Syreenit

Puistosyreeni

Kotipuutarhan kuukauden kasvi 6/2016

Kuvan Tapaninsyreeni on kotimainen punakukkainen puistosyreenilajike, jolla on suuret, hieman kaartuvat kukinnot. Tuore ja runsasravinteinen kasvupaikka. Menestymisvyöhykkeet I-IV

Syreenin taival alkoi Suomessa 1700-luvulla, ja jo seuraavalla vuosisadalla siitä oli tullut yleisin koristepensas. Perinteisimmillään syreeni näyttäytyy aidanteissa ja syreenimajoissa, joita istutettiin aikoinaan muun muassa pappiloiden pihoihin.

Herraskartanoiden puistoissa jalosyreeneitä vaalittiin fiineimpinä mahdollisina puutarhakasveina. Nykyään niitä istutetaan pihoihin melko vähän, vaikka värivalikoima ja kukinta hakevat vertaansa. Syynä saattaa olla jalosyreenien maine arkoina ja kalliina kasveina.

Nykyisin syreenilajisto on kuitenkin niin runsas, että jokaiseen käyttötarkoitukseen on sopiva laji, kunhan maassa vain riittää muhevuutta.

Kukinnasta saa nauttia toista kuukautta, kun valitsee pihaan eri syreenilajeja. Kukkaisjuhlan aloittavat piha- ja kiinansyreeni, joita seuraavat sametti- ja pikkusyreeni. Sen jälkeen nuppunsa avaavat puisto-, nuokku-, kaari- ja isabellansyreenit. Viimeisenä kukkii likusterisyreeni, jonka kermanvaaleat kukinnot avautuvat heinäkuussa.

Hoida syreeniä oikein ja saat puutarhaan pitkäikäisen arvokasvin. Tarjolla on lukuisia lajeja ja lajikkeita, joista voit kasvattaa puun, pensaan, aidanteen tai pienen ruukkupuun.


Lue lisää syreeneistä Kotipuutarhan numerosta 6/2013. Kestotilaajana löydät jutun helpoiten digiarkistostamme.

 

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.