Reilun tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta, Pärnuun johtavan tien varrella, sijaitsee Lepiku-Mardi -taimisto, jonka perennoja tulvivat näytemaat ovat vailla vertaa. Suuret puut luovat paikoitellen varjoisuutta lajirunsauden ylle. Avoimet, auringossa kylpevät nurmikkoalueet johdattavat kauemmaksi kaventuen välillä istutusten lomaan nurmikkopoluiksi. Lajien monimuotoinen vaihtelu polkua reunustavissa tiiviissä istutusryhmissä tekee elämyksestä intensiivisen ja ainutkertaisen. Näytetarha on myös Viivi Lepikin perheen kotipuutarha.

”Rakastan katkeroita! Niitä on täällä ainakin 50 erilaista”, Viivi sanoo kulkiessaan pitkin luonnonkivillä kivettyä käytävää kuunliljojen ja keijunkukkien välissä.

Katkeroiden lisäksi Viivi rakastaa monia muita lajeja, sillä puutarhassa kasvaa ainakin 80 erilaista esikkoa ja nelisenkymmentä erilaista kärsäkallaa, joista osa on hyvin harvinaisia. Suuren perennalajiston lisäksi istutuksissa näkyy runsaasti erilaisia havuja ja kukkivia pensaita, jotka luovat taustaa ja tuulensuojaa pienemmille lajeille.

Viivin puoliso Ain Lepik on istuttanut tilan alueelle myös laajan puulajipuiston, jonka taimet ovat vielä nuoria, mutta hyvin kasvunsa alussa. Eri puolilta maapalloa kotoisin olevat puut ilahduttavat puutarhassa vierailevia jo lähitulevaisuudessa.

Varjossa ja auringossa

Viivi on istuttanut perennoja aurinkoiselle, nauhamaiselle alueelle pellon laitaan sekä varjoon puiden siimekseen laajan nurmikkoalueen reunamalle. Puolivarjoisalla paikalla, siimeksen sinessä kukkii parhaillaan suuri joukko pastellinsävyisiä, kukinnoiltaan kerroksellisia japanin- ja junnaninesikoita sekä korkeavartisia kesäesikoita.

”Esikoiden vaaleat kukinnot tulevat hyvin esiin vihreälehtisten kuunliljojen, saniaisten ja heinälajien joukosta”, Viivi kertoo.

Kasvilajit istutusryhmissä ovat kasvaneet toistensa lomaan niin tiiviisti, ettei rikkaruohoista ole huolta. Esikkoryhmän etualalla näkyy mustaa möyhennettyä mullosta.

”Kitkeminen on kivaa!” Viivi vakuuttaa ja kippaa auton perässä olevaan kärryyn kopallisen äsken kitkemiään rikkaruohoja.

Valo-oloiltaan oikea kasvu- paikka on kasvien viihtymisen ja runsaan kukinnan kannalta olennaista.

Puiden kasvaessa valon ja varjon osuudet muuttuvat ja kasveja on aika ajoin siirrettävä niille sopivampaan kasvupaikkaan. Kullekin lajille parhaat kasvuolot ja lajien kilpailukyky selviävät parhaiten kokemuksen myötä. Siirtämisen yhteydessä on hyvä hetki jakaa kasvustoa ja lisätä taimia myös toisten tarpeisiin.

”Kasvien jakaminen ja riittävästä kasvutilasta huolehtiminen on kitkemisen ohella jatkuvaa hommaa” Viivi kertoilee.

Pikkuruisista jättiläisiin

Kukinnan lisäksi kasveilla on myös muita keinoja erottautua joukosta. Perennaryhmän keskellä kasvaa komea kompassikukka, joka venähti viime kesänä 351-senttiseksi. Myös elefanttiheinä kilvoitteli lähes samaan. Sen korkeus oli samassa ryhmässä 341 senttiä.

”Kasveissa on ihaninta niiden monimuotoisuus. Meillä kasvavien kuunliljojen kirjo yltää pikkuruisista miniatyyrilajeista lehtilavaltaan yli 30-senttisiin asti.”

Mahtavin kaikista on kuitenkin puutarhan tammijättiläinen, jonka latvuksen läpimitta on 30 metriä. Puu on iältään ainakin 200 vuotta ellei jopa 300 vuotta vanha. Tammi oli jättisuuri jo silloin, kun Viivi Lepikin miehen vanhemmat ostivat tilan vuonna 1980. Puuvanhuksen elämässä 30 vuotta on vain pieni ajanjakso, varsinkin kun kasvuolot ovat valoisat ja otolliset.

Puutarhan muut kasvit omenapuita lukuun ottamatta on istutettu kymmenen viime vuoden aikana, vaikka Viivi ja Ain muuttivat tilalle jo vuonna 2007.

”Lasten ollessa pieniä ei puutarhalle jäänyt aikaa. Nyt on sen vuoro”, Viivi tokaisee.

Maisemapuutarhan tapaan

Leipiku-Mardin istutukset kaartelevat englantilaisen maisemapuutarhan tavoin mukaillen luonnonmukaisesti reuna-alueiden metsiköitä. Viljavassa maaperässä kasvavat tammet ja vaahterat varjostavat nuoresta iästään huolimatta sopivasti vierellään olevia kasvustoja. Aurinkoisen puolen vanhat omenapuut luovat uusille istutusalueille vanhan puutarhan tuntua. Hoidetut nurmikkoalueet ja yhdestä puusta käsityönä tehdyt penkit lisäävät viihtyisyyttä.

Taidokkaasti pilvimaisemaksi leikattu ruusuorapihlajan latvus erottuu perennojen joukosta.

”Pikkupuu on oikeastaan jänisten muotoilema. Jänikset nakersivat sen ensiksi tyngälle ja sen jälkeen minä olen muotoillut sitä vuosittain useita kertoja kesässä”, Viivi naurahtaa.

Pensaiden erilaiset väri- ja kasvumuodot tuovat rikasta vaihtelua. Maksanruskeat ja tumman purppuran punaiset happomarjapensaat, kellansävyiset tuijat sekä sävykkäät heisiangervot ja pylväsmäiset kasvit vuorottelevat kukkivien lajien joukossa.

”Lisään kasveja paljon itse. Tilaan siemeniä ja pikkutaimia Hollannista, Puolasta ja Englannista. En pysty vastustamaan uutuuksia”, Viivi myöntää.

Istutusten välissä kulkee luonnonkivistä ladottu polku, joka on tehty pellosta kerätyistä maakivistä.

Kasvien äärelle on luontevaa kulkea kiemurtelevaa polkua seuraten, ja Leipiku Mardissa on hyvä seurata eri lajien viihtymistä sekä niiden sopeutumista toisiinsa. Täällä, omien kasvattien parissa, on helppoa olla onnellinen.