”Kukkia voi puhjeta jokaisesta lehtihangasta”

Passiflora eli kärsimyskukka vei Emilia Schulmanin mennessään. Luonnonvaraisiin lajeihin erikoistunut harrastaja tietää, mitä köynnös tarvitsee kukkiakseen.

Kärsimyskukat eli passiot kasvavat tamperelaisen kerrostalon ikkunalla ympäri vuoden. Emilia Schulman on kokeillut kymmenien lajien selviytymistä talven yli kodissa, jonka ikkunat avautuvat etelään ja pohjoiseen.

Vaikka kasvupaikat ovat valoisia, taimet saavat lisävaloa ympäri vuoden.

”Passioille valoa ei voi olla liikaa. Suora auringonvalo olisi paras”, kasvisukuun perehtynyt Emilia kertoo.

Kärsimyspassionakin tunnettu Passiflora caerulea on vanha huonekasvi, joka nostettiin talveksi viileälle ikkunalle ja uusittiin pistokkaista. Sen valkoliilat kukat ovat isoja ja koristeellisia, kun taas helpoimmat ja asuinhuoneen oloissa viihtyvät lajit ovat pienikukkaisia. Tällainen on myös Emilian suosikkeihin lukeutuva luonnonvarainen P. trifasciata, jonka kirjavat lehdet ovat erityisen koristeelliset.

”Lehti näyttää dinosauruksen jalanjäljeltä. Valkoinen kukka ei ole järin näyttävä, mutta se tuoksuu ihanalta. Kukkia avautuu loppukesällä ja syksyllä melkein päivittäin, joskus ihan kaksin kappalein.”

Aloittelijalle Emilia suosittelee P. trifasciatan lisäksi esimerkiksi citrina-, biflora- ja morifolia-lajeja, joista ensimmäistä myydään välillä suomalaisissakin puutarhaliikkeissä. Jälkimmäisin kolmikosta taas kukkii helposti jo parin vuoden ikäisenä.

P. sexocellata kasvaa nopeasti kookkaaksi ja näyttäväksi köynnökseksi, joka kukkii runsaasti. Sen sijaan punapassio eli passiohedelmä ei kuki huonekasvina, mutta kypsän hedelmän siemenistä on helppo kasvattaa komea köynnös.

Hoitoa huoneilmassa

Valtaosa Passiflora-suvun yli 500 lajista on monivuotisia köynnöksiä trooppisesta Etelä-Amerikasta, mutta muutamia lajeja kasvaa myös Aasiassa ja Australiassa. Toiset ovat sademetsän kasveja, toiset vuoriston, jotkut taas kasvavat virtaavassa vedessä.

Kylmänkestävin laji on tiettävästi P. lutea, jonka pieniä kylvötaimia varttuu harrastajan ikkunalla kaksin kappalein. Laji kestää -15 asteen pakkasia ja lyhytaikaisesti jopa -30 astetta.

”Haaveeni on istuttaa sen taimet ulos”, Emilia kertoo.

Lähes kaikki lajit pärjäävät ilman viileää lepokautta, mutta osa lajeista, kuten tavallinen kärsimyspassio, hyötyy viileästä lepokaudesta muita enemmän.

Talvella Emilia kääntää patterit mahdollisimman viileälle ja vähentää kastelua. Lämmityskaudella hän sumuttelee kasveja ja kiikuttaa ikkunan läheisyyteen ilmankostuttimen. Matala ilmankosteus ja köynnösten ohuet lehdet miellyttävät vihannespunkkia, jota Emilia nimittää harrastuksen pahimmaksi riesaksi.

Vastustuskykyisin laji on P. sexocellata, jonka lehdet ovat nahkamaisen paksut. Etenkin talvella Emilia tiiraa suurennuslasilla lehtien alapintoja, joissa punkit samoin kuin ripsiäisetkin majailevat.

”Olen menettänyt kasveja, kun en ole huomannut tuholaisia ajoissa.”

Jos kasveissa näkyy merkkejä punkeista, ne saavat kuumanpuoleisen kylvyn ja lopuksi huuhtelun viileällä vedellä. Peseminen jatkuu pari kertaa viikossa. Uudet kasvit ja pistokkaat Emilia syynää ja kylvettää perin pohjin.

Tomaattiravinne kukittaa

Lannoituksessa Emilia luottaa chileillä suosittuun lannoitustapaan, jossa taimi tuuhistuu ja kasvaa isoksi typpivoittoisen lannoituksen voimin. Ja kun köynnöksen on aika kukkia, Emilia ravitsee sitä runsaasti kaliumia sisältävällä tomaattilannoitteella.

Kukinnan alkaminen riippuu olosuhteiden lisäksi lajista. Jotkut lajit saattavat kukkia heti kylvövuonna, joillakin aikaa menee jopa 5–8 vuotta kylvöstä.

Useimmat kärsimyskukat kukkivat viikkojen ajan, sillä ne avaavat yhden nupun kerrallaan. Parhaimmillaan kukkia putkahtaa lähes jokaisesta lehtihangasta.

Passion kukat ovat avoinna yleensä vain yhden päivän. Poikkeuksiakin on, kuten australialainen P. aurantia, jonka kukkia saa ihailla kolme päivää.

Murucuja-lajin mansikanpunainen kukka poikkeaa täysin tutusta kärsimyskukasta. Luonnossa murucujan kasvualusta poikkeaa tyystin kukkamullasta, jonka raudanpuute saattaa kirjavoittaa murucujan ja muiden punakukkaisten lajien lehdet. Ratkaisuksi löytyi akvaarioliikkeen myymä tuote, joka sisältää rautapitoista lateriittia. Sitä on lajin kasvualustassa tropiikissa, Emilia selventää.

Kärsimyskukkien suku tarjoaa alati uutta ihmeteltävää ja tutkittavaa. Esimerkiksi P. boenderin lehtien keltaiset pilkut näyttävät erään Heliconius-sukuun kuuluvan perhosen munilta.

”Se on boenderin tapa puolustautua toukilta, jotka saattavat tuhota nuoren kasvin. Koska yksikin toukka tarvitsee paljon ravintoa, perhonen jättää munimatta kasviin.”

Passioiden sukuun kuuluu myös rohtopassio (P. incarnata), jota käytetään rauhoittavana ja unta tuovana rohtona. Kasvi on myös syy siihen, miksi tuolloin unettomuudesta kärsivä Emilia löysi kärsimyskukat.

Unettomuus meni Emilialta ohi muilla konstein, mutta kärsimyskukista tuli kiehtova harrastus, joka tarjoaa aina uutta ihmeteltävää ja kokeiltavaa.

1 Kärsimyspassio (P. caerulea) on todennäköisesti tunnetuin kärsimyskukka. Kuvan kasvi on yksi Emilian vanhimmista kasveista.
2 Rohtopassiota (P. incarnata) käytetään unettomuuden hoitoon. Kasvi on syy siihen, miksi Emilia hurahti kärsimyskukkien sukuun.
3 Nopeakasvuinen P. sexocellata kuuluu Emilian suosikkeihin. Suuret ja kaksiväriset lehdet ovat paksut ja nahkamaiset, mikä tekee kasvista hyvin vastustuskykyisen tuholaisille. Laji kasvaa nopeasti suureksi ja on näyttävä myös ilman kukkia. Kukat ovat melko pieniä, mutta niitä tulee usein ja paljon.
4 P. murucuja on yksi harvoista punakukkaisista lajeista. Kukan erikoinen muoto ja punainen väri johtuvat siitä, että kasvi on kolibripölytteinen. Linnut näkevät hyvin punaisen värin ja ainoastaan kapealla nokalla ja pitkällä kielellä pääsee käsiksi tötterönmuotoisen lisäteriön pohjalla olevaan meteen.

Emilian kasveja

1 Kärsimyspassio (P. caerulea) on todennäköisesti tunnetuin kärsimyskukka. Kuvan kasvi on yksi Emilian vanhimmista kasveista.

2 Rohtopassiota (P. incarnata) käytetään unettomuuden hoitoon. Kasvi on syy siihen, miksi Emilia hurahti kärsimyskukkien sukuun.

3 Nopeakasvuinen P. sexocellata kuuluu Emilian suosikkeihin. Suuret ja kaksiväriset lehdet ovat paksut ja nahkamaiset, mikä tekee kasvista hyvin vastustuskykyisen tuholaisille. Laji kasvaa nopeasti suureksi ja on näyttävä myös ilman kukkia. Kukat ovat melko pieniä, mutta niitä tulee usein ja paljon.

4P. murucuja on yksi harvoista punakukkaisista lajeista. Kukan erikoinen muoto ja punainen väri johtuvat siitä, että kasvi on kolibripölytteinen. Linnut näkevät hyvin punaisen värin ja ainoastaan kapealla nokalla ja pitkällä kielellä pääsee käsiksi tötterönmuotoisen lisäteriön pohjalla olevaan meteen.

Emilialla tavoitteena oma lajike

”Kärsimyskukkien lisääminen pistokkaista on yleensä helppoa, mutta juurtuminen voi vaihdella lajin mukaan. Tökkään pistokkaan Clonex-juurrutushormoniin ja laitan vesilasiin juurtumaan.

Olen tilannut kärsimyskukkien siemeniä ulkomailta. Toisinaan hion tai viilaan paksua siemenkuorta, sillä muuten taimettuminen voi viedä puoli vuotta. Joskus olen jo menettänyt toivoni, kunnes yhtäkkiä huomaan, että ruukusta pilkistää taimi.

Paras neuvoni on liottaa siemeniä ennen kylvöä 1–2 vuorokautta vedessä tai maidossa, mikä pehmentää siemenkuorta. Maidon pilaantumisesta ei ole haittaa, mutta se on pestävä huolellisesti pois ennen kylvöä.

Harrastajat ovat saaneet hyviä tuloksia metsäpaloa jäljittelevästä kikasta. Siinä kylvöksen päälle asetetaan paperi, joka sytytetään palamaan ja annetaan palaa tuhkaksi.

Haluan saada omat kasvini kukkimaan ja tuottamaan hedelmiä, sillä täysin kypsät ja tuoreet siemenet itävät parhaiten. Yleensä kypsän hedelmän sisällä on kylvövalmiita siemeniä. Kypsä siemen on täysin musta, raaka on väriltään vaalea tai vihertävä. Huuhtelen siemenet lävikössä ja ripottelen multaan.

Joskus hedelmässä voi olla kymmeniä siemeniä, joskus taas ei lainkaan. Valtaosa kärsimyskukan lajeista vaatii ristipölytyksen. Esimerkiksi caerulea- ja morifolia-lajeille riittää kuitenkin itsepölytys.

Kärsimyskukkien risteyttäminen kiinnostaa minua. Unelmani on oman risteymän saaminen lajikerekisteriin, jota ylläpitää Passiflora Society International.

Rakkaudesta kärsimyskukkiin

Nimi Emilia Schulman

Paikkakunta Tampere

Harrastus alkoi Kahdeksan vuotta sitten.

Kasvien määrä 25 luonnon- lajia ja yksi risteymä.

Morifolia-lajin kypsä hedelmä.Morifolia-lajin kypsä hedelmä.
Morifolian hedelmälihan alla on kypsä musta siemen.Morifolian hedelmälihan alla on kypsä musta siemen.

Hyvä tietää

Kypsän hedelmän väri vaihtelee lajikohtaisesti. Se voi olla esimerkiksi violetti, oranssi, vihreä, keltainen tai punainen. Passionhedelmän eli punapassion hedelmä rypistyy kypsyessään.

Kuvat: Emilia Schulman (1–4)