Kultajyvät

Viekoittelevat kärsämöt

Paahdetta ja kuivuutta sietävät kärsämöt ovat perennaryhmien vakiolajeja Keski-Euroopassa. Niistä saa aikaan myös aromaattisesti tuoksuvan kuivakukkakimpun.

Kärsämöiden (Achillea) väkevän tuoksun aistii, kun kasveja vähänkin hipaisee. Pihoilla ja pellonpientareilla kasvava siankärsämö (A. millefolium) on ikivanha, yhä käytettävä rohtokasvi ja mauste. Kaupallisesti lajia hyödynnetään ravintolisissä, teenä, luonnonkosmetiikassa ja yrttivoiteissa. Nuoret lehdet sopivat keittoon, salaattiin ja leivän päälle.

Kestävimmät kärsämöt kasvavat vuosikymmeniä samalla paikalla. Sitkeimpiin kuuluvat hikevässä maassa viihtyvä valkokukkainen ojakärsämö ja sen kerrannainen muoto kaunokärsämö (A. ptarmica f. multiplex) sekä siankärsämö punateriöisine lajikkeineen. Myös kultakärsämö (A. filipendulina) voi viihtyä samalla paikalla vuosikausia, kun istutusalue läpäisee hyvin vettä talvellakin. Kultakärsämöiden kukinnot ovat erityisen isot ja voimakkaankeltaiset; versoja peittää hopealle hohtava nukka.

Sen sijaan kärsämölajien risteymät, kuten tarha- ja leikkokärsämöt, ovat enimmäkseen lyhytikäisiä ja niiden kasvustot on syytä jakaa noin viiden vuoden välein. Risteymien kukat ovat kuitenkin erityisen viekoittelevia niiden lempeiden pastellisävyjen vuoksi. Uusia lajikkeita tuleekin puutarhamyymälöihin joka vuosi, vaikka uutuus saattaa elää vain muutaman vuoden. Ella Räty