Kohtaamisia

Yhden miehen intohimo

Puutarhuri Ari Laakso toteutti unelmansa ja perusti arboretumin vanhalle sukutilalle.

Miten ja milloin ajatus arboretumin perustamisesta syntyi? Olen ollut innostunut puuvartisista kasveista lapsesta asti. Kun parikymppisenä pistäydyin ensimmäisen kerran Mustilan arboretumissa, haave alkoi itää. Opiskelin puutarhuriksi ja vuonna 1988 sain ostettua isoisäni veljen vanhan maatilan Ilolasta, Salon läheltä. Vuokrasin pellot pois ja aloin istuttaa metsään puulajipuistoa.

Mistä kasvilajeista aloitit kokoelman kartuttamisen?

Ensimmäiseksi istutin jalokuusia ja alppiruusuja, jotka ovat siementaimia Mustilasta. Sitten tuli douglaskuusia ja purppurapihtoja, joita pidän erityisen kauniina. Samoin hemlokit ovat vaikuttavia. Varsinkin havupuut ovat minun juttuni ja suuri osa niistä on itse siemenestä kasvatettuja. Lehtipuitakin arboretumissa on, mutta vähemmän.

Missä koet onnistuneesi ja oletko kohdannut vastoinkäymisiä?

Hienointa on nähdä, kuinka alue pikkuhiljaa vanhenee ja puut kasvavat hyvän kokoisiksi. Pettymyksiä tulee lähinnä taimistolla, jota pidän arboretumin rinnalla harrastusluonteisesti. Havujen kasvattaminen on hidasta ja Suomen oloissa melko toivotonta. Esimerkiksi viime talven jäljiltä jäi 200 isosta, yli 10-vuotiaasta tapionpöydän taimesta vain muutama henkiin.

Miten onnistut hoitamaan laajaa arboretumiasi yksin?

Sitä jaksaa niin kauan kuin on terveyttä ja paikat kestävät. Istutus ja perustaminen on helppoa, mutta työläintä on juuri hoito. En ole vienyt arboretumiin ollenkaan multaa, jonka mukana tulee rikkakasveja, vaan olen perustanut kaiken hiesuiseen hiekkaan. Suuri osa alueesta on suopohjaista, ja vesi nousee sen ansiosta kapillaarisesti pohjamaasta hiekkaan.

Siitä huolimatta koivu on täälläkin rikkakasvi, jota saa aina olla perkaamassa.

Paljonko Ilolan arboretumissa käy vierailijoita vuosittain?

Varsinkin alkukesästä ryhmiä tulee melkein päivittäin ja niiden mukana kävi viime vuonna noin 1 700 henkeä. Lisäksi yksittäisiä ihmisiä kävi noin tuhat ja erikseen vielä Avoimet Puutarhat -päivänä noin 500. Meillä on iso parkkipaikka ja väkimäärä jakautui koko iltapäivälle, mutta silti autoja oli piha täynnä. Innokkaiden puutarhaharrastajien kanssa on kuitenkin aina mukavaa jutella ja vaihtaa kokemuksia.

Avoimet Puutarhat -päivänä arboretumiin on vapaa pääsy, mutta muulloin toivon, että kävijät tiputtavat postilaatikkoon 2 euroa, jotta saan edes osan ylläpitokuluista katettua.

Millaisia suunnitelmia sinulla on arboretumin tulevaisuuden suhteen?

Teen tätä itseäni varten ja toivon että se joskus alkaa muistuttaa Mustilan arboretumia. Lähitulevaisuuden projekti on nimikylttien laittaminen. Sitten kun hoito loppuu, luonto vie vallan. Toivottavasti tälle löytyy joskus jatkaja, jolla riittää innostusta asiaan.