Kasvihuonekurkun kasvatus

Kurkku sopii hyvin myös lasitetulle parvekkeelle.

Kasvihuonekurkku eli pitkäkurkku on kotoisin tropiikista, ja niinpä se vaatii runsaasti lämpöä ja kosteutta. Kasvupaikaksi sopii näillä leveysasteilla kasvihuone, lava tai lasitettu parveke. Kurkut kasvavat nopeasti, joten kylvää voi vielä toukokuussa

Mikä lajikkeeksi?

Projekti alkaa siementen valinnalla. Jos kukkia ei halua itse pölytellä siveltimellä, on parasta valita partenokarppinen eli itsepölytteinen lajike siltä varalta, että pölyttäjähyönteiset eivät löydä tietään paikalle. Lajikkeen valinnassa muita kriteerejä ovat maku ja taudinkestävyys.
Lämmittämättömään kasvihuoneeseen soveltuvia itsestään pölyttyviä lajikkeita ovat mm. ’Telegraph Improved’, taudinkestävä ja runsassatoinen ’Passandra F1’ sekä amppeliinkin sopiva ja maukas minikurkku ’Hopeline F1’. Hyvä hyönteispölytteinen lajike on esimerkiksi taudinkestävä ’Arola’.

Kurkun taimikasvatus

Kurkku on syytä esikasvattaa sisällä, jos käytössä ei ole lämmitettävää kasvihuonetta. Huhti-toukokuussa kylvetään pieniin ruukkuihin 1(-2) siementä ruukkua kohti; taimilla pitää olla tilaa kasvaa. Sopiva kylvösyvyys on 2–3 senttiä. Siemenpussin ohjeita kannattaa noudattaa tarkoin. Hyvä kylvömulta on kuohkeaa ja vähäravinteista.
Ruukut asetetaan lämpimään ja valoisaan paikkaan suoraa paahdetta välttäen. Ihanteellinen lämpötila on noin 20 astetta. Kylvös pidetään tasaisen kosteana, mutta mullan on pysyttävä ilmavana. Liian märkyyden välttämiseksi onkin parasta kastella aluksi alta ja sitten tarvittaessa kostuttaa mullan pintaa kevyesti suihkepullolla. Kasteluveden pitää olla haaleaa, sillä kurkun juuristo on kylmänarka. Taimille annetaan mietoa luonnonlannoitetta, kunhan niihin ovat ilmestyneet ensimmäiset sirkkalehtien jälkeiset kasvulehdet.

Istutus lämpimään maahan

Noin kahden tai kolmen viikon ikäisinä taimet ovat valmiita istutettavaksi lopulliselle kasvupaikalleen. Tarvittaessa ne voidaan myös koulia eli varovaisesti siirtää isompiin ruukkuihin kasvamaan ennen lopullista sijoitustaan. Kurkku tarvitsee valoisan kasvupaikan, mutta suora, paahtava auringonpaiste voi polttaa lehtiä.
Taimet istutetaan kasvihuoneeseen tai lavaan puolen metrin välein, kaksi tainta neliömetrille. Ennen istutusta tulee varmistaa, että kasvupaikassa on lämpöä öisin vähintään 10–12 astetta ja päivisin 18 astetta tai enemmän. Myös maan lämpötila on tärkeä: alle +15 asteessa kurkun juuristo kasvaa heikosti.
Kasvihuonekurkun kasvualusta on hyvä uusia joka vuosi, koska sen juuret ovat hyvin herkkiä maassa leviäville kasvitaudeille. Maan tulee olla ravinteikasta, läpäisevää ja happamuudeltaan neutraalia (pH noin 6,5–7,5). Kompostimulta ja turve sopivat hyvin perustaksi; sekaan on hyvä lisätä kalkkia tai tuhkaa ja luonnonlantaa, esimerkiksi kanankakkaa. Runsasta typpilannoitusta tulee kuitenkin välttää: liika typpi innostaa kasvin tekemään turhan paljon vartta ja lehtiä sekä altistaa sen sienitaudeille. Biohiili auttaa sitomaan maahan vettä ja ravinteita. Silloin tällöin voi lannoittaa nokkosvedelläkin.
Hyvä vaihtoehto kasvualustaksi on valmiiksi lannoitettu kasvusäkki. Sellainen sopii hyvin parvekekasvatukseenkin.

Vesipitoinen kurkku tarvitsee paljon kosteutta ja lämpöä.
Latvo kurkku siinä vaiheessa, kun se yltää kasvihuoneen kattoon.

Vinkkejä kasvatukseen

  • Kasvihuoneessa kurkut tuetaan ylöspäin naruilla, kepeillä tai säleiköllä. Lavassa varret saavat kasvaa maanmyötäisesti.
  • Harvennus ja tuuletus ovat tärkeitä: liian tiheässä kasvustossa viihtyvät home, monet kasvitaudit ja tuholaiset. Kurkuista onkin syytä poistaa ainakin enimmät varkaat eli sivuversot sekä vanhat ja huonokuntoiset lehdet.
  • Tuuletuksen paras ajankohta on päivällä. Tasainen ilmankosteus on kurkulle eduksi. Liian kuivassa ilmassa vihannespunkit alkavat helposti kiusata.
  • Kurkut tarvitsevat paljon vettä, ja niille suositellaan aamukastelua. Vesi ei saa olla kylmää missään kasvatuksen vaiheessa. Kasteluvettä ei pidä kaataa aivan kasvin juurelle, sillä joidenkin lajikkeiden runko mätänee herkästi. Sama ohje pätee ruohokatteeseen. Tyven ympärille siroteltu hiekka vähentää mätänemisriskiä.
  • Korjaa satoa vähitellen. Kurkkujen ei tarvitse antaa paisua suuriksi. Pienehköinä kurkut ovat yleensä maukkaimpia, ja toisaalta hedelmän alkujen – samoin kuin emikukkien – määrää vähentämällä voidaan parantaa sadon laatua.

 

Kuvat: Hanna Marttinen

1 Comment

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.