Kävin viime viikon torstaina työmatkalla Kotkassa. Olin tapani mukaan enemmän kuin reilusti etuajassa ja päätin ajella pitkin idyllisen pikkukaupungin kujia. Pysäytin autoni pääkadun varteen ja ajattelin katsahtaa joulukukkavalikoimia paikallisista kukkakaupoista. Ensimmäinen kukkakauppa ei tuottanut tulosta, mutta seuraavaa lähestyessäni polvet notkahtivat melkein altani ja olin pakahtua ihastuksesta. Kukkakaupan ovenpielessä seisoi ylväänä kaksi hengästyttävän upeaa orjanlaakeripuuta. Orjanlaakeri oli täynnä heleän punaisia marjoja ja pikkupuun kasvutapa oli erityisen viehättävä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Onnea tuottava orjanlaakeri!
Brittiläiset lehdet ovat erityisesti joulun alla täynnä upeita orjanlaakerikoristuksia. Orjanlaakeriin liittyykin runsaasti erilaisia uskomuksia, joista vanhimmat liittyvät kelttiläisten aikaan. Eräiden uskomusten mukaan jumalat ovat luoneet ainavihannan ja punamarjaisen orjanlaakerin, jotta metsät näyttäisivät talvisinkin kauniilta. Aika ihanan kuuloista – tähän tahtoisin itsekin uskoa. Britit ovat kautta aikain koristelleet ovien ja ikkunoiden pielet orjanlaakerin oksilla, jotteivat pahat henget pääsisi sisälle asumukseen. Toisaaltaa orjanlaakerin oksien on uskottu tarjoavan metsän hyville keijuille turvapaikkoja. Joka tapauksessa orjanlaakerin on uskottu olevan pyhä ja tuottavan onnea. Mutta miksi kasvi sitten liittyy jouluun? Sen taikavoimat ovat voimakkaimmillaan talvipäivän seisauksen aikana! Mielenkiintoista vai mitä?
Meidän orjanlaakeri odottelee saunan tuvassa joulun tuloa. Ulkosaunassa se on suojassa ulkona vihmovilta tuulilta ja tuiskuilta. Saunan tupa antaa sille viileän ja suojaisan paikan, etenkin nyt kun vielä ei ole paukkupakkasia. Lähempänä joulua ihana pikkupuu pääsee koristamaan talon sisäänkäyntiä ja tuomaan tuulahduksen brittiläisyyttä joulunodotukseen.
Aivan ihana pikkupuu! <3