Aurinkoisessa rinteessä koristeheinät kasvavat rinta rinnan perennojen ja puuvartisten lajien kanssa. Keltapiukkasaran takana kohoava ikikaura alkaa kukkia jo keskikesällä.
Aurinkoisessa rinteessä koristeheinät kasvavat rinta rinnan perennojen ja puuvartisten lajien kanssa. Keltapiukkasaran takana kohoava ikikaura alkaa kukkia jo keskikesällä.

Leikkiä heinillä

Kun koristeheinät saavat näyttävän roolin,

ne nousevat säihkyviksi katseenvangitsijoiksi, kuten kuvauspaikassamme, Mariitta Armisen upeassa puutarhassa Espoossa.

Aukeaman 20–21 kuvan kasvit

1. Peruukkipensas
2. Riippakultasade
3. Metsämänty
4. Metsämänty, muotoiltu
5. Pallohopeakuusi
6. Tarhaviinikärhö ’Etoile Violette’
7. Kirjoheinäkaura
8. Tähkähietalilja
9. Japaninhappomarja ’Aurea nana’
10. Maksaruoho ’Postman’s Bride’
11. Koreanpihta ’Icebreaker’
12. Maksaruoho ’Xenox’
13. Ikikaura 
14. Preeriahahtuheinä
15. Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’
16. Purppurahappomarja ’Admiration’
17. Sammalleimu
18. Tarhakylmänkukka
19. Keltapiukkasara
20. Loistosalvia
21. Jalokurjenpolvi ’Rozanne’
22. Purppurahappomarja ’Carmen’
23. Sinikataja ’Blue Star’
24. Hurmesilkkiheinä
25. Tapionpöytä
26. Nukkapähkämö1. Peruukkipensas 2. Riippakultasade 3. Metsämänty 4. Metsämänty, muotoiltu 5. Pallohopeakuusi 6. Tarhaviinikärhö ’Etoile Violette’ 7. Kirjoheinäkaura 8. Tähkähietalilja 9. Japaninhappomarja ’Aurea nana’ 10. Maksaruoho ’Postman’s Bride’ 11. Koreanpihta ’Icebreaker’ 12. Maksaruoho ’Xenox’ 13. Ikikaura 14. Preeriahahtuheinä 15. Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ 16. Purppurahappomarja ’Admiration’ 17. Sammalleimu 18. Tarhakylmänkukka 19. Keltapiukkasara 20. Loistosalvia 21. Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ 22. Purppurahappomarja ’Carmen’ 23. Sinikataja ’Blue Star’ 24. Hurmesilkkiheinä 25. Tapionpöytä 26. Nukkapähkämö

Koristeheiniä aurinkoiselle paikalle

Koristeheinien kapeat, tuulessa keinahteleva lehdet tuovat pihaan yhtä lailla modernia ilmettä kuin luonnonläheisyyttä. Vapaamuotoisina kasvustoina heinät sulauttavat puutarhan ympäröivään luontoon. Modernin talon pihassa ja ruukkuistutuksissa esiin pääsevät erikoiset lajit, kuten hurmesilkkiheinä.

Koristeheiniksi lasketaan yleensä heinäkasvien (Poaceae-heimo) lisäksi myös sarakasvit (Cyperaceae-heimo). Jälkimmäisiin kuuluvassa Carex-suvussa onkin monta upeaa lajia, joita kannattaa käyttää heinien tapaan. Kasvivalikoima on monimuotoinen ja kotoisin eri puolilta maapalloa, joten sopivia lajeja on tarjolla kivikosta kosteikkoon ja ruukkutarhasta preeriaryhmään.

Heinistä on jalostettu runsaasti lajikkeita, joiden kestäyydellä on isoja eroja. Esimerkiksi upeasti kukkivan elefanttiheinän (Miscanthus sinensis) lajikkeista valtaosa on arkoja, mutta kokeilun arvoisia ovat ainakin ’Uppsala’ ja ’Morning Light’.

Elefanttiheinät vaativat pitkän kasvuajan, jotta ne ehtivät kukkia ennen talven tuloa. Arat lajit kannattaa meillä istuttaa valoisampaan paikkaan kuin missä ne kasvavat luonnostaan. Myös kasvuston suojaaminen pakkaselta ja talvettaminen viileässä varastossa ovat hyviä keinoja huolehtia arkajalkojen hyvinvoinnista. Hädin tuskin hengissä sinnittelevä heinätupas on aniharvoin ilo silmälle.

Meillä koristeheiniä istutetaan usein yksittäin perennojen joukkoon ja vesialtaan reunalle. Jos puutarhassa on tilaa, heinistä kannattaa tehdä muutaman taimen tai neliömetrin ryhmiä. Esimerkiksi suosittu koristekastikka ’Karl Foerster’ (Calamagrostis x acutifolia) on jännittävä isona ryhmänä, kun kukinnot kohoavat miehenmittaisina.

Koristeheinien taimet ovat ostohetkellä yleensä pieniä ja vaatimattomia, jolloin ne helposti istutetaan liian tiheään. Koristekastikalle kannattaakin varata istutusväliksi noin 60 senttiä. Näin sen kasvutapa, kukinnot ja viehko liikehdintä pääsevät oikeuksiinsa.

1 Hurmesilkkiheinä (Imperata cylindrica ’Rubra’) kasvaa noin puolimetriseksi. Lehtien väri syvenee kesän mittaan. Kasvusto kannattaa suojata pakkastalvena.

2 Preeriahahtuheinä (Schizachyrium scoparium) kasvaa jopa metrin korkuiseksi. Myös se hyötyy talvisuojauksesta.

3 Kirjoheinäkaura (Arrhenatherum elatius ’Variegatum’) menestyy myös auringossa, kunhan maassa on tarpeeksi kosteutta

4 Ikikauran (Helictotrichon sempervirens) harmaa lehdistö on vain 30-senttinen, mutta kukinnot nousevat korkealle.

5 Keltapiukkasara (Carex elata) on kostean paikan laji. Aurinkoisessa paikassa kasvualustan pitää olla paksu ja vettä pidättävä.

Hurmesilkkiheinä (Imperata cylindrica ’Rubra’) kasvaa noin puolimetriseksi. Lehtien väri syvenee kesän mittaan. Kasvusto kannattaa suojata pakkastalvena.

Preeriahahtuheinä (Schizachyrium scoparium) kasvaa jopa metrin korkuiseksi. Myös se hyötyy talvisuojauksesta.

Kirjoheinäkaura (Arrhenatherum elatius ’Variegatum’) menestyy myös auringossa, kunhan maassa on tarpeeksi kosteutta

Ikikauran (Helictotrichon sempervirens) harmaa lehdistö on vain 30-senttinen, mutta kukinnot nousevat korkealle.

Keltapiukkasara (Carex elata) on kostean paikan laji. Aurinkoisessa paikassa kasvualustan pitää olla paksu ja vettä pidättävä.


Tarkat paikat

Espoolainen Mariitta Arminen on kokeilujen kautta oppinut, missä oloissa eri heinälajit viihtyvät parhaiten.

”Innostuin heinistä, kun kovan yrittämisen jälkeen totesin, ettei kallioiselle tontillemme saa ruusutarhaa. Ensimmäisiä lajeja oli viiruhelpi, joka pärjää niin rutikuivassa kuin kosteassakin.

Heinät voi jakaa kylmän ja lämpimän ilmaston lajeihin. Lämpimän ilmaston heinät pitävät kuivuudesta eivätkä siedä talvimärkyyttä. Ne sopivat aurinkoiseen etelärinteeseeni.

Koristeheinien hyvä puoli on se, että ne tuovat väriä koko kesän eivätkä ränsisty kesän aikana monen perennan tavoin. Kukinnot päinvastoin lisäävät heinien ilmeikkyyttä.

Pidän yhdistelmistä, jossa on sekä valkoisia että tummia kasveja. Hopean ja valkokirjavan vaikutelman loin kilsepensaalla ja kirjoheinäkauralla, jolle olen perustanut rinteeseen savisen paikan. Sen lehdet ruskettuvat liian kuivassa paikassa.

Ihanin heinälaji olisi mielestäni vasuheinä (Muhlenbergia), joka on meille ehkä liian arka. Sen kukinta on kuin vaaleanpurppuraa usvaa. Tilasin kerran taimen, mutta ei se jaksanut kukkia sateisessa kesässä.

Siirrän ja mallaan kasveja kohdilleen kunnes yhdistelmä loksahtaa. Haen hakemalla kasveille sopivia kavereita. Se on yllättävän vaikeaa. Heinät olisivat hyviä kavereita esimerkiksi salvioille ja maksaruohoille, mutta moni kokeilemani laji on liian korkea.

Kasvupaikka on äärimmäisen tärkeä, jotta heinistä saa kaiken irti. Väärässä paikassa koristeellinenkin laji näyttää tavalliselta heinäpehkolta. Rinteen heiniä katsotaan pohjoisen suunnasta, jolloin valo läpivalaisee kasveja ja nostaa esiin lehtien hienostuneet sävyt. Haluan heinien olevan puutarhan staroja.


Hakoneheiniä kosteaan puolivarjoon

Tuuheat hakoneheinät ovat monen kotipuutarhurin unelma. Mariitta Armisen pihassa japanilainen koristeheinä lajikkeineen on kukoistanut jo vuosia.

”Hakone on täällä Etelä-Suomessa yllättävän varma kasvi ja se on pärjännyt pihassani ilman talvisuojauksia. Kovan talven jälkeen taimet tosin lähtivät hitaasti kasvuun.”

Tuppaat kohoavat rinnepihan alaosassa, jossa puut ja köynnökset varjostavat niitä keskipäivän auringolta. Vihreälehtiselle kasville paras paikka on puolivarjo ja varjo. Sen sijaan kirjavien ja keltaisten lajikkeiden väritys jää syvässä varjossa vaatimattomaksi.

Mariittan hakonet kasvavat vain 30–40 sentin paksuisessa multakerroksessa, joten hän lannoittaa ja kastelee niitä useita kertoja kesässä. Maanpeitekasvit, kuten rönsyakankaali ja taponlehti, auttavat kosteutta säilymään maassa. Savea Mariitta ei ole uskaltanut laittaa penkkiin.

Vaikka hakonet vaativat kosteutta, ne ovat arkoja seisovalle vedelle ja talvimärkyydelle. Kuivana kesänä saa olla tarkkana kastelun kanssa, sillä lehdistöstä ei helposti huomaa kasvin kärsivän kuivuudesta.

”Lurpottavan kuiviksi en hakoneita päästä koskaan.”

Lisäksi heinät saavat kevätlannoituksen ja kastelulannosta useita kertoja kesässä, jotta ne jaksavat kasvattaa muhkean lehtimättään.

Hakoneheinä kasvaa hitaasti eikä pidä siirtämisestä. Mariitta valitsee taimen istutuspaikan tarkkaan ja siirtelee myöhemmin vieruskasveja kauemmaksi.

”Kastelen taimet erityisen hyvin siirron jälkeen.”

Vaalealehtiset lajikkeet Mariitta istuttaa syvänvihreän kasvin tai muun tumman taustan eteen. Kun valo osuu kasviin ja tuuli heiluttaa lehdistöä, varjoon tulee eloa.

”Hakoneheinät ovat erityisen kauniisti ja sulokkaasti liikkuvia kasveja. Silittelen niiden lehtiä ojennukseen aina ohimennen.”

1 Hakoneheinä ’Aureola’ (Hakonechloa macra) on yleisin keltalehtisistä lajikkeista. Hakoneheinät kasvavat 30–50 senttiä korkeiksi.

2 Kultatesman (Milium effusum ’Aureum’) lehdet ovat leveähköt ja kellanvihreät. Heinä sopii hyvin puolivarjon ryhmään hakoneheinien seuraksi.

3 Vihreä hakoneheinä on Japanissa luonnosta löytyvä laji. Lehdistö värittyy syksyllä keltaoranssiksi.

4 ’Albostriata’-hakoneheinän lehtiä koristavat valkoiset juovat.

5 Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.

Hakoneheinä ’Aureola’ (Hakonechloa macra) on yleisin keltalehtisistä lajikkeista. Hakoneheinät kasvavat 30–50 senttiä korkeiksi.

Kultatesman (Milium effusum ’Aureum’) lehdet ovat leveähköt ja kellanvihreät. Heinä sopii hyvin puolivarjon ryhmään hakoneheinien seuraksi.

Vihreä hakoneheinä on Japanissa luonnosta löytyvä laji. Lehdistö värittyy syksyllä keltaoranssiksi.

’Albostriata’-hakoneheinän lehtiä koristavat valkoiset juovat.

Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.


1. Pergola
2. Muotoiltu marjakuusi
3. ’Aureola’-hakoneheinä
4. Posliinirikko
5. Vihreä hakoneheinä 
6. Tarhajouluruusu
7. Rönsyakankaali
8. Taponlehti
9. Keltakurjenmiekka
10. Köynnöshortensia
11. Muotoiltu tuija1. Pergola 2. Muotoiltu marjakuusi 3. ’Aureola’-hakoneheinä 4. Posliinirikko 5. Vihreä hakoneheinä 6. Tarhajouluruusu 7. Rönsyakankaali 8. Taponlehti 9. Keltakurjenmiekka 10. Köynnöshortensia 11. Muotoiltu tuija

Istuta heiniä ruukkuun

Jos jokin koristeheinä uhkaa levitä perennapenkissä liian voimakkaasti, se kannattaa siirtää ruukkuun, jossa se on helpompi pitää kurissa.

Heinät tuovat ilmettä niin lammikon reunalle ja patiolle kuin parvekkeellekin. Lehtien kahina ja suhina lisäksi häivyttävät esimerkiksi liikenteen hälyä veden solinan tavoin.

Ruukuissa voi kasvattaa sekä yksi- että monivuotisia koristeheiniä, mutta jos haluat näyttävää nopeasti, valitse jokin yksivuotinen, siemenestä kylvettävä laji. Vaikkapa yksivuotinen sulkahirssi ja melko hyvin talvehtiva valkoviiruinen pehmytmesiheinä ovat huolettomia ja kasvavat kesän mittaan komeiksi.

Ruukkukasvatus sopii myös aroille monivuotisille lajeille, kunhan omistat viileän ja valoisan talvettamispaikan, jossa lämpötila ei laske pakkasen puolelle. Esimerkiksi höyhenheinät on varminta talvettaa viileässä paikassa. Kestävät monivuotiset heinät sen sijaan kannattaa istuttaa syksyllä maahan.

1 Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Yksivuotinen hentohöyhenheinä ’Pony Tails’ (Stipa tenuissima) pääsee oikeuksiinsa korkeassa ruukussa.

2 Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Isosiniheinä ’Transparent’ (Molinia caerulea var. arundinacea) on kestävä lajike. Kukinnot kohoavat syyspuolella parin metrin korkeuteen.

3 Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Ruukuryhmässä hentöhöyhenheinän edessä kasvaa kirjosiniheinä ’Variegata’ (Molinia caerulea).

4 Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Kirjopuntarpää ’Aureovariegatus’ (Alopecurus pratensis) tuo väriä aurinkoisen paikan kasviryhmään.

5 Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Viiruhelpi (Phalaris arundinacea) on koristeellinen ja kestävä, mutta leviää ilman rajaamista laajalle alueelle.

Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Yksivuotinen hentohöyhenheinä ’Pony Tails’ (Stipa tenuissima) pääsee oikeuksiinsa korkeassa ruukussa.

Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Isosiniheinä ’Transparent’ (Molinia caerulea var. arundinacea) on kestävä lajike. Kukinnot kohoavat syyspuolella parin metrin korkeuteen.

Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Ruukuryhmässä hentöhöyhenheinän edessä kasvaa kirjosiniheinä ’Variegata’ (Molinia caerulea).

Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Kirjopuntarpää ’Aureovariegatus’ (Alopecurus pratensis) tuo väriä aurinkoisen paikan kasviryhmään.

Hakoneheinät kasvavat hyvin viihtyessään leveiksi tuppaiksi ja vaativat tilaa.Viiruhelpi (Phalaris arundinacea) on koristeellinen ja kestävä, mutta leviää ilman rajaamista laajalle alueelle.

Rantavehnän (Leymys arenarius) hopeansinistä lehdistöä voi ihailla esimerkiksi rannoilla ja paahteisilla ja niukkaravinteisilla teiden varsilla. Laji on erittäin kestävä.Rantavehnän (Leymys arenarius) hopeansinistä lehdistöä voi ihailla esimerkiksi rannoilla ja paahteisilla ja niukkaravinteisilla teiden varsilla. Laji on erittäin kestävä.

Luonnonheinät pärjäävät pohjoisessa

Värikkäimmät koristeheinät ovat usein arkoja Pohjois-Suomessa. Taimistoviljelijä Jari Särkkä kertoo, mistä heinälajeista hänellä on parhaat kokemukset pohjoisen vaativissa oloissa.

Koristeheinistä kaikkein kestävimmiksi ovat osoittautuneet kirjopuntarpää ja viiruhelpi, sinervälehtisistä rantavehnä ja tunturinurmikka. Sininata menestyy jotenkuten. Kestävin on yleensä peruslaji, joka kylväytyy lajikkeita enemmän. Kirjosiniheinän kestävyys on ollut täällä rannikolla hieman oikullinen.

Kotimaiset lajit sopivat pihaan, jossa on paljon kivimateriaalia sekä luonnontilaisiin pihoihin ja luontoon rajautuviin pihoihin. Parhaita lajeja ovat rantavehnä, ainavihanta sormisara ja valkopiippo, joka on alunperin tulokaslaji.

Kosteaan paikkaan suosittelen luhta- ja jänönsaraa, meri-, röyhy- ja keräpäävihvilää sekä korpikaislaa. Kuivaan paikkaan sopivat mäkikaura, tunturinurmikka, piipot, mustasara ja lampaannata.

Osa luonnonvaraisista kasveista leviää aika tavalla, mikä rajoittaa niiden käyttöä. Eniten ongelmia on ollut lampaannadan kanssa. Se on kivan näköinen tiivis tupsale, mutta kylvää tuhottomasti siementaimia eikä sovi muiden kasvien joukkoon. Myös jänönsara voi kasvattaa sopivissa oloissa runsaasti siementaimia.

Vahasara tekee aika reippaasti rönsyjä, mutta on sopivalla paikalla hyvä kasvi harmaan värinsä ansiosta. Sormisara pysyy hyvin paikoillaan ja viihtyy varjoisassakin paikassa. Rantavehnä on parhaita lajeja kaikin puolin eikä ole mahdoton leviämään.

Olemme kokeilleet myös merenrantojen lajeja, kuten suola- ja merivihvilää, vihnesaraa ja sinikaislaa. Kaikki ovat menestyneet melko hyvin. Merivihvilä on hauska kasvi tummine kukintoineen. Se leviää melko voimakkaasti juuriston kautta, mutta ei äidy kuitenkaan rikkaruohoksi.