Kultajyvät

Syvää väritystä syksyyn

Tiikerililjan (Lilium lancifolium) suomenkielinen nimi muistuttaa vanhasta tieteellisestä nimestä Lilium tigrinum. En tiedä miksi tämä kukkakasvi on nimetty tiikerin mukaan, sillä tiikerillä on juovat – ellei sitten viitata eläimen naamaan, missä juovat ovat lyhyitä ja lähes täplämäisiä.

Rusko- ja varjoliljan ohella tiikerililja on yksi vanhojen suomalaisten puutarhojen tyypillisimmistä liljoista. Se on liljakolmikosta myöhäisin: tummatäpläisiä tuoksuttomia kukkia avautuu 3–4 viikon ajan elo–syyskuussa. Kukinnossa on yleensä 10–20 kukkaa. Alaspäin nuokkuvat kukat sietävät hyvin syyssateet eikä kasvi hätkähdä talviemme kylmyyttä. Laji on kuitenkin kotoisin Itä-Aasiasta.

Reilun metrin mittaisiksi kasvavien varsien yläosassa on itusilmuja, joiden avulla tiikerililja voi levitä puutarhasta lähiluontoon ja säilyä hylätyillä pihoilla parhaimmillaan vuosikymmeniä. Siemeniä sen sijaan ei muodostu.

Tiikerililjaa viljellään monella suomalaisella perennatarhalla, ja siitä on olemassa paikalliskantoja, joiden mahdollisia eroja olisi kiinnostavaa tutkia. Jos jokin lajike mainitaan myytäessä, tavallisesti se on ’Splendens’. Kerrannaiskukkainen ’Flore Pleno’ on huomattavasti harvinaisempi. Ella Räty

uusia pähkinöitä

kasvatettavaksi

Arboretum Mustilan ja Vakka-Taimen & Muurilan koepuutarhojen yhteisessä kasvatuskokeilussa kartoitetaan eri puolilta Suomea peräisin olevia pähkinäpensaan viljelykantoja. Etelä-Suomessa luonnonvaraisen pähkinäpensaan (Corylus avellana) hasselpähkinöitä on hyödynnetty ravinnoksi kivikaudelta asti. Pähkinäpensas menestyy viljeltynä vielä Keski-Suomessa asti.

Kotimaisen pähkinän lisäksi viljelykokeisiin otetaan mukaan ulkomailta hankittuja valikoituja kantoja. Monet näistä ovat menestyneet lupaavasti Ruotsin itärannikolla vielä Vaasan korkeudella.

Uutena lajina kasvatuskokeiluja tehdään valkovenäläisen saksanpähkinän (Juglans regia) siementaimilla, joita on viljelty onnistuneesti Ruotsin itärannikolla jo 20 vuoden ajan. Pähkinäkokeiluun saadaan mukaan myös hikkorit (Carya spp.), kestävimmät kastanjat (Castanea spp.), syötäväksi kelpaavat tammet (Quercus spp.) sekä suurisiemeniset männyt (Pinus spp.).

Pähkinähankkeen kasvatuskokeet tullaan järjestämään hajautetusti hankkeessa mukana olevien toimijoiden ja yksityisten harrastajien toimesta eri puolilla Suomea.

Lisätietoja: Jukka Reinikainen, jukka.reinikainen@mustila.fi , Vakka-Taimi & Muurilan koepuutarhat, vakkataimi@gmail.com, Juha Ujula/tiedottaja, juha.ujula@gmail.com.

Satoa kotimaisista pähkinäpensaista.Satoa kotimaisista pähkinäpensaista.