Posliinikukka

Posliinikukkien (Hoya) sukuun kuuluu muutamia eri lajeja ja lukuisia lajikkeita. Huonekasveina tutuimpia ovat isoposliinikukka ja pikkuposliinikukka.

Posliinikukkien lehtien muoto, väri ja koko vaihtelevat. Siroimman lajin lehti kasvaa hädin tuskin sentin mittaiseksi, kun taas osa posliinikukista kasvattaa yli parinkymmenen sentin pituisia läpysköitä. Kuvan pikkuposliinikukka (Hoya bella) on helppohoitoinen ja makean tuoksuinen luonnonlaji, joka on hyvä valinta ensimmäiseksi posliinikukaksi. Riippuva laji sopii amppeliin, sillä kukinnot eivät valuta vettä.

Posliinikukka voi kukkia pienestä taimesta lähtien, kunhan valo-olosuhteet miellyttävät kasvia. Suurin osa posliinikukista on peräisin sademetsistä, jossa puiden rehevät latvustot suojaavat kasvustoa liialta auringolta. Kaikki lajit viihtyvät parhaiten hajavalossa. Valoisa ikkuna on kukinnan kannalta silti parempi kuin liian pimeä. Yleensä pienikokoiset lajit kukkivat kookkaita innokkaammin.

Posliinikukat vaativat yllättävän paljon vettä. Jos kastelu on liian niukkaa, runsasta kukintaa on turha odottaa. Ohutlehtisiä lajeja kannattaa kastella heti, kun pintamulta tuntuu kuivalta. Paksulehtisillä lajeilla multa saa kuivua. Kun nuppineulanpään kokoiset kukkanuput putkahtavat näkyviin, on kastelua syytä lisätä entisestään. Jos multa pääsee kuivaksi, palleroisen pyöreät nuput karisevat.