Suurikukkainen ranskanruusu 'James Mason' vuodelta 1982 edustaa uudempia pensasruusuja. Hyvin kestävä Etelä-Suomessa.
Suurikukkainen ranskanruusu 'James Mason' vuodelta 1982 edustaa uudempia pensasruusuja. Hyvin kestävä Etelä-Suomessa.

Suomalainen ruusujuhla

Suomen ilmastossa vuosikymmeniä sinnitelleet ruusut ovat aina omajuurisia pensasruusuja. Ne kukkivat tyypillisesti kerran kesässä suloisesti tuoksuvin kukin, aivan kuten niiden villit kantamuodot. Maamme ainutlaatuinen ruusuvalikoima säilyy vain istuttamalla niitä puutarhoihin.

Ksä–heinäkuun vaihde on pensasruusujen juhla-aikaa. Tämän jutun ruusut on kuvattu Meilahden rosariumissa Helsingissä juhannuksena 2016, jolloin komeimmassa kukassa olivat juhannusruusun lähisukulaiset ja harisoninruusut. Heinäkuussa loistavat muun muassa neidon-, kartano-, ranskan- ja kirkonruusut, syyskesällä kukkia puhkeaa vielä tarhakurtturuusuihin. Meilahden kokoelma keskittyy varmoihin kotimaisiin löytöruusuihin ja historiallisiin ruusuihin. Ruusutarhassa on myös uusia Suomessa jalostettuja lajikkeita ja muutama luonnonvarainen ruusulajimme, jotka ovat kaikkein vaatimattomimpia kasvupaikan ja hoidon suhteen. Maamme luonnossa tavataan alkuperäisenä karjalan-, koiran-, iha-, metsä-, orjan- ja okaruusua.

Meillä ruusujen kasvatus alkoi keskiajalla luostareissa, ja säilyneessä kirjallisuudessa niitä mainitaan 1600-luvulta lähtien. Ruusut yleistyivät vasta 1800-luvulla, ja aluksi niitä vaalivat rikkaimmat ja koulutetuimmat eli aateliset, papisto ja porvarit. He tuottivat ruusuntaimia Keski-Euroopasta, Venäjältä, Ruotsista ja Virosta. Koko kansan harrastus ruusuista tuli 1900-luvulla.

Suomalaisen ruusuvalikoiman omaleimaisuus selittyy yhteyksillä sekä Länsi-Eurooppaan että Venäjälle. Tsaarinvallan aikaan Venäjältä tuotuja ruusuja ei juuri tunneta muissa Pohjoismaissa, saati muualla Euroopassa. Ruotsin kautta meille varhain tulleet ruusut ovat yleensä alkuaan keskieurooppalaisia.

Kestävyys kunniaan

Etelämpänä Euroopassa syntyneistä ruusuista ovat säilyneet Suomessa vain kaikkein sitkeimmät. Niitä kasvoi siellä täällä maassamme eikä niitä juuri viljelty, vaan myymälöiden valikoimaa hallitsivat 2000-luvulle saakka perusrungolle vartetut, kylmänarat ryhmäruusut ja parikymmentä kestävää, massoittain istutettavaa pensasruusua kuten kurttu-, valamon- ja hansaruusu.

Vanhojen, pakkastalvet kestäneiden ruusujen tulo myymälöihin on tutkimuksen, aktiivisten ruusuharrastajien ja ruusuihin erikoistuneiden taimistojen ansiota. Paikallisten ruusujen kartoitus ja talteenotto alkoi Kestävät kasvit -tutkimuksen myötä 1980-luvulla. Keskas-tutkimuksen jälkeen ruusuja on löytynyt Helsingin kaupungin puistoista ja ruusuharrastajien avulla. Lisäksi valikoimaan on tullut erityisesti Suomen oloihin jalostettuja ruusuja. Moni löytöruusu ja suomalainen lajikeuutuus on saanut FinE-tunnuksen, joka myönnetään parhaimmiksi arvioiduille kasvikannoille.

Vähään tyytyviä pensaita

Runsaan kukinnan takaa vain aurinkoinen kasvupaikka, mutta puolivarjossakin kasvavat kohtalaisesti monet tarhakurttu- ja tarhapimpinellaruusut. Hiekkaisessa maassa menestyvät parhaiten kurtturuusun sekä koiran- ja orjanruusun lähisukulaiset. Muille ruusuille valmistellaan multava, keski–runsasravinteinen, hikevä maa.

Talvenkestävyys riippuu pitkälti ruusun geeneistä, mutta talvehtimista voi helpottaa monin tavoin. Ylimääräisen veden on poistuttava istutusalueelta etenkin talvella. Ihanteellinen kasvupaikka on loivasti viettävä rinne tai kohopenkki. Lannoitteita ei kannata roiskia tavan vuoksi varsinkaan syyskesällä, sillä turhan rehevä ja vasta syksyllä lannoitettu pensas talvehtii huonosti.

Ruusut leviävät tehokkaimmin juurivesoilla, jotka voi rajata halutulle alueelle juurimaton tai vaikka maahan upotettujen kivien avulla. Jo ruusun taimia valittaessa kannattaa huomioida eri lajikkeiden kasvuvoima sekä juurivesojen määrä ja vahvuus. Yleensä ne kulkevat käsi kädessä, mutta pensas saattaa kasvaa hitaanlaisesti ja jäädä matalaksi, ja silti tuottaa runsaasti juurivesoja. Tällaisia ovat esimerkiksi Spinosissima-Ryhmän ’Aurora’, ’Ensi’ ja ’Papula’.

Pensaasta puu tai köynnös

Ruusuharrastajien toiveissa siintävät yhä ilman talvisuojausta pärjäävät, omajuuriset köynnös- ja runkoruusut, jollaisia on tarjolla myymälöissä olemattoman vähän. Omatoiminen tarhuri kasvattaakin köynnösruusut pensasruusuista.

Köynnösruusuthan ovat oikeasti vain pitkä- ja rentoversoisia pensaita, jotka takertuvat tukeen piikeillään. Koska tavallisimmat köynnöksinä kaupattavat lajikkeet ovat ’Pohjantähteä’ lukuun ottamatta melko talvenarkoja, ne voi korvata Pohjois-Suomessa pensailla. Oulujoen taimistolla omajuurisia, Pohjolan oloihin sopeutuneita pensasruusuja viljelevän Matti Kuljun mukaan lappilaiset istuttavat köynnökseksi onnenruusua (Rosa ’Onni’). Hän suosittelee myös lajikkeita ’Leskelä’, ’Ristinummi’, ’Ilo’ ja ’Monte Cassino’.

”Etenkin ’Ristinummi’ voisi olla veikeä köynnösruusuna. Oulussa se on tukeutunut osittain omenapuuhun ja kasvanut jo noin 2,5 metriä korkeaksi ja on mahtavan näköinen täydessä kukassa. Kukat ovat jopa 12 senttiä leveät”, Matti Kulju kertoo.

1 Ranskanruusu ’Tuscany’ (’Old Velvet Rose’) tunnettiin Euroopassa jo ennen vuotta 1596, mutta Gallica-Ryhmän ruusujen jalostus alkoi 1600-luvun lopulla Hollannissa ja 1800-luvulla niitä syntyi Ranskassa yli 2 000 lajiketta. Niistä suurin osa on hävinnyt, mutta tarjolla on yhä runsaasti vanhoja ranskanruusuja. Lisäksi uusia lajikkeita on kehitetty Suomessa, Saksassa ja Englannissa. 100–150 cm, I–IV.2 Kesädamaskonruusu ’Blush Damask’ (Damascena-Ryhmä) tunnettiin jo ennen vuotta 1759. Sitä on löydetty eri puolilta Etelä-Suomea, ja kannoille on annettu löytöpaikkansa mukaan nimiä Tähtitorninkatu, Rajatie ja Järvenpää. Kukkii runsaasti kolmisen viikkoa heinäkuun alusta. Paljon juurivesoja. 100 cm, I–III (IV).3 Neidonruusu ’Suaveolens’ eli ’Semiplena’ (Alba-Ryhmä), ennen 1500. Neidonruusujen kulta-aikaa oli 1800-luvun alku. Heinäkuun alussa puhkeavat kukat tuoksuvat voimakkaasti. Lehdistö sinertävä. Voimakaskasvuinen, mutta vesoo niukasti. 150–200 cm, I–III.4 Neidonruusu ’Tertin Kartano’ (Alba-Ryhmä) on Mikkelissä toimivan samannimisen matkailukohteen ylpeys, kasvaahan se edelleen kartanon päärakennuksen verannan edustalla kuten jo vuonna 1894. Vaaleanpunaisessa kukassa on hento tuoksu. Tertinruusu on ’Maiden’s Blush’ -neidonruusun matala kanta. 100–150 cm, I–III.5 Bourbonruusu ’Great Western’ (Bourbon-Ryhmä) on heikohkosti kasvava lajike Ranskasta vuodelta 1840. Se kukkii yleensä heinäkuun toisella viikolla edellisen kesän versoilla. Versonkärkien paleltuessa vain 50–100 cm, I.6 Viljaminkeltaruusu ’Williams’ Double Yellow’ (Harisonii-Ryhmä) on kasvanut muun muassa Raahessa yli sata vuotta. Se on ilmeisesti sama kuin Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ”Kaisaniemen harisonii” ja Turun Ruissalossa oleva ’Lutea Plena’. Hentokasvuinen, runsaasti juurivesoja. 120 cm, I–V.

Historiallisia ruusuja

1 Ranskanruusu ’Tuscany’ (’Old Velvet Rose’) tunnettiin Euroopassa jo ennen vuotta 1596, mutta Gallica-Ryhmän ruusujen jalostus alkoi 1600-luvun lopulla Hollannissa ja 1800-luvulla niitä syntyi Ranskassa yli 2 000 lajiketta. Niistä suurin osa on hävinnyt, mutta tarjolla on yhä runsaasti vanhoja ranskanruusuja. Lisäksi uusia lajikkeita on kehitetty Suomessa, Saksassa ja Englannissa. 100–150 cm, I–IV.

2 Kesädamaskonruusu ’Blush Damask’ (Damascena-Ryhmä) tunnettiin jo ennen vuotta 1759. Sitä on löydetty eri puolilta Etelä-Suomea, ja kannoille on annettu löytöpaikkansa mukaan nimiä Tähtitorninkatu, Rajatie ja Järvenpää. Kukkii runsaasti kolmisen viikkoa heinäkuun alusta. Paljon juurivesoja. 100 cm, I–III (IV).

3 Neidonruusu ’Suaveolens’ eli ’Semiplena’ (Alba-Ryhmä), ennen 1500. Neidonruusujen kulta-aikaa oli 1800-luvun alku. Heinäkuun alussa puhkeavat kukat tuoksuvat voimakkaasti. Lehdistö sinertävä. Voimakaskasvuinen, mutta vesoo niukasti. 150–200 cm, I–III.

4 Neidonruusu ’Tertin Kartano’ (Alba-Ryhmä) on Mikkelissä toimivan samannimisen matkailukohteen ylpeys, kasvaahan se edelleen kartanon päärakennuksen verannan edustalla kuten jo vuonna 1894. Vaaleanpunaisessa kukassa on hento tuoksu. Tertinruusu on ’Maiden’s Blush’ -neidonruusun matala kanta. 100–150 cm, I–III.

5 Bourbonruusu ’Great Western’ (Bourbon-Ryhmä) on heikohkosti kasvava lajike Ranskasta vuodelta 1840. Se kukkii yleensä heinäkuun toisella viikolla edellisen kesän versoilla. Versonkärkien paleltuessa vain 50–100 cm, I.

6 Viljaminkeltaruusu ’Williams’ Double Yellow’ (Harisonii-Ryhmä) on kasvanut muun muassa Raahessa yli sata vuotta. Se on ilmeisesti sama kuin Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ”Kaisaniemen harisonii” ja Turun Ruissalossa oleva ’Lutea Plena’. Hentokasvuinen, runsaasti juurivesoja. 120 cm, I–V.

1 Ruusuille tyypillisiä sienitauteja ovat mustalaikku, härmä ja kuvassa erottuva ruoste. Ruostesienten tarttuessa lehtien alapinnalle ja versoihin kehittyy keltaisia ja oransseja, vähitellen mustuvia laikkuja. Ruostetta ja mustalaikkua torjutaan hävittämällä sairaat lehdet ja kasvinosat. Härmä iskee kuivuudesta kärsiviin sekä liian tiheisiin pensaisiin, joten ruusuja kannattaa leikata säännöllisesti.2 Ruusu alkaa valmistautua normaalisti talvilepoon, kun kiulukat muodostuvat. Jos kiulukoiden ei anneta kehittyä, useimmat alkukesällä kukkineet ruusupensaat saadaan kukkimaan uudelleen syyskesällä. Verson latva kuihtuneine kukkineen leikataan vahvan viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Tämä kukituskeino sopii vain erittäin kestäville pensasruusuille Etelä-Suomessa.3 Suomessa viljellään vain omajuurisia pensasruusuja, mutta myymälöissä on tarjolla myös ulkomailla vartettuja pensasruusuja. Englantilaiset Austin-ruusut ovat tyypillisesti vartettuja, jolloin kukkiva jalo-osa ja perusrunko ovat eri ruusua. Niiden kyhmymäinen liitoskohta on tässä kaivettu näkyviin mullan alta. Kyhmy tulee istutettaessa 15–20 senttiä maan alle. Myöhemmin perusrungosta saattaa kasvaa villiversoja jotka tulee poistaa, etteivät ne vie voimaa jalo-osalta.4 Pensasruusun hoitoleikkaus tehdään yleensä varhain keväällä, mutta sitä voi jatkaa heinä–elokuussa. Esimerkiksi ankaran talven heikentämät pensaat kuivattavat oksiaan usein vasta kesällä. Hoitoleikkauksissa poistetaan kuivat ja murtuneet oksat. Samalla voi harventaa heikoimpia versoja.

Hyvällä hoidolla runsasta kukintaa

1 Ruusuille tyypillisiä sienitauteja ovat mustalaikku, härmä ja kuvassa erottuva ruoste. Ruostesienten tarttuessa lehtien alapinnalle ja versoihin kehittyy keltaisia ja oransseja, vähitellen mustuvia laikkuja. Ruostetta ja mustalaikkua torjutaan hävittämällä sairaat lehdet ja kasvinosat. Härmä iskee kuivuudesta kärsiviin sekä liian tiheisiin pensaisiin, joten ruusuja kannattaa leikata säännöllisesti.

2 Ruusu alkaa valmistautua normaalisti talvilepoon, kun kiulukat muodostuvat. Jos kiulukoiden ei anneta kehittyä, useimmat alkukesällä kukkineet ruusupensaat saadaan kukkimaan uudelleen syyskesällä. Verson latva kuihtuneine kukkineen leikataan vahvan viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta. Tämä kukituskeino sopii vain erittäin kestäville pensasruusuille Etelä-Suomessa.

3 Suomessa viljellään vain omajuurisia pensasruusuja, mutta myymälöissä on tarjolla myös ulkomailla vartettuja pensasruusuja. Englantilaiset Austin-ruusut ovat tyypillisesti vartettuja, jolloin kukkiva jalo-osa ja perusrunko ovat eri ruusua. Niiden kyhmymäinen liitoskohta on tässä kaivettu näkyviin mullan alta. Kyhmy tulee istutettaessa 15–20 senttiä maan alle. Myöhemmin perusrungosta saattaa kasvaa villiversoja jotka tulee poistaa, etteivät ne vie voimaa jalo-osalta.

4 Pensasruusun hoitoleikkaus tehdään yleensä varhain keväällä, mutta sitä voi jatkaa heinä–elokuussa. Esimerkiksi ankaran talven heikentämät pensaat kuivattavat oksiaan usein vasta kesällä. Hoitoleikkauksissa poistetaan kuivat ja murtuneet oksat. Samalla voi harventaa heikoimpia versoja.

Ruusupensaiden nuorennus on varminta tehdä harventamalla pensasta eli poistamalla vanhimpia versoja, heikoimpia uusia versoja ja juurivesoja maata myöten kasvukauden alussa, jolloin pensas kukkii varmasti myös leikkauskesänä. Alasleikkaus maanrajasta varhain keväällä sopii vahvakasvuisille, saman kesän versoilla kukkiville pensaille.

Ruusupensaiden nuorennus on varminta tehdä harventamalla pensasta eli poistamalla vanhimpia versoja, heikoimpia uusia versoja ja juurivesoja maata myöten kasvukauden alussa, jolloin pensas kukkii varmasti myös leikkauskesänä. Alasleikkaus maanrajasta varhain keväällä sopii vahvakasvuisille, saman kesän versoilla kukkiville pensaille.

Kestävä runkoruusu Hillevin neuvoilla

”Luonto on kiinnostanut minua aina. Ruusuista erityisesti valkokukkaiset lajikkeet ovat mieluisia. Niitä minulla on muun muassa tarhapimpinellaruusu ’Linnanmäki’, Rugosa-Ryhmän ’Lac Majeau’ ja neidonruusu ’Princess de Lamballe’. Viime mainitun ruusun kaima, Madame de Lamballe koki kauhean kuoleman 1792 Ranskan suuren vallankumouksen niin sanottujen syyskuun murhien uhrina.

Olen istuttanut puutarhaani pensasruusuja, joita ei tarvitse hoitaa jatkuvasti. Keväisin poistan vain kuolleet oksat. Lajikkeeni kestävät myös talvet – paitsi bourbonruusu ’Louise Odier’ joka paleltui pakkastalvena 2015–16. Levitän pensaiden alle koivuntuhkat saunasta heinä–elokuussa. Mahdollisissa kesäleikkauksissa kiulukat pitää säästää, jos haluaa pensaiden tuleentuvan varmasti.

Kaikista pensaista voi kasvattaa runkomuotoja. Aikaisin keväällä irrotetaan suosikkiruususta elämänhaluinen vesa, josta poistetaan sivuversot. Se istutetaan ja viereen upotetaan tukikeppi, johon vesa sidotaan parista kohtaa. Vesan alaosasta – tulevasta rungosta – poistetaan silmut ja annetaan vesan kasvaa pituutta. Kun haluttu runkokorkeus on saavutettu, leikataan latva poikki ja odotellaan latvan haarautumista. Istutusalue on hyvä pitää mulloksella, jotta juurivesat päästään poistamaan juuresta asti. Jos juurivesat leikataan vain maanpinnasta, ne vain rehevöityvät ja vievät emolta kasvuvoimaa. Ruusuille käy vähätyppinen lannoite, joka sekoitetaan pintamultaan heinä–elokuun vaihteessa. Kevättalvella runko-osa olisi hyvä suojata vaikka säkkikankaalla, ettei se vaurioidu yöpakkasista.

Oma luomukseni ”riippajuhannusrunkoruusu” esiteltiin Suomen Rusuuseuran julkaisussa Ruusunlehdessä 4/2008. Kasvatin runkoruusun 1930-luvulta peräisin olevasta juhannusruususta. Koska se on hentoversoinen, istutin tukikepin ympärille 3–4 versoa. Latvuksen versot kaartuvat alaspäin kuin riippapuulla, sillä en lyhennä latvaoksia. Rungollinen juhannusruusu kasvaa yhä puutarhassani.”

1 Sammalruusu ’Nuit d’Ete’ vuodelta 2001 luetaan Centifolia Muscosa-Ryhmään, joka oli muodissa 1800-luvulla. Tämä uusvanha lajike on syntynyt ’Nuit de Young’-sammalruusun siemenestä Simolan rosariossa. Runsaasti vesoja. 130 cm, I–III.
2 Puistoruusu ’Lumo’ FinE kuuluu Helsingin yliopiston ruusututkijoiden luomuksiin, ja se julkistettiin vuonna 2008. Neidonruusumainen, sinivihreälehtinen ’Lumo’ on kookas ja elinvoimainen. Isot, miedontuoksuiset kukat kestävät hyvin sadetta. Pensas talvehtii paremmin kuin useimmat neidonruusut. 150–200 cm, I–III.3 Tarhakurtturuusu ’Sointu’ on myös suomalaisen ruusunjalostusohjelman tulos vuodelta 2008. Se kukkii toistuvasti saman vuoden versoilla. Tuoksuvat kukat suurissa tertuissa. 120 cm, I–IV.

Uusia kotimaisia jalosteita

1 Sammalruusu ’Nuit d’Ete’ vuodelta 2001 luetaan Centifolia Muscosa-Ryhmään, joka oli muodissa 1800-luvulla. Tämä uusvanha lajike on syntynyt ’Nuit de Young’-sammalruusun siemenestä Simolan rosariossa. Runsaasti vesoja. 130 cm, I–III.

2 Puistoruusu ’Lumo’ FinE kuuluu Helsingin yliopiston ruusututkijoiden luomuksiin, ja se julkistettiin vuonna 2008. Neidonruusumainen, sinivihreälehtinen ’Lumo’ on kookas ja elinvoimainen. Isot, miedontuoksuiset kukat kestävät hyvin sadetta. Pensas talvehtii paremmin kuin useimmat neidonruusut. 150–200 cm, I–III.

3 Tarhakurtturuusu ’Sointu’ on myös suomalaisen ruusunjalostusohjelman tulos vuodelta 2008. Se kukkii toistuvasti saman vuoden versoilla. Tuoksuvat kukat suurissa tertuissa. 120 cm, I–IV.

1 ’Alavanhovi’ on nimetty Kuopiossa sijainneen lastenkodin mukaan, jonka pihasta pelastetun pensaan kukka tuoksuu hieman sitruunalta. Kasvattaa paljon juurivesoja. 150–200 cm, I–V.2 Blandaruusu ’Toukoniitty’ FinE (Blanda-Ryhmä) sai nimensä helsinkiläisen puiston mukaan. Terälehtien keskellä on vaalea raita. Lähes piikitön, hieno ruskaväri. 150–200 cm, I–V.3 Harisoninruusu ’Aurora’ nimettiin vauraana filantrooppina tunnetun Aurora Karamzinin mukaan. Pensas sietää hyvin kuivuutta, tekee vähän juurivesoja. 150–200 cm, I–III.4 Tarhapimpinellaruusu ’Linnanmäki’ FinE (Spinosissima-Ryhmä) on Keskas-löytö Helsingistä huvipuiston kupeesta. Vaaleankeltaiset–valkoiset, seitsensenttiset kukat puhkeavat jo kesäkuun toisella viikolla. Toisinaan pensas remontoi. Voimakas kasvu, 250 cm, I–VI.5 Tarhapimpinellaruusu ’Ristinummi’ (Spinosissima-Ryhmä) korjattiin talteen Keskas-projektissa ratapenkalta lähellä Järvenpäätä. Pensas kukkii Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla ja uudelleen syyskuussa. Erityisen suuret kukat. Versoo runsaasti. 180–250 cm, I–VI.6 Ruskelanruusu ’Ruskela’ (Spinosissima-Ryhmä) kuuluu Vihdin Ruskelan paikallisaarteisiin. Haalistumattomia kukkia kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin. Voimakaskasvuinen, tukuittain juurivesoja. 150–200 cm, I–IV.7 Kirkonruusun (Francofurtana-Ryhmä) pohjoinen tyyppi on saanut FinE-tunnuksen. Se tunnetaan nimillä ”Sanna” ja ”Elokuu”. Kirkonruusut ovat erityisen kylmänkestäviä. 150–200 cm, I–VI.8 Ranskanruusu ’Olkkala’ FinE (Gallica-Ryhmä) on peräisin Vihdistä Olkkalan kartanoon johtavan radan penkalta. Kukkii heinäkuussa, versoo voimakkaasti. 200 cm, I–V.9 Ranskanruusu ’Iitin Tiltu’ (Gallica-Ryhmä) löydettiin Iitin kirkonkylästä. Suuri pensas ja suuret 10–12 sentin kukat kesäkuun puolivälistä pitkälle heinäkuuhun. Kohtalaisesti juurivesoja. 200 cm, I–V.

Suomalaisia löytöruusuja

1 ’Alavanhovi’ on nimetty Kuopiossa sijainneen lastenkodin mukaan, jonka pihasta pelastetun pensaan kukka tuoksuu hieman sitruunalta. Kasvattaa paljon juurivesoja. 150–200 cm, I–V.

2 Blandaruusu ’Toukoniitty’ FinE (Blanda-Ryhmä) sai nimensä helsinkiläisen puiston mukaan. Terälehtien keskellä on vaalea raita. Lähes piikitön, hieno ruskaväri. 150–200 cm, I–V.

3 Harisoninruusu ’Aurora’ nimettiin vauraana filantrooppina tunnetun Aurora Karamzinin mukaan. Pensas sietää hyvin kuivuutta, tekee vähän juurivesoja. 150–200 cm, I–III.

4 Tarhapimpinellaruusu ’Linnanmäki’ FinE (Spinosissima-Ryhmä) on Keskas-löytö Helsingistä huvipuiston kupeesta. Vaaleankeltaiset–valkoiset, seitsensenttiset kukat puhkeavat jo kesäkuun toisella viikolla. Toisinaan pensas remontoi. Voimakas kasvu, 250 cm, I–VI.

5 Tarhapimpinellaruusu ’Ristinummi’ (Spinosissima-Ryhmä) korjattiin talteen Keskas-projektissa ratapenkalta lähellä Järvenpäätä. Pensas kukkii Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla ja uudelleen syyskuussa. Erityisen suuret kukat. Versoo runsaasti. 180–250 cm, I–VI.

6 Ruskelanruusu ’Ruskela’ (Spinosissima-Ryhmä) kuuluu Vihdin Ruskelan paikallisaarteisiin. Haalistumattomia kukkia kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin. Voimakaskasvuinen, tukuittain juurivesoja. 150–200 cm, I–IV.

7 Kirkonruusun (Francofurtana-Ryhmä) pohjoinen tyyppi on saanut FinE-tunnuksen. Se tunnetaan nimillä ”Sanna” ja ”Elokuu”. Kirkonruusut ovat erityisen kylmänkestäviä. 150–200 cm, I–VI.

8 Ranskanruusu ’Olkkala’ FinE (Gallica-Ryhmä) on peräisin Vihdistä Olkkalan kartanoon johtavan radan penkalta. Kukkii heinäkuussa, versoo voimakkaasti. 200 cm, I–V.

9 Ranskanruusu ’Iitin Tiltu’ (Gallica-Ryhmä) löydettiin Iitin kirkonkylästä. Suuri pensas ja suuret 10–12 sentin kukat kesäkuun puolivälistä pitkälle heinäkuuhun. Kohtalaisesti juurivesoja. 200 cm, I–V.

Käytetty geenivara on paras geenivara

”Viljelynarvoisia vanhoja ruusuja voi yhä löytyä vanhoista pihoista, ratapenkoilta ja maanteiden varsilta. Esimerkiksi ruusujen kerrannaiset muunnokset ovat kiinnostavia. Kansallinen geenivaraohjelma ottaa vastaan jatkuvasti ilmoituksia kaikista vähintään 50 vuotta vanhoista puutarhakasveista. Tietoja voi ilmoittaa nettilomakkeella osoitteessa www.luke.fi/ilmoitakasvi. Tiedot tallentuvat Kasvinpolku-tietojärjestelmään, joka on vain geenivaratutkijoiden käytössä. Kuvia itse ruususta, ja vaikkapa ruusun historiaan liittyvistä puutarhasuunnitelmista, istutuskartoista tai lehtileikkeistä voi lähettää sähköpostin liitteenä.

Luken tutkijat eivät voi tällä hetkellä itse etsiä tai kuuluttaa ruusuja eivätkä käydä pelastamassa katoamisvaarassa olevia kasveja. Tällaista pelastustyötä on kyllä suunniteltu ja sen tarve tiedostettu. Geenivaratyö keskittyy nyt paljolti arvokkaiden kasvikantojen säilytykseen, mutta aktiivista keräystä tehdään eri projekteissa. Keräämme parhaillaan tietoja ja näytteitä vanhoista sipulikukista ja tietoja vanhoista pioneista.

Tähän mennessä löydetyt ja arvokkaiksi luokitellut ruusut pyritään säilyttämään tuleville sukupolville. Kansallinen pensasruusukokoelma on Luken vastuulla Kaarinassa. Toinen kokoelma on toistaiseksi Luken Laukaan toimipaikassa, jonka toiminta loppuu. Jatkossa yksityisten ruusukokoelmien merkitys geenivararuusujen säilyttäjinä tulee entistä tärkeämmäksi. Varmimmin arvokkaat geenivarakasvit säilyvät, kun puutarhaharrastajat ja julkiset tahot ostavat kotimaisten ruusujen taimia ja istuttavat niitä kotipuutarhoihin ja puistoihin.

Juuri nyt Lukella ei ole menossa ruusututkimusta. Viimeisimmät projektit olivat löytöruusu- ja perusrunkotutkimus ja niitä edeltäneet Keskas-projektin Pimpinellifolia-ryhmän kantavalintakokeet. Myös maanpeittokasviprojektissa oli mukana muutamia ruusuja. Parhaillaan Suomen Ruususeura selvittää kanadalaisten pensasruusujen menestymistä Suomessa.”

Pensasruusujen kukinta on yltäkylläistä juhannuksen aikaan Meilahden ruusutarhassa. Teresanruusu (Rosa ’Thérèse Bugnet’) remontoi ja kukkii kesäkuusta syksyyn ja pitää vain lyhyitä taukoja.Pensasruusujen kukinta on yltäkylläistä juhannuksen aikaan Meilahden ruusutarhassa. Teresanruusu (Rosa ’Thérèse Bugnet’) remontoi ja kukkii kesäkuusta syksyyn ja pitää vain lyhyitä taukoja.
Etualalla jo 1700-luvulla tunnettu kesädamaskonruusu ’Blush Damask’, jota on löydetty eri puolilta Etelä-Suomea vanhoista istutuksista. Rento-oksainen pensas puhkeaa kukkaan yleensä heinäkuun alussa ja kukkii kolmisen viikkoa.Etualalla jo 1700-luvulla tunnettu kesädamaskonruusu ’Blush Damask’, jota on löydetty eri puolilta Etelä-Suomea vanhoista istutuksista. Rento-oksainen pensas puhkeaa kukkaan yleensä heinäkuun alussa ja kukkii kolmisen viikkoa.
Kestävä omajuurinen runkoruusu on helpointa kasvattaa paksu- ja tukevaversoisesta pensasruususta. Sellaisia viljelevät tiettävästi vain Blomqvistin taimisto ja tukkumyyntiä harjoittava Puutarha Tahvoset. Blomqvistin valikoimaan kuuluvat pensasruusut ’Hansa’ ja ’Thérèse Bugnet’, Tahvoset myy kuvan ’Polar Joy’ -puistoruusua. Omajuurisuus on valttia runkoruusuissa, sillä niiden latvus talvehtii ulkona jopa ilman talvisuojaa.Kestävä omajuurinen runkoruusu on helpointa kasvattaa paksu- ja tukevaversoisesta pensasruususta. Sellaisia viljelevät tiettävästi vain Blomqvistin taimisto ja tukkumyyntiä harjoittava Puutarha Tahvoset. Blomqvistin valikoimaan kuuluvat pensasruusut ’Hansa’ ja ’Thérèse Bugnet’, Tahvoset myy kuvan ’Polar Joy’ -puistoruusua. Omajuurisuus on valttia runkoruusuissa, sillä niiden latvus talvehtii ulkona jopa ilman talvisuojaa.
Kotimainen uutuus 'Sointu' luetaan tarhakurtturuusuihin, jotka kukkivat juhannuksen tienoilta pitkälle syksyyn. Useimmat pensasruusut kukkivat kerran kesässä 2–3 viikon ajan.Kotimainen uutuus 'Sointu' luetaan tarhakurtturuusuihin, jotka kukkivat juhannuksen tienoilta pitkälle syksyyn. Useimmat pensasruusut kukkivat kerran kesässä 2–3 viikon ajan.
Tarhakurtturuusu ’George Will’ eli ”Vuosaari” on kotoisin Kanadasta.Tarhakurtturuusu ’George Will’ eli ”Vuosaari” on kotoisin Kanadasta.
’Ritausma’ on jatkuvasti kukkiva Rugosa-Ryhmän lajike vuodelta 1964.’Ritausma’ on jatkuvasti kukkiva Rugosa-Ryhmän lajike vuodelta 1964.