Kävin viilentymässä mökillä, lähellä kulttuurihistoriallista Hämeen Härkätietä. Siinä missä mökkimme kurkihirteen on kaiverrettu vuosiluku 1825 on myös mökkimme miljöössä vaalittu entisajan tunnelmaa ja kasvillisuutta. Yhtenä tällaisena kulttuurihistoriallisena kasvina mökkirannassa kasvaa rusotuomipihlaja Härkätien Herkku. Tämä pikkupuu tuottaa äärimmäisen herkullisia ja suuria marjoja, joiden terveysvaikutusten väitetään päihittävän jopa mustikan.

Tarinaa Härkätien Herkun takaa
Rusotuomipihlaja Härkätien Herkku on kotimaista kantaa. Herkullisen pikkupuun alkuperään liittyy kiehtovia tarinoita. Hämeen Härkätie oli liikenneväylä ja kauppareitti Turun ja Hämeenlinnan välillä. Aikaisimmat tiedot tiestä juontavat juurensa 800-luvulle ja ensimmäiset kirjalliset lähteet kertovat tiestä keskiajan tietämiltä. Kuulemani tarinan mukaan mahdollisesti 1700-luvulla löytyi pieni kaunis puu, jolla oli tulipunaiset ja herkulliset marjat, Hämeen Härkätien varrelta Portaasta. Tiellä kulki väkeä aina talonpojista, kauppiaisiin ja kuninkaallisiin. Tien varrella oli useita krouveja ja majataloja, joihin matkailijat pysähtyivät. Tarinan mukaan jonkun mutkittelevaa Hämeen Härkätietä kulkeneen matkustajan kärryjen pyörän mukana oli kulkeutunut tienvarteen kyseisen herkun siemen, josta sittemmin oli kasvanut herkkuja tuottava pikkupuu Härkätien Herkku. Tarinat tekevät kasveista aivan toisenlaisia, astetta syvällisempiä. On paljon ihanampaa kuin pihalla kasvaa pieni puu, jolla on kiehtova historia ja tarina.

Vaatimaton rusotuomipihlaja on melkoinen terveyspommi
Rusotuomipihlaja on kasvupaikkansa suhteen vaatimaton. Hiekkamultainen ja laiha maa käy tälle pikkupuulle vallan mainiosti. Puu viihtyy parhaiten puolivarjoisalla kasvupaikalla. Meidän mökillä puu kasvaa kivikkoisessa ja laihassa rantamaassa ja siinä se on viihtynyt erinomaisesti jo vuosia. Suomalaista kantaa oleva Härkätien Herkku on kestävä ja terve lajike, jonka taimia on kiitettävästi saatavilla Etelä Suomen taimistoilla.

Rusotuomipihlaja Härkätien Herkku tuottaa runsaasti suuria, makeita ja aromikkaita marjoja, jotka ovat myös rastaiden mieleen. Poiminnassa saa siis pitää kiirettä, jos aikoo omaankin kulhoon saada herkkuja. Mitä tummemman punaiseksi marjat ehtivät sen makeampi on niiden maku. Marjojen terveysarvoista on netissä lukuisia kirjoituksia. Marjojen kuitu, kalium ja C-vitamiini pitoisuudet ovat suuret ja sanotaankin, että nämä päihittävät jopa mustikan. Marjat maistuvat sellaisenaankin erityisen hyviltä, mutta myös näillä helteillä mikään ei voita kylmää ja lohkeilevaa viiliä höystettynä parilla kourallisella Härkätien Herkun maukkaita marjoja.

Tässä vielä vähän entisajan tunnelmaa Hämeen Härkätien varrelta. Keskellä Hämeen Härkätietä, Tammelassa sijaitsee 1700-luvulta peräisin oleva Kivilammin torppa. Jostain tällaisista maisemista ja tunnelmista on mökkimme ihanainen pikkupuu lähtöisin.


Niin kaunis ja historiallinen tunnelma!
Härkätien herkku on varmasti hyvää, en ole koskaan maistanut rusotuomipihlajan marjoja.
Helteen hellimiä kesäpäiviä sinne!
Voi kiitos samoin Sinulle =) Härkätien Herkku on ihan lemppareitani, makea ja täyteläinen maku ja niin terveellinen.
Jos taimen istuttaa milloin alkaa satoa tulemaan?