Satoa lehtikaalista

Lehtikaali on helppo viljeltävä, terveellinen syötävä ja lisäksi keittiötarhan koristeellisimpia kasveja.

Lehtikaali on yksi kasvimaan terveyspommeista. Se on kokenut viime vuosina uuden nousun todelliseksi vihreäksi hitiksi, ja lehtikaalisipsejä valmistetaan yhä useammassa kodissa. Monet ovat ihastuneet myös kasvin koristeelliseen ulkomuotoon, ja lehtikaali onkin hyvä valinta myös koristepuutarhaan. Lisäksi kasvi on helppo viljeltävä, ja tuottaa satoa aina pakkasiin saakka.

Lehtikaalin voi kylvää Etelä-Suomessa suoraan avomaallekin, mutta lyhyt taimikasvatus jouduttaa satoa. Sopiva kylvöaika esikasvatettaville taimille on huhtikuun lopulla, jolloin taimet eivät ennätä venähtää liian pitkiksi ennen istutusta. Lehtikaali kasvaa kesän mittaan kookkaaksi, joten jätä taimiväliksi noin puoli metriä ja riviväliksi hieman enemmän.

Lehtikaali on yleensä terve kasvi ja saa muita kaaleja harvemmin tauteja. Sen sijaan tuholaiset, erityisesti kirpat, rouskuttavat sitä mielellään. Tuhoja voi ehkäistä peittämällä kasvuston alkukesän ajaksi harsolla.

Kasvata lehtikaalia näin

  • Kasvupaikka saa olla ravinteikas. Vältä kuitenkin runsasta typpilannoitusta, sillä se kerryttää lehtiin nitraattia.
  • Peitä kasvusto harsolla juhannukseen asti. Näin vältät tuholaisten pahimmat vioitukset.
  • Pidä kastelu runsaana ja tasaisena. Kata maan pinta kuivina aikoina, niin hidastat kosteuden haihtumista.
’Scarlet’ on viininpunertava, erityisen kaunis lajike.
’Dwarf green curled’ on yksi yleisimmistä vihreistä lajikkeista. Sen lehdet ovat nimensä mukaisesti hyvin röyhelöiset.

Korjaa satoa vähitellen

  • Nuoret lehdet voi käyttää sellaisenaan, sillä lehtiruoti on vielä pehmeä. Kauden edetessä lehtiruodit alkavat muuttua kovemmiksi, jolloin ne voi poistaa.
  • Kerää satoa alimmista ja ulommista lehdistä alkaen.
  • Lehtikaalin maku voimistuu syksyä kohden. Pieni pakkanen taittaa mausta terävimmän kärjen, ja monen mielestä pakkasen puraisema lehtikaali onkin kaikkein maukkain.
  • Kasvi sietää pakkasta hyvin, ja satoa voi kerätä jopa lumen alta. Jäätyneet lehdet eivät kuitenkaan kestä sadonkorjuun jälkeistä varastointia kovin hyvin. Jänikset saattavat kiinnostua kasvimaalle jätetystä lehtikaalista.

Satoa voi kerätä jopa lumen alta.

Palmukaaliksikin kutsuttu ’Nero di Toscana’ on vanha italiassa jalostettu lehtikaalin lajike. Sen lehdet ovat sinivihreät, ja sen lehtiruodit pysyvät mukavan pehmeinä myös varttuessaan.

Kuvat: Teija Tuisku


Kestotilaaja, lue lisää lehtikaalista lehden digiarkistosta:

Tarha täyteen lehtikaalia – Kotipuutarha 4/2016

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.