Kysy meiltä

Härmä kuriin

Osa puutarhani kasveista kärsii joka kesä härmästä. Eritoten tauti iskee leimukukkiin ja ruusuihin. Myös pihassani olevat vaahterat, joita olen pitänyt matalina, kärsivät härmästä. Onko kyseessä yksi ja sama tauti? Voiko härmää torjua? Onko olemassa taudille vastustuskykyisiä lajikkeita? Armi Kuusankoskelta

Härmäsienet ovat syynä vaaleanharmaaseen rihmasto- ja itiökasvustoon lehtien pinnoilla. Tartunta leviää pian myös kukkiin ja nuoriin, puutumattomiin versoihin. Sienen kotelopullot näkyvät mustina pisteinä alueilla, joista tartunta on alkanut. Tauti haittaa kasvin yhteyttämistä, ruskettaa ja irrottaa lehdet ennenaikaisesti ja voi häiritä kasvin talveentumista. Härmäsienet talvehtivat joko rihmastona silmuissa tai suvullisena asteena, joka muodostuu lehdille ennen vallatun solukon kuivumista.

Ilman mukana leviävät härmäsienen itiöt tarttuvat todennäköisemmin sateisella ja viileällä kuin kuivalla ja lämpimällä säällä. Sienen suvuton aste kuitenkin kasvaa ja tuottaa itiöitä runsaasti, kun sää on lämmin eikä sada. Ristiriidan takia taudin puhkeamista on hankala ennustaa. Yleensä oireet alkavat näkyä keskikesällä, kun hellejakson jälkeen sää viilenee ja ilman suhteellinen kosteus nousee äkkiä. Härmäsieni aloittaa kasvunsa korkeassa, yli 80 prosentin ilman kosteudessa, mutta jatkaa kasvuaan kuivalla kasvin pinnalla.

Vielä kasvavat lehdet ovat herkempiä tartunnalle kuin täysikasvuiset lehdet, siksi esimerkiksi voimakkaasti alasleikatut ja uutta kasvua puskevat hernepensaat ja vaahterat saattavat peittyä kokonaan härmään.

Härmäsienet pystyvät elämään vain koppisiemenisten kasvien elävässä solukossa. Tyypillisimpiä härmään sairastuvia puuvartisia ovat herukat ja karviainen, vaahterat, pajut, tammet, ruusut ja siperianhernepensas. Perennoista härmänalttiita ovat punaväriminttu, syysleimu, asterit, imikät ja ritarinkannukset.

Vaikka härmää aiheuttavat sienet näyttävät samanlaisilta, ne kuuluvat 18 eri sienisukuun. Osa härmäsienistä tartuttaa useita kasvilajeja, osa vain yhtä sukua. Kasvisukujen sisällä voi olla sekä hyvin että huonosti härmää kestäviä lajeja ja lajikkeita. Esimerkiksi kiiltoleimu (Phlox carolina) ja täpläleimu (P. maculata) sairastuvat harvemmin härmään kuin syysleimu (P. paniculata). Syysleimuissa puolestaan on enemmän tai vähemmän härmänkestäviä lajikkeita

Ennakkotorjuntaa

Suosi härmänkestäviä lajikkeita. Hanki varmasti terveitä taimia, jollaisia ovat mm. testatuista emokasveista lisätyt FinE-kasvit.

Koska härmäsieni kasvaa vain kuivalla kasvin pinnalla, se aiheuttaa eniten haittaa aurinkoisilla ja rutikuivilla paikoilla. Huolehdi siis kastelusta ja tee kasvualustasta riittävän syvä ja kosteutta pidättävä. Kastele varhain aamulla maahan, jotta maan pinta ehtii kuivua ennen kun ilma illalla viilenee.

Lannoita kohtuudella, sillä liian rehevät ja tiheät kasvustot ovat alttiita monenlaisille sienitaudeille. Ravitse kasveja piitä sisältävällä peltokortekäytteellä, joka vahvistaa kasvisolukkoja. Keitä 1 kg tuoretta tai 150 g kuivattua peltokortetta 10 litrassa vettä 20–30 min. Siivilöi ja laimenna vedellä suhteessa 1:5. Peltokortekeite torjuu myös muita sienitauteja: homeita, ruttoa ja ruostetta.

Istuta kasvit riittävän väljästi, jotta ilma kiertää kasvustossa.

Leikkaa pensaat säännöllisesti ja mieluummin harventamalla kuin alasleikaten.

Härmäsienet säilyvät kasvijätteissä talven yli. Kerää härmäiset lehdet pois viimeistään syksyllä. Levitä keväällä puuvartisten kasvien juuristoalueelle 5–7 cm katetta.

Härmän iskettyä

Ruiskuta lehdet heti härmäoireiden ilmaannuttua bentsoehappoa sisältävällä, sokerittomalla pihlajanmarja-, karpalo- tai puolukkamehulla (1 osa mehua, 1 osa vettä). Vaihtoehtoisesti ruiskuta kasvit ruokasoodaliuoksella. Sekoita 2 tl soodaa ja 2 tl mäntysuopaliuosta litraan vettä. Uusi ruiskutus 7–10 päivän välein.


Totta ja tarua muumiotaudista

Sehän on vanha tieto, että muumiotautiset hedelmät tulee kerätä pois ja haudata maahan tai viedä metsään eläinten syötäväksi. Puiden lehdetkin tulisi polttaa. Pitääkö paikkansa, että ampiaiset ja linnut levittävät tautia? Ja että omena- ja päärynäpuut täytyy raastaa jopa juurineen pois ja vaihtaa multa jostakin syvyydestä? Voiko jonkin kasvin viljelyllä puhdistaa maata? S. Kallioniemi

Vanha tieto muumiotautisten hedelmien ja varisseiden lehtien keräämisestä sekajätteeseen tai hautaamisesta maahan tai polttamisesta pitää paikkansa. Näillä keinoilla sienitaudin itiöitä on vähemmän saastuttamassa hedelmiä seuraavana vuonna. Tosin vielä pehmeät muumiotautiset hedelmät voi hävittää hyvin toimivassa lämpökompostorissa, kun taas mustaksi koppuraksi ehtineessä hedelmässä tauti säilyy kompostoinnista huolimatta.

Muumiotaudista ei pääse täysin eroon millään tavalla, sillä taudin itiöitä on kaikkialla puutarhoissa ja ne leviävät ilmavirtojen, sadeveden, hyönteisten ja lintujen mukana. Muumiotaudista kärsiviä puita ei tarvitse poistaa eikä multaa vaihtaa. Mikään kasvi ei tiettävästi hävitä taudin aiheuttajia.


Kangasta katteksi

Ilmastonmuutoksen ehkäisystä on tullut tärkeä kysymys meilläkin ja sen myötä myös muovien käytön vähentämisestä. Olen käyttänyt viime kesään asti katekankaita, jotka ovat polypropeeni-muovia. Voisiko penkit kattaa kangaskaupasta hankitulla kankaalla, ja mikä kangas kestäisi pari kesää ja maatuisi sen jälkeen? S. Vainio

Jos mietitään vain katteen hajoamista ja halutaan välttää mikromuovin ja muiden haitallisten aineiden joutuminen luontoon, luonnonkuidusta valmistetut ja aikanaan hajoavat kankaat ovat hyvä valinta. Tällaisia ovat villasta sekä nokkos-, hamppu-, pellava- ja puukuiduista tehdyt kankaat.

Kun otetaan huomioon luonnonvarojen kuluminen, luonnonkuiduista tehty kangas on todennäköisesti huonompi valinta kuin UV-suojattu katemuovi. Varsinkin puuvillan viljelyyn ja valmistukseen kankaaksi tarvitaan erityisen paljon vettä. Esimerkiksi paidan raaka-aineeseen ja valmistukseen menee noin 2 600 litraa vettä eli saman verran kuin ihminen tarvitsee juomavettä kolmessa vuodessa (Lähteet: waterfootprint.org, National Geographic, WWF). Jos taas kangas on käytettyä ja kelpaa enää jätteeksi, käyttö katteena on suositeltavaa.

En löytänyt tutkittua tietoa, kuinka nopeasti eri kankaat hajoavat maanpinnan katteena. Kankaan kestävyys riippuu paljolti langan paksuudesta ja kudoksen tiiviydestä. Esimerkiksi vanhat risaiset puuvillamatot toimivat tiiviinä katteena ainakin vuosikymmenen.

Kasviasiantuntija Ella Räty vastaa lukijoiden kysymyksiin.Kasviasiantuntija Ella Räty vastaa lukijoiden kysymyksiin.

Postita kysymyksesi osoitteella Kotipuutarha-lehti, Viljatie 4 C, 00700 Helsinki tai kotipuutarha@puutarhaliitto.fi


Skopolia on vanha rohto- ja koristekasvi.Skopolia on vanha rohto- ja koristekasvi.

Mikä kukka?

Kasvin paksut juurakot suikertavat lähellä maanpintaa, kuin vanhoilla iriksillä. Maija

Skopolia (Scopolia carniolica) on monivuotinen ruoho eli perenna. Se kukkii toukokuussa punaruskein kukin ja tulee puolisen metriä korkeaksi. Skopolia suosii puolivarjoisia, kuivahkoja tai hikeviä kasvupaikkoja. Se on kestävä vanha rohto ja Kustavin kunnan nimikkokasvi. Juurakon sisältämät alkaloidit toimivat lääkkeenä tai myrkkynä riippuen annostuksesta. Skopoliaa on monissa matkapahoinvoinnin lääkkeissä.


Persikka ’Maira’ kypsyttää sadon syyskuun alkupuolella.Persikka ’Maira’ kypsyttää sadon syyskuun alkupuolella.

Pinkki hedelmäpuu

Toistaiseksi olen löytänyt vain valkokukkaisia, hyvän makuisia ja isoja hedelmiä tuottavia puita. Koristeomenapuita en kaipaa, vaikka ne tuottavat paljon pieniä omenia. Onko olemassa mitään vaaleanpunaisena kukkivaa hyötypuuta vyöhykkeelle III? Lehdet saavat olla vihreitä. H. Ojalammi

Kirsikkaluumu (Prunus cerasifera) ’Matjyun’ eli ’Punainen Paroni’ on vaaleanpunakukkainen ja lisäksi punertavalehtinen. Kirsikkaluumut puhkeavat kukkaan erityisen aikaisin keväällä, ja tämän lajikkeen violetinpunaiset makeat hedelmät kypsyvät nekin varhain, jo elokuussa. Lajike menestyy vyöhykkeillä I–III (IV).

Persikalla (Prunus persica) on vaaleanpunaiset kukat ja vihreät lehdet. Vain kestävimmät persikkalajikkeet voivat menestyä avomaalla III-vyöhykkeellä. Tällainen on latvialainen ’Maira’, joka itsepölytteisenä tuottaa satoa yksinäänkin. Varhain keväällä avautuvia persikan kukkia kannattaa suojata yöpakkasilta vaikka hallaharsolla.

Kuvat Lukija ja Ella Räty