Kysy meiltä

Myyrien inhokit

Myyristä on ollut harmia useana vuonna niin, ettei enää tee mieli istuttaa sipulikukkia – ainakaan tulppaaneja. Onko narsissien lisäksi sipulikukkia, jotka eivät maistu myyrille? M. Kuosmanen

Myyrille maistuvat huonosti tavallisimmat pikkusipulit kuten helmililjat, idänsinililja, kevättähti ja posliinihyasintti sekä laukat eli Allium-suvun lajit, esimerkiksi lehtolaukka. Myöskään isommat lajit keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis), hajulaukka (Nectaroscordum) ja valkosipuli eivät ole ainakaan myyrien herkkua. Kukkasipulien istutuskuoppaan voi sirotella lisäksi haisevia kanankakkarakeita sekä silputtua mäkimeiramia ja minttua.

Luotan kuitenkin hajupommeja enemmän tiheäsilmäisiin metalliverkkoihin tai -verkkokoreihin, jotka laitetaan sipulien istutuskuoppaan. Myös sivuilta ja ylhäältä verkolla suojatut sipulit säästyvät maanalaisilta hyökkääjiltä. Valitettavasti maanalainen verkko ei suojaa keväällä maasta nousevia tulppaanin versoja kauriilta ja kaneilta, jotka ovat monin paikoin myyriäkin pahempia tuholaisia! Verkkoja tai karkotteita voidaan siis tarvita lisäksi maanpinnalla.


Kaalikasvien tuholainen

Jotkin ötökät syövät lanttujen ja rukolan lehdet reikiä täyteen lähes joka kesä. Kuluneena kesänä kyssä- ja lehtikaalin taimet syötiin niin pahoin, ettei niistä saanut satoa. Löysin lehdistä pikkuruisia mustia kiiltäviä kovakuoriaisia, joilla oli kaksi vaaleankeltaista juovaa selässään. Anne P.

Tuntomerkit sopivat muutaman millin kokoisiin kirppoihin, joita esiintyi tänä kesänä runsaasti. Yleisimpiä lajeja puutarhoissa ovat tasajuova- ja aaltojuovakirppa (Phyllotreta). Ne talvehtivat pientareilla ja lähtevät lentoon lämpötilan kohotessa yli 15 asteen. Kirpat pysyvät liikkeellä keväästä syksyyn erityisesti aurinkoisella säällä. Ne syövät ristikukkaisia kasveja, kuten kaikkia kaaleja, lanttua, naurista, retiisiä, rukolaa ja rypsiä. Kun suuri määrä kirppoja löytää pienet taimet jo varhain kesällä, kasvit tuhoutuvat. Kirppoja on vaikea havaita kasvustosta, ja häirittyinä ne hyppivät karkuun.

Varminta on torjua kirppojen pääsy kasveihin peittämällä kylvökset tai esikasvatetut taimet heti kylvön tai istutuksen jälkeen kasvuharsolla tai mieluummin hyönteisverkolla, jonka alla kasvusto tuulettuu paremmin. Suojan tulee ulottua tiiviisti maahan saakka, ja sitä on pidettävä kasvien päällä jatkuvasti sadonkorjuuseen saakka. Jos suojan poistaa vaikkapa heinäkuussa, kaalikasvien kimppuun saattaa hyökätä kaaliperhonen.

Ristikukkaisten tuholaisia voi houkutella pois sadon kimpusta kylvämällä kasvimaan reunaan vaikkapa hieman sinappia tai kiinankaalia, jotka joutavat tuholaisten suihin. Torjunta-apua saa myös lehtipuun tuhkasta, jota levitetään ohuelti suojeltavan kasvin kosteille lehdille. Vältä paksua tuhkakerrosta, joka haittaa kasvin yhteyttämistä. Myös ruiskutus nokkos- tai raparperivedellä vähentää kirppojen määrää.


Hometta sipulin naateissa

Kepasipulin lehdet homehtuivat tänä kesänä ennätysaikaisin, jo heinäkuussa lehtien ollessa vielä vihreät. Yleensä nostan sipulit maasta elo–syyskuun vaihteessa, kun lehdet ovat kellastuneet ja jätän ne kuivumaan ulos aurinkoon. Miten homeiset sipulit saisi säilymään parhaiten? Voinko torjua hometta ennalta? Pertti H.

Sateinen kesä ja varjoinen kasvupaikka on yhdistelmä, joka saa homesienet villiintymään. Sipulinharmaahome on sairaissa istukkaissa leviävä varastotauti, joka ei aiheuta oireita kasvukauden aikana. Siten sipulin lehtiin on todennäköisesti tarttunut naatti-, viher- tai mustahome. Viher- ja mustahome kasvattavat rihmastoa sipulien pintaan ja lehtien väleihin; sipulin pinta muuttuu rosoiseksi ja painuu sisään.

Sipulinnaattihome näkyy lehdissä aluksi vaaleina nukkamaisina laikkuina. Lopulta lehtiä peittää ruskea puuterimainen homekerros ja sipuliosa mätänee sisältäpäin. Naattihome talvehtii sadon jätteissä ja saastuneissa istukkaissa. Kannattaa siis viedä kaikki homeiset kasvinosat pois kasvimaalta ja hävittää ne lämpökompostorissa.

Jos hometaudit ovat päässeet pesiytymään maahan ja niille on muodostunut kestoasteita, tulisi sipulin viljelyssä pitää 3–5 vuoden tauko. Jatkossa sipuleille pitää varata mahdollisimman aurinkoinen kasvupaikka, jotta kasvusto kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.

Pahoin homeen saastuttamat sipulit eivät pysy kauan käyttökelpoisina, vaikka ne kuivattaisiin perusteellisesti ennen varastointia. Kuivattamisen sijaan raa’at tai paistetut sipuliviipaleet voi pakastaa.


Karvapallo ruusussa

Punalehtiruusuun (Rosa glauca) ilmestyi viime kesänä pari karvapalloa, joiden sisus oli kova eikä siellä ainakaan mitään otusta ollut. Olikohan vain jokin kiulukan kasvuhäiriö? M.L.

Ruusussa on takkuäkämä, joka on epämuodostunutta kasvisolukkoa. Sen aiheuttavat eritteellään pistiäisen vaaleat toukat, jotka ovat hyvin pieniä ja vaikeita havaita paljain silmin. Toukat talvehtivat äkämän sisällä ja koteloituvat seuraavana keväänä. Niistä kuoriutuvat aikanaan uudet aikuiset pistiäiset. Niitä ei tarvitse torjua eivätkä takkuäkämät yleensä haittaa ruusun kasvua.


Taimikasvatus autonrenkaissa ei ole suositeltavaa.Taimikasvatus autonrenkaissa ei ole suositeltavaa.

Kohopenkki autonrenkaista?

Uskaltaako vanhoja autonrenkaita käyttää kasvien kohopenkkinä  Raisa Kinnunen

Renkaiden mahdollisia jäämiä tai haitallisia vaikutuksia kasveille, ihmisille tai muille eliöille ei ole tiettävästi tutkittu tässä yhteydessä, mutta tuskin yksikään asiantuntija suosittelee renkaita syötävien kasvien kohopenkiksi. Koristekasveilla niitä voinee käyttää, vaikkakin renkaat sisältävät kiistatta useita luonnolle haitallisia aineita.

Nokian Renkaat Oyj:n yritysvastuuraportissa 2019 todetaan muun muassa näin: ”Renkaissa käytetään kumia, ei muovia. Molemmat ovat kuitenkin polymeerejä. Kun tarkastellaan mikropolymeerejä pelkkien muovien sijaan, kulumispartikkelit rengas- ja tiemateriaaleista ovat eräs meriin päätyvien mikropolymeerien lähteistä. Monissa julkaisuissa renkaiden tiekosketuksesta syntyvä pöly, eli renkaasta ja tien pinnasta irtoavat kulumispartikkelit, luetaan mikromuoveihin. Tyypillisesti useimmat näistä hiukkasista ovat melko painavia ja laskeutuvat tien reunaan. Veteen kulkeutumisen asemesta ne tiivistyvät maaperään. Jotkin hiukkaset kuitenkin huuhtoutuvat tieltä ja sen ympäristöstä ojiin, viemäreihin ja sitä kautta vesistöihin.”

Vaikka renkaat pysyvät kohopenkissä paikallaan, ne haperoituvat pikkuhiljaa auringossa ja maahan todennäköisesti päätyy epätoivottuja hiukkasia ja muita kemikaaleja.


kuvat Maija Astikainen/idänsinililja ja posliinihyasintti, Maija Stenman/lehtolaukka, Teija Tuisku/keisarinkruunu, Ella Räty/kirpat

Kuvat Lukija/takkuäkämä, Adobe stock/Kasvimaa autonrenkaissa