Kysy meiltä

Tämä pensasaita kaipaa jo muotoilevaa leikkausta.
Tämä pensasaita kaipaa jo muotoilevaa leikkausta.

Orapihlaja aitakasvina

Olen hankkinut hiljattain pihan, jota ympäröi vanha orapihlaja-aita. Miten sitä tulisi hoitaa?Anne-Marie

Leikattu orapihlaja-aita on hyvin tyypillinen pihoilla, joita on rakennettu 1900-luvun alusta aina 1980-luvulle saakka. Piikit eli orat ovat tämän kasvisuvun kirous ja siunaus. Oksien leikkausjäte on haravoitava pois huolellisesti, sillä piikit voivat puhkaista saappaan pohjan, saati paljaan jalan. Toisaalta kyllin korkea, parimetrinen orapihlaja-aita tai vapaasti kasvava aidanne pitää loitolla kauriit, hirvet ja porot.

Tiheäoksainen orapihlaja on hyvä suojapaikka pikkulinnuille läpi vuoden. Kesäkuussa avautuvat valkoiset, miedosti tuoksuvat kukat antavat ravintoa pölyttäjille, ja pitkälle syystalveen punaisina pysyviä marjoja syövät esimerkiksi talvehtivat mustarastaat. Myös ihminen voi syödä marjoja, vaikkakin ne ovat jauhoiset ja lähes mauttomat.

Leikkaamaton orapihlaja kukkii ja marjoo runsaasti.Leikkaamaton orapihlaja kukkii ja marjoo runsaasti.

Sitkeä ja pitkäikäinen

Yleisin laji maassamme on aitaorapihlaja (Crataegus grayana), mutta pensaiden joukossa on usein muitakin lajeja, kuten iso-orapihlajaa (C. submollis). Kasvupaikan suhteen jokseenkin kaikki orapihlajat ovat vaatimattomia, ja ne kestävät erinomaisesti kuivuutta ja tuulta. Orapihlajat suosivat aurinkoista kasvupaikkaa ja peruskalkittua, keski–runsasravinteista maata. Jos kasvu on kituliasta, vanhakin orapihlaja hyötyy lannoituksesta ja kastelusta. Maan humuspitoisuutta voi lisätä pikkuhiljaa levittämällä pensaiden juurelle pari senttiä kompostimultaa keväisin. Kesällä tarkoitukseen sopii ruohosilppu ja kompostoitu lanta, etenkin jos aita kärsii typen puutteesta.

Pensaiden alla kasvavat rikkakasvit tulisi poistaa ennen lannoitusta. Paljastuva maa on altis kuivumisella, liettymiselle ja ympäristöstä leviäville siemenrikkakasveille. Kasvualustan voi peittää joko ohuella kerroksella sepeliä, 5–7 sentin kuorikatekerroksella tai matalilla maanpeitekasveilla, kuten suikeroalpilla.


Kahvinporoilla voi ravita pensasmustikkaa.Kahvinporoilla voi ravita pensasmustikkaa.

Hapan vai emäksinen?

Yhdessä lehdessä sanotaan kahvinporojen olevan happamia ja toisessa, että ne eivät ole. Olen vienyt jo useamman vuoden porot pensasmustikoille ja havuille. Menivätkö ne oikeaan paikkaan? Satu Ojala

En tunne yhtään luotettavaa kirjallista tai suullista lähdettä, jossa väitettäisiin kahvinporojen olevan emäksisiä eli kalkitsevia. Näin ollen antaisin edelleen kahvinporot hapanta maata suosiville kasveille, kuten esimerkiksi atsaleat, alppiruusut, useimmat havukasvit ja kanervat. Kahvinporot paitsi ravitsevat, myös tuovat multaan orgaanista ainesta.


Tammen lehdet hyödyksi

Pihallamme on iso tammi, josta varisee paljon lehtiä. Ne tuppaavat maassa tukahduttamaan kasvuston. Mihin lehtiä olisi parasta käyttää? Onko niistä maanparannukseen tai kompostiin? Reino H.

Tammen lisäksi muun muassa vaahteran ja haavan lehdet ovat kovia, jolloin ne hajoavat hitaasti. Hajoaminen nopeutuu, jos ne silputaan ruohonleikkurilla ennen kompostointia. Lakastuneet tammen lehdet sopivat hyvin kompostin hiilipitoiseksi kuivaksi väliaineeksi, jolloin niitä lisätään esimerkiksi märän keittiöjätteen tai vihreiden kasvijätteiden sekaan. Lehdet sopivat kuivikkeeksi myös ulkokäymälään.

Erityisesti puutarhan reuna-alueilla ja kasvimaalla tammen lehtiä voi hyödyntää katteena käytävillä ja vaikkapa koristepensaiden alla, jolloin ne estävät rikkakasvien kasvua ja veden haihtumista. Lehdillä voi kattaa syksyisin myös paljaan mulloksen, jolloin lehtikate estää ravinteiden huuhtoutumista maasta leutoina ja sateisina talvina.

Talvenarkojen kasvien, kuten ryhmäruusujen ja jalokärhöjen, tyvelle lämpöeristeeksi voi kasata myöhään syksyllä kasan kuivia lehtiä. Ne pysyvät paikoillaan havunoksilla peitettynä.

Kuivat lehdet ovat monikäyttöisiä.Kuivat lehdet ovat monikäyttöisiä.

Kasviasiantuntija Ella Räty vastaa lukijoiden kysymyksiin.


lähetä kysymyksesi osoitteella kotipuutarha@puutarhaliitto.fi. Liitä mukaan laadukas digikuva ongelmasta.


Pensas tai puu

Pitkän, hieman yksitoikkoisen pensasaidan keskellä on hyvä olla korkeampia puumaisia yksilöitä tai jopa isoja puita. Orapihlajat ovat hyvin pitkäikäisiä ja niiden puuaines on kovaa. Versot kasvavat vuodessa noin 20–40 senttiä. Vapaasti kasvavat orapihlajat kehittyvät useita metriä korkeiksi kukkiviksi puiksi. Tällaisia ovat etenkin iso-orapihlaja sekä jopa 12-metrinen mustamarjaorapihlaja (C. douglasii). Ne kannattaisi kasvattaa alusta lähtien puiksi, joilla on yksi tai useampi runko.

Rungollisista yksilöistä poistetaan joka vuosi vain juurivesat ja latvusta harvennetaan tarvittaessa poistamalla vanhimpia, kuihtuvia oksia. Nuorten orapihlajien rungot on syytä suojata jyrsijöiltä kana- tai aitaverkolla.

Aidan hoitoleikkaus

Jos orapihlaja-aita saa kasvaa vapaasti, siitä kehittyy leveä, mutta runsaasti kukkiva ja marjova aidanne. Perinteisesti orapihlajista tehdään kuitenkin pensasaita, joka pysyy kapeana ja tasasivuisena joka kesä toistuvilla leikkauksilla.

Valmista pensasaitaa leikataan muotoonsa yleensä juhannuksen jälkeen, ja kasvun ollessa vahvaa leikkaus uusitaan elokuussa. Tarvittaessa aitaa voi kaventaa vielä kevättalvella. Uutta kasvua pyritään jättämään joka vuosi vain 2–5 senttiä aidan päälle ja sivuille, jotta aita ei kasva liian leveäksi ja korkeaksi.

Vanhakin aita nuortuu

Usein vanha pensasaita on alhaalta harva, joko puutteellisen leikkauksen tai rikkakasvien varjostuksen vuoksi. Harvasta aidasta saa tiheän ja hyvämuotoisen alasleikkaamalla ja kasvattamalla aidan uudelleen. Alasleikkaus tehdään keväällä ennen silmujen puhkeamista, jolloin kaikki oksat katkaistaan noin 10 sentin korkeudelta maasta. Lahot tyngät poistetaan maata myöten. Tässä vaiheessa aita kannattaa lannoittaa, lisätä tyvelle kompostimultaa ja kattaa maanpinta.

Alasleikattu aita kasvatetaan samalla tavalla kuin vastaistutettu pensasaita. Uudet versot leikataan juhannuksen jälkeen noin 20 sentin korkeudelta, jotta taimet haaroittuvat alhaalta lähtien ja pensaasta tulee tiheä. Jos kasvu on kituliasta ensimmäisenä kesänä, aita leikataan vasta vuoden kuluttua. Kasvu saattaa olla myös epätasaista, jolloin pisimpiä oksia on lyhennettävä enemmän ja lyhyitä vähemmän, jotta kasvava pensasaita pysyy tasakokoisena.

Seuraavina vuosina uutta kasvua jätetään joka vuosi aidan päälle 10–20 senttiä ja aidan sivuille 2–5 senttiä. Kun aita on halutun korkuinen, sitä aletaan leikata niin, että uutta kasvua jää vuosittain jäljelle vain pari senttiä aidan päälle ja sivuille. Leikkauksia voi tehdä varhain keväällä ja kesällä.

Kuvat adobe stock/orapihlajan marjat, Teija Tuisku/mustikat, ella räty /tammen lehdet