Taittoydinherneet ja sokeriherneet syödään palkoineen. Kuvassa on liiloja silpoydinherneitä sekä taittoydinherneitä ja sokeriherneitä.
Taittoydinherneet ja sokeriherneet syödään palkoineen. Kuvassa on liiloja silpoydinherneitä sekä taittoydinherneitä ja sokeriherneitä.

Herne

Rapeita palkoja

Silpoydinherne on kesänaposteltavaa parhaimmillaan. Palkoineen syötävät sokeriherneet ja taittoydinherneet tuovat runsautta valikoimaan. Rehevästi kasvava laji lataa maahan kasvuvoimaa.

H erne itää ja kasvaa papuja viileämmässä maassa, mutta senkin kylvämisaika aiheuttaa jokakeväistä pohdiskelua. Kevään ja alkukesän säät ovat oikukkaat vaihdellen hellelukemista jäätäviin sadepäiviin. Paras kylvöaika on, kun maa on lämmennyt ja kuivahtanut sopivasti, mutta kevätkosteutta on vielä maassa, ja luvassa on leppoisia kevätpäiviä.

Jos kylvöön ryhtyy kovin aikaisin, varminta on jättää osa siemenistä odottamaan myöhäisempää aikaa. Tästä on etuna myös satoajan pitkittyminen varsinkin kertasatoisilla lajikkeilla, joiden palkosato kehittyy melko lyhyen ajan sisällä. Niitä pitempi satoaika on välimuotoisilla lajikkeilla.

Päättymättä kasvuaan jatkavat lajikkeet kurottelevat jopa parin metrin korkeuteen ja tuottavat satoa pitkään, kunhan palkoja kerää tasaista tahtia ja maassa riittää kosteutta.

Tuiki tärkeä tuenta

Hernekasvuston tuenta on tärkeää, sillä lakoontuminen heikentää herneen yhteyttämistä ja kasvua sekä altistaa sen kasvitaudeille.

Siemenpussissa ilmoitetut korkeuslukemat taitavat olla monesti enemmän ala- kuin yläkanttiin. Viime kesänä polvenkorkuiseksi ilmoitettu lajike rehahti toista metriä korkeaksi ja toinen, 120-senttiseksi kuvailtu lajike huiteli reippaasti pään yläpuolella.

Rapeat versot kasvavat hurjaa vauhtia ja voivat laota ykskaks. Hernetarhurin onkin hyvä pitää käsillä narua ja keppejä.

Korkeat lajikkeet vievät vähän tilaa, kun ne kylvää riviin verkon tai harjateräksisen säleikön eteen samaan tapaan kuin tuoksuherneen. Myös salkopapujen kasvatuksesta tuttu kepeistä ja narusta koottu tiipii toimii hyvin; palot on helppo kerätä ja korkean kasvuston edessä on tilaa vaikkapa yrteille ja kukille.

Typpeä ja palkosatoa

Herne on loistokasvi maanparannukseen niin pienelle kuin isollekin alalle. Itse olen lapsena viettänyt tovin jos toisenkin noin aarin kokoisella hernettä ja kauraa kasvavalla pläntillä. Ensin söin lehtiä, sitten versoja ja lopuksi palkojen sisällä olevia siemeniä. Ihanalta maistuvia kukkia raatsin maistella vain muutamia.

Viherlannoituksessa käytetyssä hajakylvössä on etunsa. Siinä taimilla on rivikylvöä enemmän kasvutilaa ja viljelyala on tehokkaassa käytössä, mikä vähentää rikkakasvien rehotusta. Typensidonnan kannalta paras on rehevä kasvusto.

Tukikasvi, kuten härkäpapu tai kauran ja apilan seos, auttaa hernettä pysymään pystyssä. Mitä pidempään kasvusto rehottaa ja kasvattaa palkoja, sitä enemmän Rhizobium-bakteeri kerää maahan typpeä.

Typpeä kasvusto sitoo ensisijaisesti omaan tarpeeseensa. Siksi kasvuston typpipitoisuus on yleensä korkea. Muiden kasvien käyttöön ravinne tulee vasta, kun herneen juuret ja vihermassa alkavat hajota maan mikrobiston toimesta.

Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin pystytty todistamaan, että herne ja typensitojakasvit luovuttavat jo kasvaessaan typpeä maahan. Tästä on vieruskasvien lisäksi etua maan pieneliöstölle kuten myös juuriston maahan erittämistä yhteyttämistuotteista.

Typpeä sitovaa Rhizobium-bakteeria on yleensä kasvimaalla ja palstalla, jossa on aiemmin kasvatettu palkokasveja. Säkkimullassa bakteeria ei ole, joten sillä täytetyssä laatikossa tai ruukussa kasvava, pitkään satoa tuottava herne hyötyy lannoituksesta.

Palkoineen syötävät herkut

Silpoydinherneen siemenet ovat todella hyviä, ja onneksi niitä on myynnissä syksyyn saakka. Kun tilaa on vähän, on kiva keskittyä sortteihin, joita ei saa kaupasta.

Oli kesä tai talvi, tuoreet sokeriherneet rahdataan meille kaukaa. Litteät ja rapeat palot ovat todellisia herkkupaloja tuoreeltaan, nopeasti ryöpättynä tai wokissa pyöräytettynä.

Silpoydinherneestä kasvatin viime kesänä parin metrin korkuista lajiketta ’Blauwschokker’. Kasvusto oli syksyyn saakka kaunis kaksivärisine kukkineen ja tummine palkoineen.

Sokeriherneestä keittiötarhassa kasvoi vanha lajike, joka tunnetaan nimillä ’Gigante Svizzero’ ja ’Grijze Roodbloeiende’. Siemenpussissa kehotettiin uusimaan kylvö, mutta keräsin kesäkuun alussa kylvetystä kasvustosta palkoja pitkälle syyskuulle. Keskikesän hellejaksosta seurasi tosin satotauko, mutta kasvusto säilyi vihreänä ja innostui jatkamaan kukintaa säiden viilettyä. Ja koska palot kerätään lituskaisina, uutta poimittavaa kehittyy nopeasti.

Palkoineen syötäviä mehukkaita ja rapeita taittoydinherneitä on ihana sekä rouskutella välipalaksi suoraan kasvustosta että pätkiä salaatti- kippoon.

Jo ensirouskaisu ’Jessyn’ palkoa saikin valokuvaajan toteamaan: ”Olen viljellyt ihan vääränlaisia herneitä.” 


1 Sopiva kylvöetäisyys rivissä on 3–5 senttiä. Herneen siemenet kannattaa suojata linnuilta heti kylvämisen jälkeen.

2 Hernekasvuston voi kylvää rivin asemasta myös neliön muotoiselle alalle. Kotimaiset savesta tehdyt nimilaput Miisunpaja.

3 Tukilangat ja -kepit on hyvä virittää aikaisin, jotta herne saa jo pienenä napattua tukevan otteen. Rapsakat versot katkeilevat herkästi, jos niitä joutuu ohjailemaan.

4 Kasvuston tukemiseen sopivat esimerkiksi pajusäleikkö, oksat ja harjateräs. Varsinkin päättymättä kasvaville lajikkeille kannattaa virittää tarpeeksi korkea tuki, jottei versosto pääse taittumaan kesken satokauden.

5 Punakukkaiset lajikkeet ovat koristeellisia. Kuvassa sokeriherne ’Gigante Svizzero’, toiselta nimeltään ’Grijze Roodbloeiende’.

6 Liila silpoydinherne ’Blauwschokker’ kasvaa parimetriseksi, ja sen satoaika jatkuu pitkään.

7 Versosatoa varten siemenet kylvetään tiheästi. Kasvatukseen sopivat esimerkiksi kuivatut hernekeittoon tarkoitetut herneet.

8 Silpoydinherneistä syödään vain mehukkaat ja makeat siemenet. Oikea korjuuaika on olennainen kaikilla hernetyypeillä, sillä ylikypsä sato menettää rapsakkuuttaan ja maukkauttaan.

1 Sopiva kylvöetäisyys rivissä on 3–5 senttiä. Herneen siemenet kannattaa suojata linnuilta heti kylvämisen jälkeen.

2 Hernekasvuston voi kylvää rivin asemasta myös neliön muotoiselle alalle. Kotimaiset savesta tehdyt nimilaput Miisunpaja.

3 Tukilangat ja -kepit on hyvä virittää aikaisin, jotta herne saa jo pienenä napattua tukevan otteen. Rapsakat versot katkeilevat herkästi, jos niitä joutuu ohjailemaan.

4 Kasvuston tukemiseen sopivat esimerkiksi pajusäleikkö, oksat ja harjateräs. Varsinkin päättymättä kasvaville lajikkeille kannattaa virittää tarpeeksi korkea tuki, jottei versosto pääse taittumaan kesken satokauden.

5 Punakukkaiset lajikkeet ovat koristeellisia. Kuvassa sokeriherne ’Gigante Svizzero’, toiselta nimeltään ’Grijze Roodbloeiende’.

6 Liila silpoydinherne ’Blauwschokker’ kasvaa parimetriseksi, ja sen satoaika jatkuu pitkään.

7 Versosatoa varten siemenet kylvetään tiheästi. Kasvatukseen sopivat esimerkiksi kuivatut hernekeittoon tarkoitetut herneet.

8 Silpoydinherneistä syödään vain mehukkaat ja makeat siemenet. Oikea korjuuaika on olennainen kaikilla hernetyypeillä, sillä ylikypsä sato menettää rapsakkuuttaan ja maukkauttaan.


1.

Kunnosta kylvöpaikka. Herne ja Rhizobium-bakteeri pitävät ilmavasta maasta, jonka pH on 6–7. Tiiviissä ja märässä maassa herne kituu. Yleensä kasvusto pärjää ilman peruslannoitusta ilmasta typpeä sitovan bakteerin ansiosta, mutta laihassa maassa typpilisä parantaa taimien kasvua. Kasvata hernettä samassa paikassa vain viiden vuoden välein.

2.

Liota siemeniä vedessä tunti tai pari. Kylvä herneet 2–5 sentin välein ja 5–8 sentin syvyyteen. Kun siemenet ovat tarpeeksi syvällä, herneet taimettuvat tasaisesti ja kasvattavat vahvan juuriston. Itämisen ja kasvun minimilämpötila on nelisen astetta. Molemmat nopeutuvat aina 24 asteeseen saakka. Suojaa kylvös linnuilta esimerkiksi kasvuharsolla. Hellesäällä harso haittaa itämistä.

3.

Viritä tukikepit tai verkko ajoissa. Lakoontuneen kasvuston sato jää heikoksi.

4.

Kastele hernettä kuivina kausina. Jos maanpinta tiivistyy tai koppuroituu, pehmitä ja ilmastoi maata haraamalla. Jatka uusintakylvöjä kesäkuun loppuun saakka.

5.

Nouki palkoja vähitellen, kun ne ovat lajikkeelle oikeassa korjuuasteessa. Ylikypsät palot heikentävät kukintaa ja uusien palkojen muodostumista. Jätä joitakin palkoja pullistumaan kasvustoon, jos haluat kerätä omia kylvösiemeniä. Palot ovat valmiita, kun sekä kuori että siemenet ovat kovia.

6.

Käännä maa sadonkorjuun jälkeen, jos hernemadot eli hernekääriäisen toukat vioittivat palkoja. Tuhoja voi yrittää vähentää aikaisilla lajikkeilla, jotka kylvetään mahdollisimman varhain.


Tunnin liotus riittää turvottamaan kylvösiemenet täyteen mittaansa.Tunnin liotus riittää turvottamaan kylvösiemenet täyteen mittaansa.Maukas versosato kehittyy ulkona nopeasti, kun lämpötila pysyttelee parissakymmenessä asteessa.Maukas versosato kehittyy ulkona nopeasti, kun lämpötila pysyttelee parissakymmenessä asteessa.