Köynnösruusut

Monen toive on muurinharjalta ryöppyävä ruusuköynnös tai tuoksuva ruusukaari. Kun valitset kestävän lajikkeen ja suojaat ruusut talveksi, unelma voi toteutua jopa vyöhykkeellä VI.

Oikeasti köynnösruusut ovat pensaita, joilla on tavanomaista pidemmät versot. Ne eivät kierry tukeen eikä niillä ole esimerkiksi kärhiä kuten aidoilla köynnöksillä. Köynnösruusuiksi kutsumamme ruusupensaat pyrkivät ylös kohti valoa takertumalla piikeillään tukeen. Alustana toimii puun runko, pensaiden oksat tai vaikkapa metallikehikko.

aurinko

hyvin vettä läpäisevä, kalkittu, ravinteikas ja syvämultainen kasvusalusta

keväisin peruslannoitus

keskikesä

200–500 cm

I–VI

Yleensä köynnösruusu istutetaan rakennuksen seinustalle. Seinän tai muurin suojassa pienilmasto on erityisen lämmin, minkä vuoksi ruusujen versot kasvavat pidemmiksi kuin avomaalla. Pensaiksi mieltämämme ruusut muuttuvat seinustalla köynnöstäviksi. Pensas- ja köynnösruusun raja onkin veteen piirretty.

Köynnösruusut jaetaan meillä vanhoilla ja uusilla versoilla kukkiviin. Se puolestaan määrää leikkaustavan. Jokainen ruusuista kiinnostunut kohtaa myös kasvutapaa kuvaavat englanninkieliset termit rambler ja climber. Kukinta- ja kasvutapaan perustuva luokittelu on kuitenkin karkea, ja etenkin uusia lajikkeita on mahdotonta sijoittaa kumpaankaan ryhmään.

Edellisen kesän versoilla kukkivat ovat rentoa rambler-tyyppiä, johon luetaan muun muassa tarhahelenanruusut (Helenae-Ryhmä), ’Pohjantähti’ ja useimmat vanhat lajikkeet. Monesti rambler-ruusu polveutuu japaninköynnösruususta (Rosa multiflora) tai harvinaisemmasta Rosa wichuraiana -lajista. Ne kukkivat kerran kesässä ja kukat ovat pienet. Paljon tilaa vaativien lajikkeiden versot ovat pitkät, ohuet ja rennot.