Jaloängelmän (T. delavayi) herkät kukinnot ja pitsimäinen lehdistö erottuvat parhaiten, kun niiden taustalla on isoja yhtenäisiä pintoja kuten vaaleankeltainen kuunliljan lehdistö.
Jaloängelmän (T. delavayi) herkät kukinnot ja pitsimäinen lehdistö erottuvat parhaiten, kun niiden taustalla on isoja yhtenäisiä pintoja kuten vaaleankeltainen kuunliljan lehdistö.

Thalictrum

Pienieleiset

kaunottaret

Kosteassa puolivarjoisassa puutarhassa viihtyvät ängelmät kukkivat kukin vuorollaan juhannuksen tienoilta syksyyn. Niiden niittykukkamainen olemus tuo keveyttä kasviryhmiin.

Ä ngelmät (Thalictrum) kannattaa istuttaa puutarhassa paikkoihin, missä maa pysyy hikevänä helteilläkin. Luonnossakin niitä tavataan yleensä purojen ja jokien rannoilla, kosteilla niityillä ja varjoisissa vuoristoissa. Perennasuvun tieteellinen nimi tulee kreikankielisestä sanasta thaliktron, jota noin vuosina 40–90 elänyt kasvitieteilijä Dioskorides käytti kuvaillessaan ängelmiä. Ängelmät ovat leinikkikasvien heimoa (Ranunculaceae), joten kasvinosat ovat syömäkelvottomia. Versot nousevat maasta suhteellisen myöhään keväällä – niinpä ängelmät ovat hyvä pari varhain kukkiville perennoille ja sipulikasveille. Keväällä versoissa on usein punertava tai liila sävy, kesällä taas sinertävä. Ängelmien 2–4 kertaan parilehdykkäiset lehdet muistuttavat akileijojen (Aquilegia) lehtiä.

Ängelmien kukat muodostavat kerrannaishuiskilon, tertun tai kerrannaistertun. Yksityiskohdissaan viehättäviä kukkia pitää tutkia läheltä, niin pieniä ne ovat. Varsinaiset terälehdet puuttuvat ja pienet verholehdet varisevat pian nuppujen avauduttua, joten pitkät heteet vievät huomion. Heteiden ansiosta kukat näyttävät pehmeän pörröisiltä. Heteet houkuttelevat tuoksullaan ja väreillään hyönteisiä ja palkitsevat ne siitepölyllä, kun pörriäiset ovat pölyttäneet kukat.

Kukinnan päätyttyä alkavat valmistua ängelmien hedelmät, pähkylät. Runsaslukuisista siemenistä huolimatta taimia syntyy silti yleensä vähän. Pähkylöissä on kapea ota ja harjuja, joiden lukumäärä on yksi tuntomerkki, jonka perusteella lajit erotetaan toisistaan. Ängelmälajien määrittely on kuitenkin epätavallisen vaikeaa, ja suku on yhä puutteellisesti selvitetty. Määritelmästä riippuen ängelmiä on vajaa sata tai lähes 200, joista ainakin 13 kasvaa Euroopassa. Suomen luonnossa tavataan alkuperäisenä lehto-, tunturi-, kemin- ja keltaängelmää sekä uustulokkaina pikku-, hoikka- ja kaitaängelmää.

Lehtokasvi ja puutarhaperenna

Lehtoängelmä (T. aquilegiifolium) kasvaa alkuperäisenä vain muutamassa paikassa Itä-Suomessa, mutta sitä viljellään yleisesti ja saatavana on vanhoja suomalaisia paikalliskantoja. Lehtoängelmä kasvattaa lyhyen juurakon, josta 2–3 kertaa parilehdykkäiset lehdet nousevat kevätkesällä. Kesämökkini varjoisalla tontilla lehtoängelmä on kasvanut parikymmentä vuotta, aina uskollisesti samalla paikalla leviämättä edes siemenistä ympäristöön. Keskikesällä avautuvat 10–15 milliä leveät kukat muodostavat pilvimäisen kerrannaishuiskilon. Verholehdet ovat vaaleanvioletit, heteiden väri vaihtelee vaaleanliilasta punertavaan ja valkoiseen.

Amurinängelmä (T. contortum) muistuttaa paljon lehtoängelmää, ja siitä viljellään maassamme sekä liila- että valkokukkaista muotoa. Kasvien kansainvälistä taksonomista luetteloa ylläpitävä sivusto, www.catalogueoflife.org, kertoo lajin oikeaksi nimeksi T. aquilegifolium var. sibiricum eli sen mukaan amurinängelmä on lehtoängelmän muunnos.

Pieniä erikoisuuksia

Kääpiöängelmä (T. kiusianum) on kuin lehtoängelmä pienoiskoossa. Pikkuisia tähtimäisiä kukkia puhkeaa kesäkuun puolivälistä elokuuhun. Lehdistö on alle 20 senttiä korkea, rusehtavan vihreä, lehdykät hammaslaitaiset. Lajinimi on johdettu kääpiöängelmän kotipaikasta Kiushusta, Japanin eteläisimmästä saaresta, missä se kasvaa kosteilla paikoilla puurajan yläpuolella. Laji sopii pienten alueiden maanpeittäjäksi ja reunakasviksi, esimerkiksi kosteaan ja varjoisaan kivikkoryhmään.

Erittäin muunteleva pikkuängelmä (T. minus) voi tulla reilun metrin korkuiseksi, joten nimi kuvaa ehkä paremmin sen mitättömiä vihreänkeltaisia kukkia ja adiantumia muistuttavaa lehdistöä. Pikkuängelmää viljellään jonkin verran perennataimistoilla. Sen rauhoitettua alalajia, keminängelmää (T. minus subsp. kemense) tavataan Lapissa.

Lapissa kasvaa myös tunturiängelmää (T. alpinum), joka on hyvin pienikokoinen ja vaatimattoman näköinen harvoine kukintoineen. Kukat ovat punaruskeat. Heinä–elokuussa kukkivaa kasvia en löytänyt yhdenkään suomalaisen puutarhan taimi- tai siemenluettelosta.

Keltaisia pörrökukintoja

Taimistojen valikoimissa suhteellisen yleinen keltaängelmä (T. flavum) on Suomen luonnossa alkuperäinen ja selvästi yleisempi kuin lehtoängelmä. Se leviääkin hyvin siementen sekä vahvan, pitkän juurakon ja vaakasuorien rönsyjen avulla. Keltaängelmä kukkii rantaniityillä ja -lehdoissa samoihin aikoihin kuin lehtoängelmä eli keskikesällä. Tiheään lyhyehköön kerrannaishuiskiloon avautuvat kukat ovat sentin kokoisia, miedosti tuoksuvia ja pystyjä. Heteet ovat pitkät, keltaiset ja vaaleapalhoiset. Kukkiin kerääntyy hyönteisiä, mutta keltaängelmän arvellaan pölyttyvän pääasiassa tuulen avulla.

Kaitaängelmä eli kiiltoängelmä (T. lucidum) on toinen komean keltakukkainen laji, jota tavataan luonnossamme harvinaisena uustulokkaana. Kaitaängelmän nimi viittaa sen hyvin kapeisiin, lähes tillimäisiin lehtiin, jotka ovat lisäksi kiiltävät. Laji ei leviä yhtä vinhasti kuin keltaängelmä, sillä sen juurakko on lyhyt ja rönsytön.

Siniängelmä (T. speciosissimum) on pitkälti samannäköinen kuin keltaängelmä, mutta sillä on erityisen sinertävä lehdistö, joka saattaa talvehtia lumen alla. Lajia pidettiin kauan keltaängelmän alalajina, Thalictrum flavum subsp. glaucum. Lounais-Euroopan luonnossa esiintyvää lajia viljellään Suomessa.

Itämaista kauneutta

Jaloängelmä (T. delavayi) kukkii loppukesällä ja varjoisilla paikoilla vasta syysmyöhällä. Leveä, harva kukinto kaartuu sivuille. Toisin kuin Suomen luonnossa tavattavilla ängelmillä, jaloängelmän liilat tai valkoiset verholehdet ovat isot ja kauan kestävät. Ne tekevät kukasta kaksivärisen, sillä heteet ovat vaaleankeltaiset. Jaloängelmällä on myös kerrannaiskukkainen viljelymuoto. Lehdet koostuvat niin pikkuruisista lehdyköistä, että minulle ne tuovat mieleen adiantumit. Länsimaissa jaloängelmän teki tunnetuksi apotti Jean Marie Delavay, joka löysi kasvin Yunnanista Kiinasta 1800-luvun lopulla. Jaloängelmä kasvaa kotiseudullaan metsänreunoissa ja pensaikoissa korkealla vuoristossa pilvien tasalla, missä ilma on kosteaa mutta maa usein kivistä ja hapanta.

Keijuängelmä (T. rochebrunianum) on jaloängelmän kaltainen mutta tukevampi ja isompi, jopa kolmemetriseksi kasvava perenna Japanista ja Koreasta. Vaaleanviolettien kehälehtien keskeltä riippuvat keltaiset heteet. Yksittäisen kukan läpimitta on pari senttiä eli se on pienempi kuin jaloängelmän noin kolmesenttinen kukka. Elokuussa alkava kukinta kestää kauan, sillä helmimäiset nuput avautuvat eri aikaan.

1 Lehtoängelmän (T. aquilegiifolium) taimia ja siemeniä on hyvin tarjolla. Perusmuodon heteet ovat liilat, mutta auringon paisteessa väri haalistuu nopeasti lähes valkoiseksi. Kukat houkuttelevat kärpäsiä, kultakuoriaisia ja kimalaisia siitepölyllään, sillä mettä erittävät kehälehdet varisevat varhain.2 Valko-liilakukkaisia lehtoängelmiä löytyy siemenlisättyjen taimien joukosta. Kun violetit verholehdet varisevat, jäljelle jäävät valkoiset heteet kalpeankeltaisine ponsineen.3 Kääpiöängelmän (T. kiusianum) kukinto muistuttaa lehtoängelmää, mutta kasvi on vain parikymmentä senttiä korkea ja kotoisin Japanista. Se kasvaa vuoristossa metsärajan yläpuolella.

Hujoppeja ja yksi kääpiö

1 Lehtoängelmän (T. aquilegiifolium) taimia ja siemeniä on hyvin tarjolla. Perusmuodon heteet ovat liilat, mutta auringon paisteessa väri haalistuu nopeasti lähes valkoiseksi. Kukat houkuttelevat kärpäsiä, kultakuoriaisia ja kimalaisia siitepölyllään, sillä mettä erittävät kehälehdet varisevat varhain.

2 Valko-liilakukkaisia lehtoängelmiä löytyy siemenlisättyjen taimien joukosta. Kun violetit verholehdet varisevat, jäljelle jäävät valkoiset heteet kalpeankeltaisine ponsineen.

3 Kääpiöängelmän (T. kiusianum) kukinto muistuttaa lehtoängelmää, mutta kasvi on vain parikymmentä senttiä korkea ja kotoisin Japanista. Se kasvaa vuoristossa metsärajan yläpuolella.

Ängelmät (Thalictrum)

Suomenkielinen nimi

Tieteellinen nimi

Korkeus

Kukinta-aika

Kukka

Lehtoängelmä

T. aquilegiifolium

100–150 cm

kesä–heinäkuu

liila–valkoinen

Amurinängelmä

T. contortum (aquilegiifolium var. sibiricum)

100 cm

kesä–heinäkuu

vaaleanliila (valkoinen)

Jaloängelmä

T. delavayi (dipterocarpum)

100–140 cm

elokuu

liila (valkoinen)

Keltaängelmä

T. flavum

40–100 cm

heinäkuu

keltainen

Kaitaängelmä (kiiltoängelmä)

T. lucidum

50–140 cm

kesä–heinäkuu

vaaleankeltainen

Kääpiöängelmä

T. kiusianum

10–15 cm

heinä–elokuu

liila

Pikkuängelmä

T. minus

40–130 cm

kesä–heinäkuu

vihreänkeltainen

Keijuängelmä

T. rochebrunianum

120–200 cm

elo–syyskuu

liila (valkoinen)

Siniängelmä

T. speciosissimum (flavum ssp. glaucum)

100–150 cm

elokuu

vaaleankeltainen

1 Pikkuängelmää (T. minus) kasvatetaan ainakin parilla suomalaisella perennataimistolla. Kasvista voi tulla metrin korkuinen, mutta kukat ovat väriltään ja kooltaan mitättömät verrattuna yleisempiin puutarhaperennoihin. Pikkuängelmää tavataan luonnossamme uustulokkaana tai viljelyjäänteenä.2 Keltaängelmä (T. flavum) on saanut nimensä paitsi kukinnon värin myös käyttötapansa vuoksi. Sen pitkää, vahvaa juurakkoa on hyödynnetty villan värjäämisessä keltaiseksi. Lehdet ovat 2–3 kertaa parilehdykkäiset, leveyttään pitemmät.3 Kaitaängelmä (T. lucidum) kukkii kesä–heinäkuun vaihteessa. Sille tunnusomaista ovat hyvin kapeat, tasasoukat lehdet ja pitkä harsuhko kukinto. Terälehdettömät kukat ovat vaaleankeltaiset, sentin leveät. Multavilla mailla lajista varttuu noin 150 senttiä korkea.4 Siniängelmä (T. speciosissimum) sopii vaikka puolivarjoisaan metsäpuutarhaan tai niitylle. Suuret, pehmeänkeltaiset kukinnot kohoavat pystystä sinisestä lehtimättäästä. Kukissa käy yleensä runsaasti pölyttäjähyönteisiä.5 Jaloängelmä ’Hewitt’s Double’ on tunnetuin kerrannaiskukkainen ängelmä. Kukat koostuvat pelkistä punaliiloista kehälehdistä, joten kasvi on steriili eikä siemeniä synny. Jaloängelmä kasvaa hyvin hitaasti.6 ’Album’-jalongelmän lehdistö on vaalea, lähes limetinvihreä. Lajista viljellään myös valkokukkaista matalahko lajiketta ’Blizzard’.7 Jaloängelmää (T. delavayi) istutetaan Suomessa verrattain vähän. Itämainen jaloängelmä onkin hento eikä pärjää kilpailussa voimakkaiden perinneperennojen kanssa. Se kukkii syyskesällä. Ks. myös kuva sivulla 80.Keijuängelmän kukinta on tässä päättymässä. Korkeat varret kannattelevat kypsyviä pähkylöitä siemenineen.

Ängelmälajeja ja -lajikkeita

1 Pikkuängelmää (T. minus) kasvatetaan ainakin parilla suomalaisella perennataimistolla. Kasvista voi tulla metrin korkuinen, mutta kukat ovat väriltään ja kooltaan mitättömät verrattuna yleisempiin puutarhaperennoihin. Pikkuängelmää tavataan luonnossamme uustulokkaana tai viljelyjäänteenä.

2 Keltaängelmä (T. flavum) on saanut nimensä paitsi kukinnon värin myös käyttötapansa vuoksi. Sen pitkää, vahvaa juurakkoa on hyödynnetty villan värjäämisessä keltaiseksi. Lehdet ovat 2–3 kertaa parilehdykkäiset, leveyttään pitemmät.

3 Kaitaängelmä (T. lucidum) kukkii kesä–heinäkuun vaihteessa. Sille tunnusomaista ovat hyvin kapeat, tasasoukat lehdet ja pitkä harsuhko kukinto. Terälehdettömät kukat ovat vaaleankeltaiset, sentin leveät. Multavilla mailla lajista varttuu noin 150 senttiä korkea.

4 Siniängelmä (T. speciosissimum) sopii vaikka puolivarjoisaan metsäpuutarhaan tai niitylle. Suuret, pehmeänkeltaiset kukinnot kohoavat pystystä sinisestä lehtimättäästä. Kukissa käy yleensä runsaasti pölyttäjähyönteisiä.

5 Jaloängelmä ’Hewitt’s Double’ on tunnetuin kerrannaiskukkainen ängelmä. Kukat koostuvat pelkistä punaliiloista kehälehdistä, joten kasvi on steriili eikä siemeniä synny. Jaloängelmä kasvaa hyvin hitaasti.

6 ’Album’-jalongelmän lehdistö on vaalea, lähes limetinvihreä. Lajista viljellään myös valkokukkaista matalahko lajiketta ’Blizzard’.

7 Jaloängelmää (T. delavayi) istutetaan Suomessa verrattain vähän. Itämainen jaloängelmä onkin hento eikä pärjää kilpailussa voimakkaiden perinneperennojen kanssa. Se kukkii syyskesällä. Ks. myös kuva sivulla 80.

8 Keijuängelmästä (T. rochebrunianum) tulee hyvällä kasvupaikalla korkea, tukevavartinen perenna. Se on pystympi ja isompi kuin jaloängelmä, mutta yksittäiset kukat ovat pienempiä.

Kasviasiantuntija Ella Räty avaa portin kasvitieteen maailmaan.Kasviasiantuntija Ella Räty avaa portin kasvitieteen maailmaan.

Näin onnistut !

Valitse kasvupaikaksi puolivarjoinen alue puutarhassa. Varjossa kasvu jää heikoksi ja auringon paahteessa lehdistö kellastuu nopeasti. Aurinkoinen kasvupaikka käy vain jos maa pysyy kosteana helteilläkin.

Tee kasvualustasta noin 40 senttiä syvä. Maan tulisi olla runsashumuksinen, hyvin läpäisevä ja keskiravinteinen. Ängelmät viihtyvät sekä happamilla että reilusti kalkituilla mailla. Vaikka maan tulee pidättää kosteutta, se ei saisi olla jatkuvasti märkä ja ilmaton.

Tue halutessasi korkeiden ängelmien kukkavarret. Luontevimmalta näyttävät kuitenkin vapaasti kaartuvat versot, jotka pysyvät pystyssä ympäröivien kasvien ansiosta. Ängelmät eivät kestä kilpailua, joten hyviä kasvikumppaneita ovat hillitysti leviävät jäykkäversoiset perennat ja pensaat.

Leikkaa halutessasi kukkavarret lehdistön tasalta kukinnan jälkeen. Leikkaus hidastaa lehdistön ränsistymistä ja estää siementen muodostumisen.

Lisää ängelmiä jakamalla juurakko kevätkesällä, kun kasvi on ensin versonut. Jos annat siementen kehittyä ja kypsyä, kylvä ne ulos syksyllä kun ne ovat vielä tuoreita.

Ehkäise härmä huolehtimalla ettei kasvualusta pääse rutikuivaksi. Lehtiin voivat iskeä myös ruoste ja erilaiset laikkutaudit sekä lehtimiinaajat, etanat ja kotilot.

’Album’-lehtoängelmän verholehdet ovat nuppuvaiheessa vaaleanvihreät tai hennosti liilaan vivahtavat. Avautuneet kukat ovat kauttaaltaan valkoiset lukuun ottamatta kellertäviä ponsia.’Album’-lehtoängelmän verholehdet ovat nuppuvaiheessa vaaleanvihreät tai hennosti liilaan vivahtavat. Avautuneet kukat ovat kauttaaltaan valkoiset lukuun ottamatta kellertäviä ponsia.
Keijuängelmän kukinta on tässä päättymässä. Korkeat varret kannattelevat kypsyviä pähkylöitä siemenineen.Keijuängelmän kukinta on tässä päättymässä. Korkeat varret kannattelevat kypsyviä pähkylöitä siemenineen.