Potagér – Kaunis ja satoisa keittiötarha

Koristeellisen keittiöpuutarhan juuret ovat syvällä 1600-luvun Ranskassa sekä sitä edeltäneillä vuosisadoilla, jolloin luostareiden ja linnojen puutarhoissa kasvatettiin vihanneksia geometrisesti muotoiltujen istutusalueiden sisällä.

Kaikki aistit avaava, värikäs, tuoksuva ja perhosia keräävä potagér levisi Ranskasta myös muualle Eurooppaan ja on nykyään taas suosionsa huipulla.

Väriä ja tuoreita vihanneksia

Kauniissa keittiötarhassa noin kolmannes viljelyalasta luovutetaan kukille. Niiden tuoksut ja värit harhauttavat tuholaisia ja ne tarjoavat loppukesästä upean valikoiman leikkokukkakimppuihin ja koristeisiin. Parhaiten keittiötarhaan sopivat yksivuotiset, aina uudelleen siemenestä kylvettävät kukat. Osa niistä on hyvä esikasvattaa, mutta taimia ei tarvitse yleensä olla kovin montaa, sillä viihtyessään kustakin taimesta tulee tuuhea kasvusto. Osa kesäkukista, kuten kehäkukat, krassit ja unikot, myös kylväytyy herkästi itse kasvupaikalle, jolloin tarhurin tehtäväksi jää myöhempinä vuosina siirrellä pikkutaimia esteettisesti sopiviin paikkoihin.

Potagérin kasveihin kuuluvat itseoikeutetusti erilaiset hyötykasvit – muhkeat lehtikaalit, rapsakat porkkanat ja muut juurekset sekä salaatit, pavut, sipulit, yrtit ja perunat. Näiden lisäksi kauniissa keittiötarhassa kasvaa marjapensaita ja omenapuita sekä runsaasti erilaisia pölyttäjiä houkuttelevia, köynnöstukia pitkin kiipeileviä ja kimppuihin sopivia kukkia. Varsinkin samettikukat, kehäkukat ja krassit parantavat myös vihannessadon laatua torjuessaan tuholaisten hyökkäyksiä.

Potagérin raamit ja muodot

Ihanteellinen paikka potagérille on aurinkoinen etelärinne, mutta jos ilmansuuntaa ei voi valita, tärkeintä on aurinko. Keittiötarhan tulee saada vähintään 6–7 tuntia päivässä auringonpaistetta, jotta sadosta tulee hyvä ja vihanneksista meheviä.

Helpointa on perustaa potagér laatikoihin – esimerkiksi lavankauluksista tehtyihin tai itse puutavarasta rakennettuihin. Itse rakennetut lavat kannattaa pitää maltillisen kokoisina, jotta viljelyksiä ulottuu hoitamaan. Sopiva leveys on noin 0,9–1,2 metriä. Ranskalaisissa keittiötarhoissa reunukset on usein punottu koristeellisesti pitkästä koripajusta, mutta Suomen oloissa tämä materiaali kestää vain muutaman vuoden.

Tyypillisesti potagérin istutukset on sommiteltu tarkan suunnitelman mukaan symmetrisesti geometriseen muotoon. Tässä on hyvä ottaa rullamitta avuksi, sillä laatikoiden siirtäminen myöhemmin on työlästä. Jos mahdollista, käytävät kannattaa jättää niin leveiksi, että niitä pitkin mahtuu ajamaan kottikärryillä.

Muista myös nämä!

Jos keittiötarhan paikalla kasvaa nurmikkoa tai maa on kovin rikkaruohoinen, on penkin pohjalle laatikon sisään hyvä levittää paksu kerros sanomalehteä tai pahvia. Se tukahduttaa nurmikon ja rikkaruohot, mutta ei myöhemmin estä lieroja nousemasta lavaan muhevoittamaan multaa. Lavat täytetään hyvällä, rikkaruohottomalla puutarhamullalla, jota voi vielä parantaa kompostimullalla.

Potagérin mullan ravinnetasapaino pysyy hyvänä, eivätkä kasvitaudit tai tuholaisetkaan iske herkästi, jos keittiötarhassa toteutetaan viljelykiertoa. Nelivuotisessa viljelykierrossa lavat jaetaan neljään ryhmään ja kasvit siirtyvät vuosittain aina seuraavaan ryhmään. Samaan lavaan voi hyvin kylvää useita lajeja, jotka kuluttavat ravinteita suunnilleen yhtä paljon. Erityisen tärkeä rooli viljelykierrossa on herneillä ja pavuilla, jotka lataavat maahan typpeä.

Myös sopivat kasvikumppanit on hyvä muistaa, sillä oikein yhdisteltyinä eri lajit suojelevat toisiaan tuholaisilta ja parantavat toistensa makua.

Kuvat: Teija Tuisku

Katso lisää inspiraatiokuvia Pinterestissä >>


Lue lisää aiheesta lehdessä:

  • Satoisa ja koristeellinen – Kotipuutarha 3/2017 s. 24 – 33.
  • 26 vinkkiä: Maailman kaunein keittiöpuutarha – Kotipuutarha 5/2016 s. 56 –63.
  • Pala Ranskaa pellon laidassa – Kotipuutarha 5/2015 s. 12 – 19.

Lue lisää aiheesta blogeissa:

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.