Kultajyvät

Hemulin matkassa kasveja keräämään

Muumilaakso ja sen asukkaat ovat meistä monelle läpikotaisin tuttu paikka. Muistamme Tove Janssonin kehittelemien hahmojen luonteenpiirteet ja lempipuuhat, vahvuudet ja heikkoudet. Hemulin tuntevat tietävät, että pitkään liilaan mekkoon pukeutunut kalju hahmo harrastaa postimerkkien keräilyä – ja haalittuaan kaikki merkit, hän kiinnostuu kasveista.

”Ja Hemuli levitti hameensa näyttääkseen heille ensimmäisen löytönsä. Mullan ja lehtien joukossa oli pieni, kalpea kevätsipuli. – Gagea lutea, Hemuli sanoi ylpeänä. –Kokoelman numero yksi. Virheetön yksilö.”

Sitaatti on Janssonin kirjasta Taikurin hattu, ja se toistetaan vastikään ilmestyneen Hemulin kasvio -kirjan alkusivuilla.

Nyt osuu ja uppoaa. Isokokoinen kirja on vallan mainio lasten tietoteos – ja miksei se sopisi myös meille muumityyppisille aikuisillekin!

Alussa annetaan ytimekkäät neuvot keräilyharrastuksen aloittamiseen. Ja kuten koulussakin nykyään opetetaan, kirja opastaa, että kasvinäytteitä voi kerätä prässäämisen lisäksi valokuvaamalla ja piirtämällä. Suomalaisen luonnon avainkasvit käydään sivuilla läpi luontotyypeittäin. Kuusimetsästä siirrytään mänty- ja lehtimetsään ja sieltä sujuvasti niityille, pientareille, pihaan, puistoon ja kosteikkoihin. Kaikista noin 100 kasvista on piirroskuva. Lukujen väleihin on taitettu muutamia sivuja, joihin voi kirjoittaa ja kiinnittää itse kerättyjä ja prässättyjä kasvinäytteitä – tai piirroksia ja valokuvia.

Herkät, kauniit kuvat on piirtänyt Anni Pöyhtäri. Siellä täällä sivuilla on myös Tove Janssonin mustavalkoisia piirroksia sekä lisää otteita Muumi-kirjoista. Kuten tämä lainaus kirjasta Näkymätön lapsi: ”Nuuskamuikkunen laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle, joka oli laelta kirkkaansininen ja puunlatvojen yläpuolelta merenvihreä. Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.”

Hemulin kasvio on yksi tyylikkäimmistä Muumien inspiroimista teoksista. Sen kirjoittaja Päivi Kaataja on pienillä keinoilla tavoittanut taianomaisen laakson hengen kasvikuvauksissa. Joskus siihen riittää vain yksi sana. Kirja henkii Janssonin alkuperäistä maailmaa niin paperiltaan kuin väreiltään. Nämä sivut eivät kiillä eikä niihin ole painettu imeliä pastellisävyjä. MSi

Hemulin kasvio, WSOY 2019.


Puhdetöitä pihalla

Jos porakone ja saha pysyvät luontevasti kädessä, tästä kirjasta saa paljon uusia ideoita ja ohjeita erilaisten laudasta ja rimasta nikkaroitavien tavaroiden tekemiseen. Ruotsalaispariskunta on kehittänyt kaikkiaan 30 erilaista mallityötä pihasohvasta taimilaatikkoon ja puiseen porttiin. Kirjasta saa ohjeet myös kolmen erityyppisen puuterassin rakentamiseen.

Kirja löytää varmasti vankan lukijakuntansa, sillä tyyliltään mallityöt edustavat suloista ja suosittua villaromantiikkaa. Kalusteet ovat enimmäkseen valkoiseksi maalattuja, hengeltään jonnekin 1900-luvun alkuun viittaavia. Ylenmääräistä koristelua on kuitenkin vältetty, joten vannoutunut modernistikin löytänee ohjeista pienin muutoksin makuunsa sovellettavaa.

Ohjeet ovat yksityiskohtaiset, mutta useimmat töistä ovat sen verran monimutkaisia, että niiden toteuttamiseen vaaditaan kohtalaista puutyökokemusta. Sanallisten ohjeiden lisäksi lähes kaikista töistä on myös työpiirrokset, jotka auttavat osaltaan ymmärtämään, mihin tekijät ovat ohjeissa pyrkineet.  MSt

Nikkaroi ja rakenna, Anna ja Anders Jeppson, Mäkelä 2019.


Kaupunki ja puutarha

Rakentamisen keskittyessä yhä tiiviimmin kaupunkeihin on hyvä pohtia urbaania puutarhanhoitoa. Tässä mielessä maisemasuunnittelija Mona Kalpalan kirja on tervetullut ja ajankohtainen. Nyt, kun puutarhojen rakentamista leimaa vahvasti luonnonmukaisuus, on hyvä hetki kysyä, millä tavoin ekologisuutta, monimuotoisuutta ja kestäviä valintoja voidaan tuoda myös kaupunkipuutarhoihin.

Luonnonmukainen kaupunkipuutarha tekee eräänlaisen läpivalaisun siihen, mitä kaikkea luonnonmukaiseen puutarhaan kuuluu, pihan koosta riippumatta. Teos on hyvä perusopas kaikille niille, jotka haluavat luoda ekologisesti kestävän kokonaisuuden. Mukavaa on se, että liikkeelle lähdetään niistä hieman näkymättömämmistä seikoista, jotka kuitenkin ovat puutarhanhoidon kannalta oleellisimpia: maan rakenteesta ja eliöstöstä, ravinteiden kierrosta, hulevesien johdattelusta ja laadukkaan kasvualustan merkityksestä – sienijuurta ja biohiiltä unohtamatta. Luonnon ja puutarhan suhde on parhaimmillaan katkeamaton, ja myös pölyttäjillä ja linnuilla on paikkansa ihmisten lähellä. Kaikkea tätä voi pohtia myös pienellä kaupunkipihalla HE

Luonnonmukainen kaupunkipuutarha, Mona Kalpala, Metsäkustannus 2018.

Kuvat kustantajat