Kohtaamisia

Arvokas kulttuuriympäristö

Maaseudun perinteinen miljöö kumpuaa maataloudesta, ja EU-lainsäädännön ymmärtäminen on avain sen säilymiseen, sanoo hortonomi Tuovi Mutanen.

Miten maaseudun kulttuuri- ympäristöä kannattaa hoitaa?

Maaseudulla kulttuuriympäristöä ei ole ilman maataloutta ja sen infrastruktuuria, joten maataloutta koskevat EU:n päätökset vaikuttavat paljon ympäristöön. Perinnemaisemaa saadaan säilytettyä tukia kohdentaen, mutta peltojen lisäksi ihmiset haluaisivat nähdä maitolaitureita ja portteja. Niiden ylläpito jää usein kyläyhdistysten ja aktiivien varaan.

Miten arvokkaat elementit kulttuuriympäristössä tunnistetaan?

Niiden tunnistaminen vaatii inventointia ja avainlajien tuntemusta sekä käsitystä maaseudun historiasta, miten esimerkiksi kiviaitoja on käytetty. Metsissä ja mannuilla voi törmätä kiviaitoihin, -jalkoihin, tai vaikkapa ruusuruohoon ja ahonoidanlukkoon.

Millaisia maatilojen pihamaisemia Suomessa kannattaisi suosia?

Pihamaisema on parhaimmillaan, kun se on alueelle tyypillinen. Elementtirakennukset ja suuret rakennusmassat ovat haastavia saada näyttämään esimerkiksi lappilaiselta. Nykyaikaisin keinoinkin voidaan toteuttaa paikallista ympäristöä. Rakennusten ja kasvillisuuden sijoittelussa arvostan esimerkiksi puoliavointa pihapiiriä.

Miten ihmisten käsitys maaseudun maisemasta on muuttunut?

Suurella osalla on hirveän hatara käsitys nykymaataloudesta ja sen edellytyksistä. Usein ihmetellään, miksi jotakin kohtaa ei hoideta, mutta syyt ovat monesti muualla kuin maataloudessa ja viljelijöissä. Maatalouden nykyisillä menetelmillä maisema ei näytä siltä kuin postikorteissa tai Suomi-Filmeissä. Maalaismaiseman ymmärtämisen edellytys on käsitys nykymaataloudesta. Tätä ymmärrystä pitäisi lisätä.

Mitä tarkoitetaan maaseudun perinnebiotoopeilla?

Ne ovat alueita, jotka ovat poistuneet menneiden vuosikymmenien maatalouskäytöstä, kuten niittyjä, ketoja ja kaskialueita. Moni niistä on raivattu pelloksi tai ne ovat metsittyneet. Niille on tyypillistä, että alueella on uhanalaista lajistoa.

Kuinka harvinaisia tällaiset perinnebiotoopit ovat?

Niitä on jäljellä vain prosentti 1800-luvun huippuvuosiin verrattuna. Kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää perinnebiotoopeissa. Vähiten on kuivia biotooppeja eli ahoja ja ketoja.

Miten perinnebiotooppien säilymistä voisi edistää?

Parhaiten perinnebiotooppeja ylläpidetään, jos niitä käytetään laiduntamiseen. Kun se ei ole mahdollista, hoitotoimia ovat esimerkiksi raivaus, kulotus, niitto ja niittojätteen keruu. Kevyessä tuotantokäytössä olleet alueet hyötyvät alueella liikkumisesta samaan tapaan kuin aiemmin eläinten sorkat ovat rikkoneet maata. Kertaraivausten sijaan resurssit kannattaa laittaa kohteisiin, joita pystytään hoitamaan jatkuvasti ja pitkäjänteisesti.