Puutarha on asettunut noin 90-vuotiaan talon ympärille. Etualalla kukkii kuutamohortensia (Hydrangea paniculata ’Praecox’). Puusäleikössä kiipeilee liilakukkainen noin 20 vuotta sitten ostettu loistokärhö, jonka lajike ei ole enää tiedossa.
Puutarha on asettunut noin 90-vuotiaan talon ympärille. Etualalla kukkii kuutamohortensia (Hydrangea paniculata ’Praecox’). Puusäleikössä kiipeilee liilakukkainen noin 20 vuotta sitten ostettu loistokärhö, jonka lajike ei ole enää tiedossa.

Kunnon kukkatykitys

Raija ja Jorma Vahla hoitavat perennapuutarhaa, jonka mullassa on usean sukupolven kädenjälki – uutta ja vanhaa lomittain. Ihanassa kukkapuu- tarhassa kasvaa muistokasveja, ja kasvien hoidossa apuna ovat vinkit menneiltä vuosikymmeniltä.

S ekä tontti että talopaketti olivat jo valittuina, kun Raija alkoi katsoa uusin silmin muutaman vuoden tyhjillään seissyttä talovanhusta. Vuonna 1929 valmistunut puutalo oli Jorman syntymäkoti, jonka olivat rakentaneet hänen isovanhempansa.

”Sanoin Jormalle, että mitä jos ei rakennettaisikaan itse, vaan laitettaisiin mummon talo kuntoon. Olen aina tykännyt tästä paikasta ihan valtavasti.”

Niin inkeroislainen talo sai peruskorjauksen ja Vahlat alkoivat kunnostaa villiintynyttä puutarhaa, joka oli osittain vanhaa peltoa. Aluksi pariskunta ajatteli pelkästään itärinteessä sijaitsevan pihan käytännöllisyyttä.

”Oli ilmiselvää, että rinnettä piti pengertää, jotta saisimme tasaisen oleskelupaikan”, Raija muistelee.

Kukkapuutarhan juuret

Vuosikausia Vahlat kasvattivat nelihenkiselle perheelleen ennen kaikkea satokasveja omenoista herukoihin ja porkkanoista perunoihin. Vähitellen hyötyviljely sai jäädä miltei tyystin Jorman kontolle, kun Raija hullaantui perennoihin.

”Halusin aina vain enemmän kukkia ja pihan poikki kulkevan käytävän, jonka molemmin puolin olisi kukka- penkki.’

Jorman mukaan ”Raijalla pyörii visio päässä koko ajan”, mikä on pitänyt tontin muutostilassa vuosikymmenestä toiseen. Niin luumupuut kuin syreeniaitakin ovat saaneet väistyä ja antaa tilaa perennaistutuksille. vanhan omenapuun paikalle asettui puolestaan oleskelupaikkaa kiertävä säleikkö kärhöineen.

Kun Raija suunnittelee puutarhaa, hän näkee mielessään valmiin lopputuloksen. Helpointa hänestä on suunnitella pienistä perennoista koostuvia ryhmiä, sillä monet korkeat perennat, kuten vaikkapa ukonhatut ja kultapallot, leviävät nopeasti ja tarvitsevat tukea.

Korkeat lajit Raija pyrkiikin sijoittamaan ryhmien taustalle. Taustakasveina täällä kasvaa myös kukkivia pensaita, kuten kuutamo- ja mustilanhortensia. Rungollinen syyshortensia kohoaa sen sijaan keskellä kasviryhmää.

”Hortensiat kukkivat pitkään ja ovat ryhdikkäitä pensaita, ja ne saavat kasvaa täällä isoiksi. Poistan niiden edestä vähitellen perennoja, mikä helpottaa kasviryhmän hoitoa.”

Kullanarvoiset neliöt

Vuosien mittaan Raija kiinnostui perennojen lisäksi niin jalopuista kuin alppiruusuista ja atsaleoistakin. Alle tuhannen neliön tontti tuntui suurimmassa innostuksen puuskassa turhan pieneltä.

Tilanpuutteella on kuitenkin ollut hyvätkin puolensa; pienikin kasvitettava pläntti on tuntunut arvokkaalta ja houkutellut istutuspuuhiin. Esimerkiksi viime vuonna lisätilaa saatiin suitsemalla esikoita, jotka olivat vyöryneet usean neliön alalle. Samaan aikaan Raija tosin sekä iloitsee vapautuneesta tilasta että harmittelee sitä, että joutuu pakottamaan kasvit pieneen tilaan.

”Sepä se, kun ei mitenkään raaskiksi. Näiden syysvuokkojenkin leviämistä on rajoitettava, muuten tähän tulee viidakko.”

Syysvuokkojen tuuhea kasvusto kukkii loistokkaasti rinteessä, jossa sen herkkä juuristo on turvassa liialliselta märkyydeltä. Elinvoimaisen ja erityisen kestäväksi osoittautuneen kasvin lajike ei ole enää Raijan muistissa.

”Olen istuttanut monia lajikkeita ja taimia, mutta vain tämä syysvuokko on lähtenyt menestymään. Muut ovat saattaneet kukkia vain vuoden tai pari ja sen jälkeen kuolleet talvella.”

Perintönä vinkkejä ja kasveja

Raijan suvun elämässä puutarhanhoito on ollut vahvasti mukana, ja hän on itsekin ollut lapsesta saakka viehtynyt kasveihin. Myös isän siskot olivat innokkaita tarhureita, ja yhdellä heistä oli erityisen lumoava rinnepuutarha.

Tädiltään Raija oppikin konstin seppäkuoriaisen toukkien eli juurimatojen pyydystämiseen. Nykyään hän hyödyntää tapaa astereilla ja orvokeilla, joiden juuret maistuvat keltaisille kovapintaisille toukille.

”Työnnän maahan tikun nokkaan työnnettyjä puolikkaita perunoita ja peittelen ne mullalla. Saan pyydystettyä toukan tämän tästä, kun koen matoansat.”

Tehokkaalle konstille oli käyttöä varsinkin alkuvaiheessa, kun Vahlat valtasivat kesannolla ollutta peltoa viljelykäyttöön. Yhtenä kesänä toukat iskivät hyvään kasvuun ehtineisiin ruusupapuihin, jotka nyykähtivät nopeasti.

”Kun kaivoin maata, löysin juurista kymmeniä juurimatoja. Sen jälkeen iski saalistusvietti. Sanon aina, että nyt lähden kokemaan matoansat.”

Raijan äidiltä puolestaan on peräisin pihan noin 130 erilaisesta pionista ensimmäinen, vaalean­punainen kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’. Kun Raija halusi hankkia sen kaveriksi valkoisen ’Festiva Maxima’ -pionin, vasta kolmas taimiostos osoittautui oikeaksi lajikkeeksi. Muista taimista puuttuivat tyystin terälehtien kirkkaan­punaiset raidat. Nyt kaksi klassikkoa ovat kuitenkin paikallaan, ja kukkia riittää.

Pioneita kasvaa täällä monin paikoin, mutta enimmäkseen omalla pionialueellaan yläpihalla. Kiinanpionien hurmaava näytös kestää viikon tai pari, minkä jälkeen puutarhan kolkka saa olla lähes omissa oloissaan.

Kiinanpionit ovat Raijasta kertakaikkisen ihania kasveja, mutta melko työläitä. Monesti juuri kun kerrannaiset ja muhkeat kukat ovat avautuneet upeimmilleen, saapuu kovia sadekuuroja, joten kasvustot on piiritettävä eri korkuisilla perennatuilla. Oma lukunsa on myös karisevien terälehtien siistiminen nurmikolta.

”Olisi helpottavaa osata välillä katsoa pihaa ja kasveja läpi sormien”, Raija virkahtaa.

Tänä kesänä monessa asiassa on pitänyt kuitenkin antaa periksi. Siinä missä ennen puutarhaa hoidettiin yhdessä, piha on nyt jäänyt Raijan vastuulle. Jorma sai näet vajaa vuosi sitten sairauskohtauksen, josta toipuminen vie aikaa.

Leimujen väritykitys

Syysleimuista puutarhassa kasvaa lukuisia toinen toistaan loisteliaampia lajikkeita. Raija on tykästynyt vanhanajan perennaan, joka kantaa tuoksuvat kukintonsa pystypäin olivat säät millaiset tahansa.

”Leimuissa on todella ihanat värit ja kauniita kaksivärisiä lajikkeita.”

Monet lajikkeet herättävät huomion täräköillä väreillään, joten Raija pehmentää väritykitystä yhdistelemällä ryhmään sointuvia lähisävyjä ja sijoittelemalla taimia sopivissa tuppaissa sinne tänne. Lisäksi muut voimakkaan väriset kukkijat, kuten esimerkiksi siniliilat kärhöt, pinkki neilikkaruusu ja anilliiniinpunainen jaloangervo, auttavat sulauttamaan floxit osaksi puutarhaa.

Syysleimujen hajasijoittelu myös pidentää perennaryhmien kukinta-aikaa. Leimujen kausi kestää todella pitkään, sillä aikaisimpien lajikkeiden kukinta alkaa heinäkuussa, myöhäisemmät taas avaavat kukkiaan pitkälle elokuulle, joinain vuosina syyskuulle. Kaiken kukkuraksi yksittäinen kukintokin kestää pitkään, ja osa lajikkeista kasvattaa pitkälle syksyyn pieniä sivukukintoja.

Kesästä riippuen osaan lajikkeista tuppaa iskeytymään härmä, osa taas on todella terveitä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu tanakkakasvuinen ja voimakkaan ruusunpunainen ’Elli’, jonka lehdet ovat säilyneet heleän vihreinä olivat säät millaiset hyvänsä.

Myös kasvupaikalla on merkitystä. Eteläpuolelle asettuvasta sisääntulosta Raija siirsi leimut pois. Paikka oli näet liian lämmin ja tuulensuojainen, joten kasvustot olivat vaaleanharmaan härmän peitossa miltei joka kesä.

Sen sijaan hevosenlannalla ja kompostimullalla parannettu paikka itärinteessä on otollinen niin leimuille kuin useimmille muillekin perennoille. Leimupenkit kylpevät auringossa heti aamusta, mutta iltapäivällä porotusta lieventää eteläpuolella seisova ja Jorman enon 70–80 vuotta sitten istuttama lehtikuusi.

Puujätti luo puutarhaan kauniit varjot ja siivilöityvä valo saa leimujen ja muiden syyskesän kukkijoiden värit hehkumaan. •

Kukkarunsaus yltyy huippuunsa elokuun alussa. Valkoiset kukinnot kuuluvat kermesmarjalle (Phytolacca). Voimakkaan sininen kukkija on syysleimu ’Blue Boy’Päivänsilmän (Heliopsis helianthoides) ja ’Étoile Violette’ -tarhaviinikärhön (Clematis Viticella-Ryhmä) vastavärit vangitsevat katseenKärhösäleikkö kiertää oleskelupaikkaa. Etualalla kukkii lilja ’Aelita’.Leimujen väritykitys kestää pitkään, sillä kukinnosta avautuu aina vain uusia nuppuja. Kuvassa kukkiva ’Laura’.

Loppukesän korkeat perennat kasvavat ryhmänä taustalla.

1 Kukkarunsaus yltyy huippuunsa elokuun alussa. Valkoiset kukinnot kuuluvat kermesmarjalle (Phytolacca). Voimakkaan sininen kukkija on syysleimu ’Blue Boy’

2 Päivänsilmän (Heliopsis helianthoides) ja ’Étoile Violette’ -tarhaviinikärhön (Clematis Viticella-Ryhmä) vastavärit vangitsevat katseen.

3 Kärhösäleikkö kiertää oleskelupaikkaa. Etualalla kukkii lilja ’Aelita’.

4 Leimujen väritykitys kestää pitkään, sillä kukinnosta avautuu aina vain uusia nuppuja. Kuvassa kukkiva ’Laura’.

5 Loppukesän korkeat perennat kasvavat ryhmänä taustalla.


Kukoistavan syysvuokon löytyminen vaati monta taimiostosta ja istutuskokeilua.Matala kivikkotörmäkukka (Scabiosa columbaria) kukkii pitkään kuivassa paikassa.Syysleimu ’Blue Boy’ on kauneimmillaan lempeässä iltavalossa.Tarhapäivänliljan (Hemerocallis Hybrida-ryhmä) puhtaanvalkoinen väri raikastaa istutuksia.Kuutamohortensia on omiaan kasviryhmien taustalle.Talon seinustalla kiipeilee keltakukkainen kultaköynnöskuusama (Lonicera x tellmanniana). Vasemmalla ruukussa kasvava sinisade (Wisteria).Raija Vahla nauttii elokuun upeista kukkijoista ja vahvoista väreistä.

1 Kukoistavan syysvuokon löytyminen vaati monta taimiostosta ja istutuskokeilua.

2 Matala kivikkotörmäkukka (Scabiosa columbaria) kukkii pitkään kuivassa paikassa.

3 Syysleimu ’Blue Boy’ on kauneimmillaan lempeässä iltavalossa.

4 Tarhapäivänliljan (Hemerocallis Hybrida-ryhmä) puhtaanvalkoinen väri raikastaa istutuksia.

5 Kuutamohortensia on omiaan kasviryhmien taustalle.

6 Talon seinustalla kiipeilee keltakukkainen kultaköynnöskuusama (Lonicera x tellmanniana). Vasemmalla ruukussa kasvava sinisade (Wisteria).

7 Raija Vahla nauttii elokuun upeista kukkijoista ja vahvoista väreistä.


Syysleimut säilyvät terveinä itärinteessä. Vuosien mittaan pihaan on kertynyt paljon lajikkeita ja kantoja.

Tamariskin (Tamarix) lehdistö on harmaanvihreä ja kasvutapa siro. Virosta pikkuisena taimena ostettu pensas on talvehtinut ilman talvisuojausta. Köynnöskaaressa kiipeilevät lumikärhö (C. ’Paul Farges’) ja kanadalainen kestävä ja korkeakasvuinen ’’pilariruusu’’. Etualla karpaattienkello (Campanula carpatica).Amerikanjalkalehti (Podophyllum peltatum) tuottaa punaisia hedelmiä.Runsaskukkainen lilja ’Aelita’ kasvaa noin metrin korkuiseksi. Sen itusilmut ovat peräisin venäläiseltä datšalta.Hopeapiikkiputki (Eryngium giganteum) on koristeellinen heinäkuusta pitkälle syksyyn.

Päivänsilmä saa jäykästä varrestaan huolimatta tuennan, jotta painavat kukat pysyvät pystyssä.

1 Syysleimut säilyvät terveinä itärinteessä. Vuosien mittaan pihaan on kertynyt paljon lajikkeita ja kantoja.

2 Tamariskin (Tamarix) lehdistö on harmaanvihreä ja kasvutapa siro. Virosta pikkuisena taimena ostettu pensas on talvehtinut ilman talvisuojausta.  

3 Köynnöskaaressa kiipeilevät lumikärhö (C. ’Paul Farges’) ja kanadalainen kestävä ja korkeakasvuinen ’’pilariruusu’’. Etualla karpaattienkello (Campanula carpatica).

4 Amerikanjalkalehti (Podophyllum peltatum) tuottaa punaisia hedelmiä.

5 Runsaskukkainen lilja ’Aelita’ kasvaa noin metrin korkuiseksi. Sen itusilmut ovat peräisin venäläiseltä datšalta.

6 Hopeapiikkiputki (Eryngium giganteum) on koristeellinen heinäkuusta pitkälle syksyyn.

7 Päivänsilmä saa jäykästä varrestaan huolimatta tuennan, jotta painavat kukat pysyvät pystyssä.


Raijan ja jorman puutarha

1. Asuinrakennus antaa suojaa lähellä kulkevalta tieltä ja jättää puutarhalle yhtenäisen alueen.

2. Piharakennuksen lounaisseinustaa vehreyttävät viiniköynnökset.

3. Huvimajasta avautuu näkymä kukkatarhaan ja sitä halkovalle polulle.

4. Patiota rajaavat säleiköt, joissa kasvaa kärhöjä.

5. Kasvihuone on varattu tomaattien kasvatukseen.

6. Kerroksellisissa kasviryhmissä kasvaa köynnöksiä, havukasveja, puita ja pensaita.

7. Marjatarhassa satoa tuottavat pensasmustikat, karviaiset ja herukat. Viherherukasta Vahlat ovat kasvattaneet rungollisen.

8. Kompostit jäävät sopivasti piharakennuksen taakse.

9. Vadelma-aita on ollut tuottoisa. Pensasvadelma’ Maurin Makea’ sopii naapurin rajalle takapihalle. Jämäkkä puinen tukikehikko pitää kasvuston ryhdikkäänä ja siistinä.

10. Omenapuita kasvaa pihalla viisi, kolme kasviryhmissä ja kaksi nurmikolla.


Raijan & Jorman vinkit

Vehreään kasvuun ja upeaan kukintaan

Valitse oikea paikka, jotta kasvi kehittyy upeimpaan kukoistukseensa. Huolellinenkaan hoito ei auta, jos paikka on kyseiselle lajille vääränlainen. Pohjoisilla vyöhykkeillä aroilla kasveilla kasvupaikan rooli korostuu entisestään.

Kiikuta talvisuojaan arkoja lajeja, jos omistat kellarin tai varaston. Isossa ruukussa jalohortensia ’Endless Summer’, sinisade (Wisteria) ja kerria (Kerria japonica) voivat kasvaa todella reheviksi ja runsaskukkaisiksi.

Ohjaa kasteluvesi rinteessä kasvin juuristoon, jottei se valu ympäristöön. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi pohjaton 1,5 litran limsapullo, jonka suuaukko on alaspäin. Voit myös kaataa pulloon kannulla vettä, johon on sekoitettu hevosenlantaa.

Anna kärhöille keväällä hevosenlantaa ja kananlantarakeita, jotta ne lähtevät nopeasti hyvään kasvuun ja jaksavat kukkia pitkään ja näyttävästi.

Levitä puutuhkaa koriste- ja hyötykasveille. Jos levität tuhkaa kuivalla säällä, valuta se maahan kasteluveden mukana. Kastele tuhkavedellä myös tomaatintaimia, jos ne eivät ala kukkia ja tehdä raakileita. Johan alkaa raakileita tulla!

Pengerretty perennapiha Inkeroisissa

pihaa hoitavat Raija ja Jorma Vahla.

Puutarhan ikä Vahlat aloittivat pihan laittamisen vuonna 1982.

Kasvuvyöhyke II

tontin koko Noin 950 neliömetriä.

Maaperä Tontin alaosa savea, keskellä multavaa vanhaa peltoa, yläosa moreenia.


Syysvuokko (Anemone hupehensis) aloittaa kukinnan heinäkuussa.Syysvuokko (Anemone hupehensis) aloittaa kukinnan heinäkuussa.Syysleimuista (Phlox paniculata) kasvaa puutarhassa useita aikaisia ja myöhäisiä lajikkeita.Syysleimuista (Phlox paniculata) kasvaa puutarhassa useita aikaisia ja myöhäisiä lajikkeita.