Vainioiden maata hoidetaan ja muokataan eloperäisten katteiden avulla.
Vainioiden maata hoidetaan ja muokataan eloperäisten katteiden avulla.

”Tärkeintä on maan hoito”

Hannele Vainion ensi kosketus luonnonmukaiseen viljelyyn tapahtui viisikymmentä vuotta sitten kompostoinnin kautta ja johti lopulta työuraan suosittuna opettajana ja luennoitsijana. Nyt Hannele jakaa meille oivalluksensa luonnonmukaisesta viljelystä ja maan hoidosta.

Luonnonmukaisen hyötyviljelyn uranuurtajat, Hannele ja Juha Vainio ovat viljelleet 40 vuoden ajan omiin tarpeisiinsa niin perunat, omenat, marjat kuin erilaiset juurekset ja yrtit.

Hannelen puutarhaopinnot Helsingin yliopistossa osuivat aikaan, jolloin opetettiin vain kemiallis-teknistä, nykyään tavanomaiseksi kutsuttua viljelyä. Samanlaiset opit oli saanut Juha, jolla on puutarhurin ja maisemasuunnittelijan koulutus.

”Jo 70-luvun alussa oli kuitenkin alettu puhua luonnonmukaisesta viljelystä, joka oli Ruotsissa suosittua ja puutarhalehtien pääaiheita”, Hannele muistelee.

Pariskunta asui silloin Helsingissä ja heillä oli viljelypalsta Tapiolassa. Hannele ja Juha päättivät kokeilla kompostointia – kun siitä kerran niin paljon puhutaan.

”Minä haravoin kerrostalon pihalta lehtiä, jostakin merenrannalta niitettiin ruohoa ja kesäpaikan naapurista saatiin muutama säkki lehmänlantaa. Niistä syntyi komposti.”

Tulos oli vakuuttava. Kompostin ansiosta palstan kivikova ja eloton maa pehmeni yhdessä kesässä ja tuotti aiempaan verrattuna huikean sadon. Paluuta entiseen ei ollut, ja Hannele ja Juha ryhtyivät hankkimaan lisää tietoa luonnonmukaisesta viljelystä.

Aihe imaisi Hannelen kokonaan mukaansa ja määritteli lopulta myös hänen työuransa. Valmistuttuaan puutarhaopettajaksi ja maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi hän oli muutaman vuoden opettajana kunnes 70-luvun alussa sai unelmatyön Puutarha-lehden toimittajana. Kolmannen lapsen synnyttyä hän jäi kotiäidiksi, mutta jatkoi lehtiin kirjoittamista vapaana toimittajana yli 20 vuoden ajan.

”Perheniemen kansanopistolla Iitissä pidin luonnonmukaisen puutarhaviljelyn kursseja lähes kymmenen vuotta. Sain sieltä parhaan mahdollisen läksiäislahjan: purkillisen isoja litteäpäisiä kastematoja. Näen niitä edelleen puutarhassamme aina silloin tällöin.”

Samaan aikaan professori Toivo Rautavaaralla oli luonnonmukaisen viljelyn yleisöluentoja Viikissä, ja Juha kantoi kotiin ruotsalaisia puutarhalehtiä ja kirjoja.

”Kun vuonna 1979 muutimme pientilalle Tuusulan Nuppulinnaan, pääsimme vihdoin toteuttamaan oppimaamme”, Hannele toteaa.

Katetta rikkakasveista

Nuppulinnassa Vainiot tutustuivat ensi kertaa elämässään tiukkaan savimaahan. Kuivana se oli kivikovaa, märkänä siihen melkein upposi. Maa oli keväällä muokkauskunnossa enintään päivän tai pari. Jyrsintä heillä ei kuitenkaan käytetty, se oli alusta alkaen selvää. Lisäksi paljastui, että Nuppulinnan puutarha on niin alavassa kohdassa, että myöhäiset keväthallat ja aikaiset syyshallat ovat jokavuotisia.

”Apu löytyi kateviljelystä, josta olin jo lukenut. Katteen ansiosta maa pysyi pitempään sopivan kosteana, niin että sitä voi muokata, ja kylvöaika piteni”, Hannele huomauttaa.

Kotoa ja lähiympäristöstä löytyi paljon katteeksi sopivaa: syksyn lehdet, pientareilta niitetty heinä tai vaikka sanomalehdet, joiden kierrätys oli siihen aikaan muutaman vuoden pysähdyksissä.

”Ruohosilppu tuli mukaan myöhemmin, kun hankittiin keräävä ruohonleikkuri.”

Mahdollisesti arvokkainta kateainesta ovat Vainioiden puutarhassa aina olleet rikkaruohot.

”On sanottu, että maa kasvattaa sitä rikkakasvia, mitä se tarvitsee. Kun rikkaruohot jätetään kitkemisen jälkeen maan pinnalle, sille palautetaan kaikki niiden sisältämät hyödylliset aineet, ja madot saavat ruokaa.”

Kun Hannele on oikein viitseliäs, hän panee juolavehnän juuret mustaan jätesäkkiin, sulkee säkin suun ja jättää sen aurinkoon.

”Jonkin ajan päästä sisällön voi huoletta kompostoida tai levittää takaisin maahan”.

Käymäläjäte mullaksi

Rinnan katteen ja keittiökompostin kanssa Hannele ja Juha ovat käyttäneet puutarhassaan jo pitkään käymäläjätekompostia.

”Kotkalainen puutarhuri Ensio Huuhka kirjoitti Omavarainen maatalous -lehdessä 80-luvun alussa, että hän kompostoi käymäläjätteen työpaikallaan täysihoitolassa ja käyttää sen lannoitteeksi vihannesmaalle”, Hannele muistelee.

”Vihannekset tarjottiin täysihoitolassa ruoaksi, eivätkä asiakkaat mielestään olleet missään muualla saaneet yhtä hyviä retiisejä.”

Hannelella ja Juhalla oli runsaasti valmista käymäläkompostia, joten mikään ei estänyt heitä kokeilemasta – vastoin yleistä käsitystä.

”Totesimme saman kuin Huuhka: saimme elämämme parhaat retiisit. Siitä asti olemme käyttäneet käymäläkompostia yhtä lailla kasvimaalle kuin koristekasveillekin.”

Viiden hengen perheessä ja ympärivuotisessa käytössä kuiviketta tarvittiin paljon. Juha teki sitä pitkään itse: haki lähimmältä sahalta puunkuorta, jauhoi sen oksasilppurilla hienoksi ja sekoitti turvetta joukkoon. Sitten kuorta ei enää saanut, koska se meni poltettavaksi. Siitä lähtien on käytetty ostokuoriketta.

Elinvoimaiset sienijuuret

Hannelelle oli puutarhaopintojen aikana painotettu, että kasveja pitää lannoittaa, mutta kompostia ei vielä silloin laskettu lannoitteeksi. Miten ihmeessä sitten heidän vain kompostia saaneet vihanneksensa silmin nähden pursuivat elinvoimaa ja terveyttä ja tuottivat runsaita satoja?

”Syy selvisi, kun luin Erkki Pöytäniemen kirjoituksen sienijuurista eli mykorritsoista. Kompostin vaikutus perustuu ennen kaikkea eliötoimintaan, muun muassa sienijuuriin. Mykorritsoja on myös puutarhakasveilla, ei vain metsäpuilla. Ne parantavat kasvien ravinnonsaantia ja kuivuudenkestävyyttä ja edistävät niiden terveyttä”, Hannele toteaa.

Kaikki Hannelen myöhemmin löytämä tieto sienijuurista on vahvistanut uskoa kateviljelyn erinomaisuuteen.

”Voimakas muokkaus ja myrkyt hävittävät sienijuuret, ja helppoliukoiset lannoitteet tekevät ne työttömiksi. Sen sijaan jatkuva eloperäisen aineen lisäys, hellävarainen muokkaus ja torjunta-aineiden välttäminen suosivat sienijuuria. Kaikki tämä täsmää kateviljelyn kanssa.”

Ruokaa satokauden mukaan

Vainioiden kasvimaalla on noudatettu kolmea periaatetta. Alusta alkaen on ollut tavoitteena, että syötäisiin läpi vuoden omia perunoita. Toiseksi satokauden tulisi olla mahdollisimman pitkä. Kolmanneksi kasvilajeiksi ovat valikoituneet ne, joita voi syödä ilman suuria valmisteluja tai jotka voi viedä sellaisenaan kellariin ja pakastimeen.

”Joskus perunat eivät ole riittäneet, vaan niitä on jouduttu kevätpuolella ostamaan. Juurikasvit, sipuli, valkosipuli, yrtit ja marjat, metsämarjat mukaan luettuna, riittävät yleensä koko vuodeksi. Persiljaa ja tilliä pakastan, muut yrtit kuivaan”, Hannele luettelee.

Uusi satokausi alkaa Nuppulinnassa huhtikuussa vuohenputkella. Sitten tulevat nokkonen, voikukka ja maitohorsma. Monivuotiset sipulit, joita Vainioilla on seitsemää lajia, alkavat tuottaa syötäviä lehtiä vapusta alkaen. Maa-artisokka, mustajuuri ja piparjuuri ovat maassa valmiina heti, kun se sulaa.

”Siinä vaiheessa, kun ollaan jo kurkkua myöten täynnä villivihanneksia, alkaa kasvimaalta ja kasvihuoneesta tulla salaattia, aasialaista lehtivihannessekoitusta, kailaania ja vähitellen myös kurkkua ja tomaattia. Ja sitten ollaankin taas keskellä kesän ja syksyn yltäkylläisyyttä.”

Hannelelle puutarhan hoito on viidenkymmenen vuoden jälkeenkin jatkuvaa ihmettelyä:

”Mitä minä annan maaäidille? Kakkaa, pissaa, rikkaruohoja, risuja, vanhoja sanomalehtiä... Ja mitä kaikkea saankaan vastalahjaksi!” 


1 Perunalajikkeita on ehtinyt tulla ja mennä, mutta kaksi on pysynyt jo kymmeniä vuosia: ’Frila’ ja ’Punainen manteli’. Se on jauhoinen, maukas ja satoisa syysperuna, joka säilyy hyvin talven yli.

2 Maa katetaan tarkoin eloperäisellä aineksella. Oljet, heinät, ruohosilppu, syksyn lehdet sekä puunkuori- ja risurouhe ovat parasta luonnonmukaista maan hoitoa.

3 Vanhoja marjapensaita Hannele on hoitanut katteella, josta ne ovat virkistyneet, ja marjovat innokkaasti.

4 Tiiliseinä toimii hyvänä lämmönkerääjänä salkopavuille ja maissille.

5 Kukkakimput kerätään aamulla ennen kuin päivä alkaa porottaa.

6 Punainen suippokaali ’Kalibos’ valmistuu myöhään, mutta säilyy hyvin kellarissa ja on mainio salaattikaali.

7 Kehäkukat, ruiskukat, krassit ja monet yrtit keräävät hyödyllisiä pölyttäjiä ja torjuvat hyötykasvien tuholaisia.

8 Hannele herää puutarhakierrokselle ennen kukonlaulua, pulahtaa aamu-uinnille lampeen ja aamukahvin jälkeen aloittaa työt puutarhassa.

9 Omena- ja mansikkasadot ovat riippuvaisia pölyttäjistä, joille tarjotaan mahdollisimman monipuolinen kukkaniitty kasvimaan laidalla.

Hannelen puutarhassa

1 Perunalajikkeita on ehtinyt tulla ja mennä, mutta kaksi on pysynyt jo kymmeniä vuosia: ’Frila’ ja ’Punainen manteli’. Se on jauhoinen, maukas ja satoisa syysperuna, joka säilyy hyvin talven yli.

2 Maa katetaan tarkoin eloperäisellä aineksella. Oljet, heinät, ruohosilppu, syksyn lehdet sekä puunkuori- ja risurouhe ovat parasta luonnonmukaista maan hoitoa.

3 Vanhoja marjapensaita Hannele on hoitanut katteella, josta ne ovat virkistyneet, ja marjovat innokkaasti.

4 Tiiliseinä toimii hyvänä lämmönkerääjänä salkopavuille ja maissille.

5 Kukkakimput kerätään aamulla ennen kuin päivä alkaa porottaa.

6 Punainen suippokaali ’Kalibos’ valmistuu myöhään, mutta säilyy hyvin kellarissa ja on mainio salaattikaali.

7 Kehäkukat, ruiskukat, krassit ja monet yrtit keräävät hyödyllisiä pölyttäjiä ja torjuvat hyötykasvien tuholaisia.

8 Hannele herää puutarhakierrokselle ennen kukonlaulua, pulahtaa aamu-uinnille lampeen ja aamukahvin jälkeen aloittaa työt puutarhassa.

9 Omena- ja mansikkasadot ovat riippuvaisia pölyttäjistä, joille tarjotaan mahdollisimman monipuolinen kukkaniitty kasvimaan laidalla.

Hyötytarha Tuusulassa

Omistajat Hannele ja Juha Vainio.

Menestymisvyöhyke III

Hyötymaan koko 5 aaria.

Viljely alkoi 1979

Maaperä Savea

Hannele Vainion julkaisut: Mukana kirjoittajana 80-luvulla ilmestyneissä kirjasarjoissa Kodin suuri puutarhatieto (WSOY) ja Suomalainen puutarha (WG). Lisäksi suomentajana, toimittajana tai kirjoittajana noin 40 teoksessa, joukossa useita luonnonmukaisen viljelyn oppaita.

Monivuotiset yrtit tuottavat satoa koko kasvukauden Hannelen puutarhassa. Mäkimeiramin lehdet ja kukinnot voi myös kuivattaa.Monivuotiset yrtit tuottavat satoa koko kasvukauden Hannelen puutarhassa. Mäkimeiramin lehdet ja kukinnot voi myös kuivattaa.
Maata ei enää tarvitse muokata, koska maan pinnalle lisätään jatkuvasti katetta, joka muuttuu maatuessaan rakennetta parantavaksi kuohkeaksi humukseksi.Maata ei enää tarvitse muokata, koska maan pinnalle lisätään jatkuvasti katetta, joka muuttuu maatuessaan rakennetta parantavaksi kuohkeaksi humukseksi.
Vainioiden yli sata vuotta vanhalla Vähä-Kerttulan tilalla kaikki kasvit saavat vettä vanhaan maidon jäähdytyskuoppaan perustetusta lammesta.Vainioiden yli sata vuotta vanhalla Vähä-Kerttulan tilalla kaikki kasvit saavat vettä vanhaan maidon jäähdytyskuoppaan perustetusta lammesta.
Katteiden alla vahvasta, muhevasta maasta ja kompostista elinvoimansa saaneet valkosipulit nostetaan kuivumaan katoksen alle viimeistään elokuun alussa.Katteiden alla vahvasta, muhevasta maasta ja kompostista elinvoimansa saaneet valkosipulit nostetaan kuivumaan katoksen alle viimeistään elokuun alussa.