Syysvuokoilla on valkoiset tai liilanpunaiset kehälehdet. 'Serenade'-tarhasyysvuokon kukka on puolikerrannainen.
Syysvuokoilla on valkoiset tai liilanpunaiset kehälehdet. 'Serenade'-tarhasyysvuokon kukka on puolikerrannainen.

{ Anemone }

Herkät syysvuokot

Perinteisimmät syysvuokot ovat korkeita, syys–lokakuussa kukkivia puolivarjon perennoja. Yhä useammin syysvuokot ovat matalia, jatkuvasti keskikesästä syksyyn kukkivia parvekekasveja.

Kasvitieteilijät osaavat yllättää: useita vuosisatoja vuokkojen Anemone-sukuun luetut syysvuokkolajit on siirretty vastikään Eriocapitella-sukuun. Uutta tieteellistä sukunimeä ei tosin käytetä vielä vuosikausiin, ja minäkin käytän nyt ensisijaisesti vanhoja tuttuja nimiä. Jossain vaiheessa nimiä täytyy kuitenkin korjata. Luontevinta on kutsua uuden Eriocapitella-suvun kaikkia kuutta lajia syysvuokoik­­si, kuten teen tässä jutussa.

Varsinaisiin vuokkoihin jäävät keväällä ja alkukesällä kukkivat lajit, kuten maamme lehtometsissä tavattavat valko- ja keltavuokko. Niillä on selvästi pienemmät kukat kuin syysvuokoilla. Syysvuokkojen kukista puuttuvat vihreät verholehdet, ja terälehtien sijaan niillä on noin viisilukuiset valkoiset–liilanpunaiset kehälehdet. Kukan keskellä loistavat keltaiset heteet ja vihertävä emiö. Siemenet kehittyvät pähkylähedelmään, joka näyttää siementen kypsyttyä pumpulipallolta. Suuret kolmejakoiset aluslehdet muodostavat mättään, joka pysyy vihreänä myöhäiseen syksyyn.

Syysvuokkoja myydään varhain keväällä muovipusseihin pakattuina juurakoina ja tavanomaista kokoa olevina perennan taimina, jotka viljellään noin 12 sentin ruukuissa. Yhä useammin niitä markkinoidaan myös isokokoisina ja jo myymälässä kukkivina astiataimina, jotka sopivat erityisesti keski- ja loppukesän terassikasveiksi. Myös jalostustoiminta on keskittynyt viime vuosina terassilajikkeisiin, jollaisia ovat kesä–heinäkuun vaihteesta syksyyn jatkuvasti kukkivat matalat risteymät. Ne leviävät hillitysti ja mahtuvat hyvin ruukkuihin, jolloin ne voi talvettaa vaikka viileässä autotallissa.

Talvetusmahdollisuus onkin tarpeen, sillä talvenarkuuden vuoksi syysvuokot ovat verrattain harvinaisia suomalaisissa puutarhoissa. Kun kohtaat pitkäikäisen, mahdollisesti vuosikymmeniä samalla paikalla kasvaneen syysvuokon, se on todennäköisesti jokin vanha lajike, joita on jalostettu Euroopassa 1800-luvulta lähtien. Tai kyse on hopeasyysvuokosta (Anemone tomentosa), joka on syysvuokoista kestävin. Laji kasvaakin luonnonvaraisena Pohjois-Kiinassa ylänköalueilla lähellä metsänrajaa. Keski-Euroopassa hopeasyysvuokko leviää voimakkaasti juurakkonsa avulla ja voi olla hankala hävittää. Se on saanut nimensä vaaleana hohtavasta nukkakarvasta, jota on erityisen runsaasti lehtien alapinnoilla ja lehtiruodeissa. Elo–lokakuussa avautuvat kukat ovat hieman kuppimaiset, kalpean pinkit ja yksinkertaiset eli kehälehtiä on 5–6.

Kiinalaiset japaninvuokot

Vaikka syysvuokkoja kutsutaan monissa Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa japaninvuokoiksi, ne ovat yleensä kotoisin Kiinasta. Väärinkäsitys syntyi jo vuonna 1784, kun Carl Thunberg esitteli Flora Japonica -teoksessa alkuaan kiinalaisen lajin Anemone hupehensis japanilaisena. Lajia tosin oli kasvatettu useita vuosisatoja Japanin puutarhoissa, mistä se oli levinnyt myös saarivaltion luontoon.

Syysvuokkojen lajikejalostuksen kannalta merkittävä A. hupehensis -lajin puolikerrannainen muunnos var. japonica on sekin alun perin kiinalainen kasvi. Tutkimusmatkailija Robert Fortune lähetti muunnoksen taimia kotimaahansa Englantiin vuonna 1844. Löytö herätti puutarhureiden kiinnostuksen, ja pian Euroopassa alkoi syysvuokkojen lajikejalostus.

Monimuotoiset risteymät

1900-luvun lopulle tultaessa yli 150 vuoden viljely ja jalostustyö on tuottanut kymmenittäin nimettyjä viljelymuotoja ja valitettavasti myös roppakaupalla lajikesekaannuksia. Erityisesti A. hupehensis -lajin muotoja ja eri lajien risteymiä eli tarhasyysvuokkoja (A. x hybrida) on vaikea erottaa toisistaan. Pitkän viljelyhistorian aikana lajikkeista on syntynyt muunnoksia ja niitä on lisätty siemenistä, jolloin jälkeläisissä esiintyy paljonkin vaihtelua. Osa nimetyistä viljelymuodoista on ”löydetty” ja nimetty uudestaan, jolloin täsmälleen samaa muotoa myydään usealla lajikenimellä. Kaiken kukkuraksi kukkien kehälehtien määrä ja koko vaihtelee luonnostaan kasvukauden aikana ja olosuhteiden mukaan. Tyypillisesti kukkiin kehittyy sitä enemmän kehälehtiä, mitä paremmin kasvi voi.

Vilkkaan jalostustoiminnan ja markkinoinnin ansiosta tarhasyysvuokot ovat puutarhakaupoissa yleisimpiä syysvuokkoja. Lajikkeissa on valkoisia sekä vaalean- ja tummanroosakukkaisia, usein eriasteisesti kerrannaisia perennoja. Monimuotoisuus selittyy kahdella tai useammalla lajilla sukupuussa. Vanhimpien lajikkeiden sukupuuhun sisältyvät tavallisesti A. hupehensis var. japonica ja A. vitifolia. Jälkimmäinen on talvenarka valkokukkainen perenna Himalajalta.

Koska syysvuokkojen sukulaisuussuhteita on hankala selvittää, lajikkeet saatetaan jakaa – erityisesti Saksassa ja Hollannissa – kolmeen ryhmään kehälehtien lukumäärän mukaan. Yksinkertaisilla viljelymuodoilla on noin viisi kehälehteä, ja ne kuuluvat lajikeryhmään ”Autumn Single Group”. Puolikerrannaiset lajikkeet, joilla on vähintään 10 kehälehteä, sijoitetaan ryhmään ”Autumn Elegans Group” ja ”Autumn Double Group” sisältää kerrannaiset lajikkeet.

Maailmalla viljellään nyt noin 40–50 syysvuokkojen lajiketta. Niitä on vertailtu kenttäkokeissa Chicagossa Yhdysvalloissa vuonna 2004, Saksassa vuonna 2005 ja Englannissa 2000-luvulla, sillä kahdeksalla lajikkeella on AGM-tunnus (Award of Garden Merit). Valitettavasti uusimmista, viimeisen kymmenen vuoden aikana markkinoille tulleista lajikkeista ei ole tarjolla samanlaista tutkimustietoa.

Uudet ruukkulajikkeet

Uusien, lähes tauotta kesä–heinäkuusta myöhäiseen syksyyn kukkivien tarhasyysvuokkojen geenit tulevat tavallisesti usealta lajilta. Tällaisia ruukkukasvatukseen soveltuvia lajikkeita ovat muun muassa matalat ja kompaktit Fantasy- ja Pretty Lady -lajikesarjat, jotka on jalostanut japanilainen Yoshihiro Kanazawa. Toinen merkittävä jalostaja on skotlantilainen Elizabeth MacGregor, jonka luomia Swan-sarjan tarhasyysvuokkoja on tähän mennessä kertynyt viisi. Swan-lajikkeille tunnusomaista ovat takaa laventelinsiniset kehälehdet ja isommat kukat kuin perinteisillä tarhasyysvuokoilla. Swan-sarjan risteymien vanhempiin lukeutuu muun muassa varhainen Anemone rupicola.

2000-luvulla jalostetut uudet tarhasyysvuokot – kuten Swan-lajikkeet – ovat selvästi mätästäviä. Niinpä ne eivät leviä aggressiivisesti, kuten monet perinteiset maavarsilla etenevät syysvuokot tekevät Keski-Euroopassa. Suomessa syysvuokot eivät ole tietääkseni levinneet haitallisesti. Ne päinvastoin häviävät usein kasvupaikaltaan heikon talvenkestävyyden vuoksi. Etenkin talvimärkyys on tuhoisaa syysvuokoille. •


YLÄKUNTA Aitotumaiset Eucarya | KUNTA Kasvit Plantae | ALAKUNTA Putkilokasvit Tracheobionta | KAARI Siemenkasvit Spermatophyta ALAKAARI Koppisiemeniset Magnoliophytina | LUOKKA Kaksisirkkaiset Magnoliopsida | LAHKO Ranunculales HEIMO Leinikkikasvit Ranunculaceae | SUKU Syysvuokot Anemone (Eriocapitella)


1 ’Andrea Atkinson’ -tarhasyysvuokkoa (A. x hybrida) on lähes mahdoton erottaa lajikkeesta ’Honorine Jobert’. Puolikerrannaisessa kukassa on yleensä kymmenen kehälehteä. Ne ovat puhtaan valkoiset, takaa pinkit.2 ’Fantasy Jasmine’ on yksi Fantasy-sarjan tarhasyysvuokoista. Ruukkukasvatukseen sopivalle sarjalle on tyypillistä erityisen aikainen ja pitkä kukinta-aika, pinkit kukat ja kompakti matala kasvutapa. Tällä muita sarjan lajikkeita hieman korkeammalla lajikkeella on kahta liilanpunaista sävyä olevat kukat.3 ’Fantasy Pocahontas’ on kerrannainen, vaaleanpinkki Fantasy-sarjan tarhasyysvuokko. Korkeus vain 30–45 cm. Sarjaan luetaan myös vaaleanpinkki ’Fantasy Cinderella’ ja tummanpinkki ’Fantasy Red Riding Hood’, joilla on yksinkertaiset kukat.4 ’Honorine Jobert’ on AGM-tunnuksen saanut tarhasyysvuokko. Sen löysi vuonna 1858 puutarhastaan ranskalainen pankkiiri, joka nimesi kasvin tyttärensä mukaan. Valkoisen kukan ulkopinta on vaaleanpinkki. Noin 10 kehälehteä, joista sisemmät ovat kapeampia.5 ’Königin Charlotte’ kuuluu AGM-kastin tarhasyysvuokkoihin. Isot puolikerrannaiset kukat saattavat tarvita tuen sadesäillä. Kirkkaan pinkkejä, osittain päällekkäisiä kehälehtiä saattaa kehittyä jopa 20.6 ’Little Princess’, aikainen ja hyvin kauan kukkiva tarhasyysvuokko. Kukka pinkki eli liilanpunainen. Ruukkukasvatukseen sopivan kompakti ja matala, 45–60 cm.

1 ’Andrea Atkinson’ -tarhasyysvuokkoa (A. x hybrida) on lähes mahdoton erottaa lajikkeesta ’Honorine Jobert’. Puolikerrannaisessa kukassa on yleensä kymmenen kehälehteä. Ne ovat puhtaan valkoiset, takaa pinkit.

2 ’Fantasy Jasmine’ on yksi Fantasy-sarjan tarhasyysvuokoista. Ruukkukasvatukseen sopivalle sarjalle on tyypillistä erityisen aikainen ja pitkä kukinta-aika, pinkit kukat ja kompakti matala kasvutapa. Tällä muita sarjan lajikkeita hieman korkeammalla lajikkeella on kahta liilanpunaista sävyä olevat kukat.

3 ’Fantasy Pocahontas’ on kerrannainen, vaaleanpinkki Fantasy-sarjan tarhasyysvuokko. Korkeus vain 30–45 cm. Sarjaan luetaan myös vaaleanpinkki ’Fantasy Cinderella’ ja tummanpinkki ’Fantasy Red Riding Hood’, joilla on yksinkertaiset kukat.

4 ’Honorine Jobert’ on AGM-tunnuksen saanut tarhasyysvuokko. Sen löysi vuonna 1858 puutarhastaan ranskalainen pankkiiri, joka nimesi kasvin tyttärensä mukaan. Valkoisen kukan ulkopinta on vaaleanpinkki. Noin 10 kehälehteä, joista sisemmät ovat kapeampia.

5 ’Königin Charlotte’ kuuluu AGM-kastin tarhasyysvuokkoihin. Isot puolikerrannaiset kukat saattavat tarvita tuen sadesäillä. Kirkkaan pinkkejä, osittain päällekkäisiä kehälehtiä saattaa kehittyä jopa 20.

6 ’Little Princess’, aikainen ja hyvin kauan kukkiva tarhasyysvuokko. Kukka pinkki eli liilanpunainen. Ruukkukasvatukseen sopivan kompakti ja matala, 45–60 cm.


1 ’Pamina’ luetaan pallosyysvuokkoihin (A. hupehensis var. japonica) tai yhä useammin tarhasyysvuokkoihin. AGM-arvon saaneen lajikkeen kukka on viisi senttiä leveä, pinkki, matalan kuppimainen ja vaihtelevasti kerrannainen. Hyvissä kasvuoloissa jopa 40 kehälehteä.2 ’Robustissima’ määritellään joko hopeasyysvuokoksi (A. tomentosa) tai tarhasyysvuokoksi. Lehdet ovat alta heikosti karvaiset. Kukat pinkit, viisisenttiset. Markkinoilla on paljon siemenlisättyjä pienikukkaisia ja heikosti värittyneitä muotoja, joita myydään ’Robustissiman’ nimellä.3 ’Dreaming Swan’ on Swan-sarjan lajike vuodelta 2013. Kasvukauden ensimmäiset kukat ovat yksinkertaiset, myöhemmin puolikerrannaiset ja hieman isommat kuin lajikkeella ’Wild Swan’. Kehälehdet ovat avautuessaan punertavat, täysin avoimina valkoiset ja takaa sinivioletit.4 ’Wild Swan’ on tarhasyysvuokkoihin luettava risteymä, jossa on aikaisin kukkivan Anemone rupicola -lajin ja syysvuokon (A. hupehensis) geenejä. Elinvoimainen kasvi kukkii runsaasti heinäkuusta syyspakkasiin. Vitivalkoisten isokokoisten kukkien tausta on huomiota herättävän violetti. Sai Chelsea Flower Show:ssa vuoden 2011 kasvin tittelin.5  ’September Charm’ -tarhasyysvuokko on ansainnut AGM-tunnuksensa. Isokokoisen kukan 6–9 kehälehteä ovat kuin akvarelliväreillä maalatut, vaalean- ja tummanpinkit. Lehdet ovat alta runsaskarvaiset. Alkuperä: Bristol Nurseries, Connecticut USA.6 ’Serenade’ on 1960-luvulla Saksassa nimetty tarhasyysvuokko. Puolikerrannaisessa kukassa on 10–15 roosaa, kapeaa, osittain päällekkäistä lehteä. Tukevavartinen AGM-tunnuksen saanut lajike oli yksi parhaimmista Chicagon kasvitieteellisen puutarhan syysvuokkojen vertailussa vuonna 2004.

1 ’Pamina’ luetaan pallosyysvuokkoihin (A. hupehensis var. japonica) tai yhä useammin tarhasyysvuokkoihin. AGM-arvon saaneen lajikkeen kukka on viisi senttiä leveä, pinkki, matalan kuppimainen ja vaihtelevasti kerrannainen. Hyvissä kasvuoloissa jopa 40 kehälehteä.

2 ’Robustissima’ määritellään joko hopeasyysvuokoksi (A. tomentosa) tai tarhasyysvuokoksi. Lehdet ovat alta heikosti karvaiset. Kukat pinkit, viisisenttiset. Markkinoilla on paljon siemenlisättyjä pienikukkaisia ja heikosti värittyneitä muotoja, joita myydään ’Robustissiman’ nimellä.

3 ’Dreaming Swan’ on Swan-sarjan lajike vuodelta 2013. Kasvukauden ensimmäiset kukat ovat yksinkertaiset, myöhemmin puolikerrannaiset ja hieman isommat kuin lajikkeella ’Wild Swan’. Kehälehdet ovat avautuessaan punertavat, täysin avoimina valkoiset ja takaa sinivioletit.

4 ’Wild Swan’ on tarhasyysvuokkoihin luettava risteymä, jossa on aikaisin kukkivan Anemone rupicola -lajin ja syysvuokon (A. hupehensis) geenejä. Elinvoimainen kasvi kukkii runsaasti heinäkuusta syyspakkasiin. Vitivalkoisten isokokoisten kukkien tausta on huomiota herättävän violetti. Sai Chelsea Flower Show:ssa vuoden 2011 kasvin tittelin.

5  ’September Charm’ -tarhasyysvuokko on ansainnut AGM-tunnuksensa. Isokokoisen kukan 6–9 kehälehteä ovat kuin akvarelliväreillä maalatut, vaalean- ja tummanpinkit. Lehdet ovat alta runsaskarvaiset. Alkuperä: Bristol Nurseries, Connecticut USA.

6 ’Serenade’ on 1960-luvulla Saksassa nimetty tarhasyysvuokko. Puolikerrannaisessa kukassa on 10–15 roosaa, kapeaa, osittain päällekkäistä lehteä. Tukevavartinen AGM-tunnuksen saanut lajike oli yksi parhaimmista Chicagon kasvitieteellisen puutarhan syysvuokkojen vertailussa vuonna 2004.


Syysvuokot (Anemone)

Syysvuokkolajeja

Tieteellinen nimi

Korkeus

Kukka

Syysvuokko

Anemone hupehensis (Eriocapitella hupehensis)

60/90–120 cm

valkoinen–pinkki, yksinkertainen–kerrannainen, 40–60 mm

Hopeasyysvuokko

Anemone tomentosa (Eriocapitella tomentosa)

60/90–120 cm

valkoinen–vaalea pinkki, yksinkertainen, 50–75 mm

Tarhasyysvuokon lajikkeita

Anemone x hybrida (Eriocapitella hybrida)

Korkeus

Kukka

Andrea Atkinson

Lähes samanlainen kuin 'Honorine Jobert'. CBG hyvä arvosana.

90–100 cm

valkoinen, takaa pinkki, yksinkertainen–puolikerrannainen, 65 mm

Dreaming Swan (’Macane004’)

Swan-sarjan aikainen, jatkuvasti kukkiva lajike vuodelta 2013.

50–60 cm

valkoinen, violetti takaa, puolikerrannainen, 75–90 mm

Fantasy Jasmine

Fantasy-sarjan aikainen, jatkuvasti kukkiva, matala lajike.

35–45 cm

pinkki, yksinkertainen

Fantasy Pocahontas

Fantasy-sarjan aikainen, jatkuvasti kukkiva, matala lajike.

30–40 cm

vaalea pinkki, kerrannainen

Honorine Jobert

Alkuperä Ranska 1858. AGM. CBG hyvä arvosana.

90–100 cm

valkoinen, takaa pinkki, yksinkertainen–puolikerrannainen, 70 mm

Königin Charlotte (Queen Charlotte)

AGM. CBG kohtalainen arvosana.

90 cm

vaalea pinkki, puolikerrannainen, 80 mm

Little Princess

Kukkii aikaisin ja kauan, kasvutapa kompakti.

45–60 cm

pinkki, yksinkertainen, iso

Pamina

AGM. CBG kohtalainen arvosana.

75 cm

pinkki, puolikerr.–kerrannainen, 50 mm

Robustissima

Anemone x hybrida tai A. tomentosa. CBG hyvä arvosana.

100 cm

pinkki, yksinkertainen, 50 mm

September Charm

AGM. CBG hyvä arvosana.

75 cm

vaalea pinkki, yksinkertainen, 60–80 mm

Serenade

AGM. CBG lähes erinomainen arvosana.

60–70 cm

pinkki, puolikerrannainen, 55 mm

Wild Swan (’Macane001’)

Swan-sarjan aikainen, jatkuvasti kukkiva lajike vuodelta 2011.

45–60 cm

valkoinen, violetti takaa, yksinkertainen, 70–90 mm

CBG = Chicago Botanical Garden kenttäkoe 2004, AGM = Award of Garden Merit, jonka myöntää Iso-Britanniassa toimiva Royal Horticultural Society


Näin onnistut !

Syysvuokot suosivat puolivarjoa eteläisemmissä maissa, missä ne istutetaan lehtipuiden tai isojen pensaiden siimekseen. Suomen kasvukausi on kuitenkin lyhyempi ja viileämpi, joten kasvupaikka saa olla aurinkoisempi jotta syysvuokot ehtivät kukkia kauan ennen talvea.

Kasvualustan merkitys korostuu aurinkopaikalla. Maan on oltava hikevä muttei märkä, puolisen metriä syvä, runsashumuksinen ja ravinteikas. Ravitse maata ohuella kompostimultakerroksella keväisin. Kalkin suhteen sopeutuvaiset syysvuokot viihtyvät sekä lievästi happamassa että emäksisessä maassa.

Anna kasvurauha, sillä syysvuokot tarvitsevat muutaman vuoden kehittyäkseen runsaskukkaiseksi lehteväksi mättääksi. Ne leviävät Suomen oloissa hillitysti ja nopeammin kevyessä hikevässä maassa kuin tiiviissä tai kuivassa maalajissa. Sopiva taimien istutusväli on 30–40 cm.

Tue etenkin isokukkaiset ja kerrannaiset lajikkeet sekä tuulisella paikalla kasvavat taimet. Matalat, kompaktit lajikkeet tuskin tarvitsevat tukea.

Suojaa taimet talveksi. Kuihtuneet versot kannattaa jättää leikkaamatta, jolloin ne suojaavat kasvupisteitä kylmyydeltä. Kun maa routaantuu, kasaa kasvien tyvelle vaikkapa lakastuneita koivunlehtiä, havunoksia tai talvisuojaturvetta. Varmista ettei jäätyvä vesi seiso kasvupaikalla: salaojita maa tai muotoile kasvualusta kohopenkiksi.

Jaa lehtimätäs varhain keväällä noin 10 vuoden välein tai tarvittaessa.


Lisää Syysvuokkoja

A. Kun syysvuokkojen halutaan pysyvän emokasvin kaltaisena, ne lisätään kasvullisesti joko jakamalla tai juuripistokkaista. Jaa juurakko varhain keväällä. Ota jakopala mättään reunalta puutumattomasta osasta. Pidä jakotaimi varjossa ja kastele runsaasti, kunnes se alkaa kasvattaa uusia lehtiä.

B. Leikkaa juuripistokkaat varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Noin 5–10 sentin pituisessa palassa pitäisi olla silmuja tai pieniä verson alkuja. Upota juuripistokas kosteaan hiekan ja mullan seokseen.

C. Siemenistä lisätyt syysvuokkojen taimet poikkeavat enemmän tai vähemmän emokasvistaan, etenkin kun emokasvi on risteymä. Siemenet tarvitsevat kylmän jakson itääkseen, joten ne kannattaa kylvää syksyllä ulos. Itämiseen saattaa kulua vuosi. Pidä kylvös varjossa ja tasaisen kosteana, ei märkänä. Kasvata taimia niukasti lannoitetussa, vaikkapa hiekalla tai perliitillä kevennetyssä mullassa.


Porvoossa August Eklöfin puistossa kasvava 'Robustissima' on verrattain kestävä hopea- tai tarhasyysvuokko.Porvoossa August Eklöfin puistossa kasvava 'Robustissima' on verrattain kestävä hopea- tai tarhasyysvuokko.