Tyyli on nyt

Puutarhanhoidossa puhaltavat uudet tuulet. Tavoitteena on keskeneräinen ja epätäydellinen – kaikki kulunut ja luonnollinen kelpaa. Tyylin taustalla on ikivanha japanilainen estetiikan suuntaus wabi-sabi.

Sammaloituva betonipallo muuttu aina vain vihreämmäksi. Ajan saatossa tapahtuvat muutokset puutarhassa ovat luontevia – täydellisyyttä tai lopullista päämäärää ei ole.

Harkittu huolettomuus

Epätäydellisyys, seesteisyysja ikiaikaisuus ovat arvossaan wabi-sabissa, jonka juuret vievät japanilaisen estetiikan lähteille. Tyylin tai ajatuksen keskiössä on teehuone rituaaleineen ja sitä ympäröivä itämainen, karunkaunis puutarha. Kauneuskäsitys eroaa perinteisestä, täydelliseksi viilatusta kuvankauniista miljööstä. Ikääntyminen ja rosoisuus ovat luonnollisia, ja juuri siksi ne saavat näkyä.

Wabi-sabissa kauneus jaotellaan vieläkin tarkemmin. Molemmilla sanoilla on oma merkityksensä, wabi on karua, hienostunutta kauneutta ja sabi hetkellistä, yhtäkkiä puhkeavaa ja nopeasti katoavaa kauneutta.

Käsitteen mukainen rosoisuus istuu suomalaiseen puutarhaan, varsinkin jos malttaa luottaa luontoon ja skandinaavisuuteen. Parhaassa tapauksessa sinulla on puutarhassasi kaikki ainekset valmiina, mutta et ole hoksannut viedä tyyliä eteenpäin jo olemassa olevilla rakenteilla ja muilla aineksilla.

Vaikka luonnonmukaisuus on tärkeässä asemassa ei liene tarkoitus, että puutarhasta tulee lähiluonnon kopio tai villipuutarha. Kyse on enemmänkin tunnelmasta.

Luonnon kanssa sopusoinnussa oleva puutarha on kerroksellinen ja levollinen. Huolettomuus on taitolaji, joka luonnistuu, kun luopuu heti valmista -ajatuksesta.

Taivaan heijastumat ja tuulen vire ovat pieniä wabi-sabi tuokioita. Ne huomaa, kun herkistää aistit ohilipuville tunnelmille. Rekvisiitta ei ole välttämättömyys.

Luo oikea tunnetila

Japanilainen sattumanvaraisuus ja rentous voi alkusijoillaan syntyä muutamalla kuvioidun hiekan päälle pudonneella lehdellä. Miten tämä huoleton tyyli sitten luodaan Pohjolan puutarhoihin?

Nyt tarvitaan asiantuntijan kommentti. Japanilaisiin puutarhoihin perehtynyt hortonomi, Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Uski vahvistaa, ettei ikiaikaista estetiikan suuntausta ole syytä kopioida sellaisenaan, vaan etsiä suomalaisiin puutarhoihin sopivia aineksia ja korostaa niitä. Kyse on enemmän tunnetilasta, joka loihditaan rakenteilla ja kasveilla. Ohjenuoraksi kannattaa ottaa oman kulttuurin erityispiirteet ja miettiä, mitkä elementit rauhoittavat omaa mieltä puutarhassa.

Ennen kuin listatataan Pohjolaan sopivia materiaaleja, Uski muistuttaa tyhjän tilan merkityksestä. Jokaista puutarhan nurkkaa ja sopukkaa ei tarvitse täyttää kasveilla tai sisustaa, vaan jättää rohkeasti vapaata tilaa. Näin pihalle syntyy luontevia, harmonisia paikkoja ilman väkipakkoa. Esimerkiksi varjoisaan nurkkaukseen itsepintaisesti ilmestyvä sammal saa kasvaa ja kukoistaa kaikessa rauhassa.

Tähän loppui sammaljahti! Tästä eteenpäin sammal saa kasvaa luvan kanssa siellä, minne se suvaitsee ilmaantua.

Sammalen lisäksi luonnonkasvit, kivet, kallio sekä vesi ovat pääelementtejä, jotka ovat tervetulleita. Vanhat puut ja pensaat luovat ikiaikaista tunnelmaa, mitä ei saa ostettua kaupasta. Myös perennat ja sipulikukat, jotka leviävät luontevasti saavat kasvaa valitsemallaan paikalla. Esimerkiksi mukulaleinikit, talventähdet tai ukkolaukat saavat levitä kaikessa rauhassa kevään kukkaniityiksi.

Luonnonmateriaalit ja kasvit tarvitsevat ympärilleen arvokkaasti vanhentuneita esineitä ja kalusteita, kuten patinoituneet puutarhatuolit, sinkkiastiat tai puutynnyrit. Ne ovat wabi-sabi-puutarhan aarteita. Kaiken ei tarvitse olla uusinta uutta, ja kierrätys on myös ekologista.

Sattumanvaraisuus kuuluu wabi-sabiin. Se toteuu taponlehden kohdalla luontevasti, sillä laji leviää puutarhassa muurahaisten avulla paikasta toiseen.

Alkujaan yksinkertaisuudesta ja köyhyydestä ammentavan wabi-sabin keskiössä oli teehuone. Meillä rauhoittumissopen virkaa voi hoitaa rauhaisa syreenimaja.

Puutarhan oma

rauhoittumissoppi

Alun alkaen teehuone ja siihen liittyvät tarkat rituaalit olivat keskeisessä asemassa wabi-sabissa. Katja Uski kertoo, että jo matkalla sinne riisutaan korut ja heitetään mielestä kaikki maanpäällinen. Näin kaikista tulee samanarvoisia rauhallisessa lepohetkessä. Tämä muistuttaa jotenkin saunakulttuuria: teehuoneessa kuunnellaan kiehuvan veden porinaa – saunassa kiukaan sihinää.

Oma tee- tai kahvimaja kuulostaa ihanalta. Esimerkiksi tuoksuvaa syreenimajaa ihanampaa temppeliä saa hakea suomalaisesta puutarhasta. Myös köynnösruusuista rakennat suloisen teetuvan, kun taivutat pitkiä teräksiä kaarimajaksi ja ohjailet ruusun versot ilmavaksi katoksi.

Mikä tahansa rauhaisa sopukka, jonne vetäydyt teekupin kanssa lepäämään tai miettimään maailman tai puutarhan menoa, kuulostaa verrattomalta.

Suomalainen wabi-sabi! Punainen tupa ja sitä verhoava villiviini ovat osa suomalaista kauneuskäsitettä, jossa yksinkertaiset palaset loksahtavat kohdalleen täydellisesti.

1 Kertaalleen käytetyt materiaalit luovat harmonisen yhdistelmän. Vihreäksi patinoitunutta kuparista vesiaihetta ympäröivät kivimuuri ja vanhat tiilet.  2 Hitaasti keväällä kasvuunlähtevä amurinviini koristaa rauta-aitaa.3 Maanläiset värit ja luonnonkivistä ladottu pihakiveys huokuvat seesteistä tunnelmaa.4 Vanha tammitynnyri ottaa vastaan rännivedet vielä vanhoilla päivilläänkin.

1 Kertaalleen käytetyt materiaalit luovat harmonisen yhdistelmän. Vihreäksi patinoitunutta kuparista vesiaihetta ympäröivät kivimuuri ja vanhat tiilet. 2 Hitaasti keväällä kasvuunlähtevä amurinviini koristaa rauta-aitaa. Maanläiset värit ja luonnonkivistä ladottu pihakiveys huokuvat seesteistä tunnelmaa. 4 Vanha tammitynnyri ottaa vastaan rännivedet vielä vanhoilla päivilläänkin.

Neutraalit värit ja vanhat esineet

Ajan patina kaikissa muodoissa ja ikään kuin pesussa haalistuneet värit sopivat harmoniseen tyyliin. Tämä sävymaailma syntyy kuin itsestään, kun maltat kärsivällisesti odottaa muutaman vuoden. Esimerkiksi harmaaksi muuttuneet puiset kalusteet ja patinoituneet betonilaatat yhdessä vihreävoittoisen kasvimaailman kanssa maalaavat puutarhasi juuri oikeilla säyillä.

Seesteinen ja ikiaikainen tyyli lyö luontevasti kättä toisen puutarhatrendin, kierrätyksen kanssa. Käytetyt laudat tai tiilet ovat sopivaa materiaalia, samoin metalli, joka on saanut ruostetta pintaansa. Patinoituneet valurautaverkot ja harjateräkset kannattaa aina säästää, sillä niistä syntyy huomaamattomia rakenteita kädenkäänteessä.

Pyöreät muodot ja luonnollisesti polveilevat linjat kasvipenkeissä, ruohikossa tai metallikaarissa luovat pehmeän, jatkuvuuden tunteen. Pian opit näkemään mikä esine tai kasvi solahtaa paikalleen, kuin se olisi siinä ollut aina. Luonnollisen rouheat esineet kuten jäkälän peittämät oksat tai valmiiksi hioutuneet maakivet ovat aarteita, joita kannattaa jemmata.

Wabi-sabi ei ole heti valmis paketti, ja kodikkaan pihamaan loihtimiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin rahaa. Tämä tyyli on pihakumppani, jonka kanssa kannattaa kulkea hiljalleen eteenpäin, ajan kanssa.

Pihapiirin jalokivi on tiilinen piharakennus, jonka kruunaa ikivanha villiviini ja vanhat seinille ripustetut esineet. Wabi-sabissa kaikki vanha on arvossaan.

Wabi-sabi hoitaa myös mieltä

Suoritin puutarhaestetiikan ensimmäiset oppitunnit presidentin kesäasunnolla Kultarannassa, jossa olin harjoittelijana 1990-luvun alussa. Huiskin muun muassa käsin tehdyllä varpuluudalla kalliot ja metsäpolut putipuhtaiksi havunneulasista. Korkea hoitotaso kosketti: roskattomuus, kitkeminen ja kanttaus – kaikki suoritettiin millilleen. En tuolloin arvannut, että joku päivä siistin puutarhoja bambuluudalla Japanissa ja opiskelen samalla sikäläistä puutarhafilosofiaa.

Työskentelin Viikin Gardenian vastaavana puutarhurina, kun japanilainen puutarhuri ja maisemataiteilija Kazuo Makioka rakensi vuonna 2002 Gardenian pihalle japanilaisen, kuivan karesansui-tyyppisen kivipuutarhan. Toimin tuolloin apulaisena eli kivenkantajana, ja osallistuin myöhemmin myös hänen kurssilleen ja työpajaansa. Mestari eli sensei Makioka ylläpitää vanhoja ikiaikaisia perinteitä. Hän muun muassa viilaa kivien reunat käsin ja korostaa hyviä käytöstapoja myös työmaalla.

Olin ymmälläni, kun mestariopettaja pyysi minua oppilaakseen Japaniin. Yleensä hänen oppilaansa ovat japanilaisia miehiä – minä taas olin länsimaalainen nainen enkä osannut edes kieltä. Siitä huolimatta lähdin matkaan avoimin mielin, sillä mestarin työt ja opit olivat tehneet minuun vaikutuksen.

Japanissa opintoihin kuului työnteon lisäksi opintopäiviä. Perinteiset teeseremoniat olivat tärkeä osa opintoja. Niissä toistuu sama kaava: rauhoitutaan, tyhjennetään mieli, istutaan ryhdikkäänä odottaen teen valmistumista samalla nauttien pienen pienistä esteettisistä yksityiskohdista. Teehetki etenee rauhallisen rituaalinomaisesti ja on aina ainutkertainen.

Vesi kuuluu wabi-sabi-tyyliseen puutarhaan samoin kuin pelkistetty maisema.

Japanilaisessa puutarhassa pelkistetty maisema sekä tyhjän tilan tuoma äärettömyys karussa miljöössä ovat olennaisinta. Wabi-sabi sanaa käytetään melko harvoin, lähinnä teehuoneen puutarhoissa, joissa se on olennainen osa kulttuuria. Tämän vanhan japanilaisen zenbuddhaisen filosofian mukaiseen pelkistettyyn tyyneyteen tähdätään kaikessa. Mikään ei saa hypätä liiaksi esille puutarhassa. Haalistuneet neutraalit värit, luonnolliset materiaalit ja vanhan arvostus ovat tärkeässä asemassa.

Muistan kun saimme työtehtävän, jossa teehuoneen bambuaidan osia piti vaihtaa uusiin. Ihmettelin, miksi koko aitaa ei vaihdeta kerralla? Tässä ilmeni juuri wabi-sabi, jossa vanha, ränsistynyt tolppa edusti wabia, ja uusi vihreä tolppa sabia juuri sillä hetkellä. Opin myös, että mielen voi rauhoittaa hyvin pieni tai vaatimaton asia, kuten yksi kukka vanhassa kirsikkapuun oksassa, pikkuruinen vesiallas tai tipahtavan vesipisaran ääni.

Se, että wabi-sabin kaltainen oppi valloittaa länsimaalaista kulttuuria, on hyvä asia, sillä puutarhoista huolehtiminen japanilaiseen tyyliin on myös mielen hoitamista.

Minuun Japanin kieli, kulttuuri ja ikivanha puutarhaperinne juurtuivat niin syvälle, että vierailen maassa edelleen mahdollisimman usein.”

Katja Uski, hortonomi,

Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja