Siikin perheen puutarha on kauneimmillaan sydänkesällä, pionien aikaan. Pihalla kasvaa noin 15 pionilajiketta ja -lajia.
Siikin perheen puutarha on kauneimmillaan sydänkesällä, pionien aikaan. Pihalla kasvaa noin 15 pionilajiketta ja -lajia.

Vehreä kotipuutarha

Hämeenlinnassa

Lähde kanssamme visiitille Siikin perheen puutarhaan ja poimi parhaat vinkit omaan pihaasi.

Talo on seissyt paikallaan jo lähes sata vuotta. Katsellut siltä paikaltaan pikkukaupungin kasvua ja kuunnellut läheltä kulkeneiden höyryjunien korsketta. Nykyistä, vaimeaa pikajunien ääntä se ei enää edes huomaa. Pihalla soliseva pieni lampi ja yltäkylläisen runsas puutarha vaimentavat kaupungin metelin.

Jari Siik astelee lapsuudenkotinsa suojaisalla pihalla tyytyväisin mielin. Vehreä piha toimii olohuoneena sen monille asukkaille. Talossa on omat asunnot Jarin lisäksi hänen äidillään ja siskollaan. Puutarhaa hoidetaan yhteisellä innolla, jossa työnjako on selvä: Jari tekee ja istuttaa, äiti Marjatta kitkee ja hoitaa. Talon päädyssä on vielä yhdet asukkaat, jotka onneksi jakavat saman kiinnostuksen pihan hoitoon.

Vuosien myötä muodostunut yhteinen piha-alue on kuin suojainen satama keskellä kaupunkia. Siellä kohdataan, vaihdetaan kuulumisia ja istutaan iltaa ystävien kanssa pitkälle yöhön. Monikerroksiset istutukset rajaavat pihan, jonne muu maailma ei ulotu. Kasvilajien runsaus on vaikuttava.

”Puutarhaharrastus on stressinhoitoa”, luokanopettajana työskentelevä Jari kertoo ja muistaa, että kaikki sai alkunsa kiinnostuksesta luontoon.

Retkeilijän huomio kiinnittyi ensin kaloihin ja lintuihin, myöhemmin tulivat kasvit. Jossain vaiheessa into laajeni omalle pihalle, mies muistelee. Vanha piha sai kokea muodonmuutoksen hiljalleen, kun muutto takaisin vanhaan kotitaloon tuli ajankohtaiseksi vuosituhannen vaihteessa.

Ihana suunnittelemattomuus

Viitisentoista vuotta sitten piharemontti alkoi sillä, että paikalle tuotiin talon korkuinen kuorma turvetta ja hiekkaa. Hyvää multaa on nyt kauttaaltaan noin puoli metriä, ja sen alla maa on tiivistynyttä ”sinistä kukkopillisavea”, kuten Jari kuvailee. Alue on vanhaa Vanajaveden pohjaa. Savipohja pidättää tehokkaasti kosteutta, eikä kuivuuden kanssa ole tarvinnut taistella.

Kun Jari ja siskonsa Eija olivat pieniä, puutarhaa hallitsivat marjapensaat ja kasvimaa. Vanha hyötykasvillisuus kasvimaineen sai pääosin väistyä tehdäkseen tilaa uudelle, vehreälle koristepuutarhalle. Piharemontissa säästettiin pionit ja vanhat omenapuut, jotka huokuivat samaa henkeä talon kanssa. Lisäksi vanhaa perua ovat muutamat herukka- ja karviaispensaat.

”Äidin mieliksi”, Jari hymyilee.

Marjatta-äiti keittää mielellään mehuja. Marjapensaat asettuvatkin sopuisasti uusien istutusalueiden lomaan, toimittaen hyötynsä lisäksi myös koristekasvin virkaa.

Piha on rakentunut vuosien varrella pala palalta, itse tehden ja suunnitellen, aika spontaanistikin. Kun jokin idea tuntuu hyvältä, sitä kokeillaan rohkeasti.

”Joskus suunnitelma ei toimi, mutta silloin kasveja voi siirtää”, Jari kuvailee ja kertoo, että puutarhanhoito on hänelle harrastus, joka ei saa aiheuttaa stressiä.

Kysymystä siitä, miten energia ja aika riittävät jatkuvaan pihan hoitoon, hän ei edes ymmärrä; pihan työt ovat ajanvietettä siinä missä jollekin toiselle vaikkapa golfaaminen. Tarkkoja suunnitelmia tälle pihalle ei ole tehty, eikä tehdä.

Paras palkinto tehdystä työstä on se, kun näkee jonkin kasvin asettuvan paikalleen ja kasvavan hyvin. Esimerkiksi kaarisyreeni ’Veera’ on yksi Jarin suosikeista juuri siksi. Se ei välttämättä ole kauniimpi kuin jokin muu syreeni, mutta sen elinvoima ilahduttaa. Sellaisen edessä puutarhuri tuntee suunnatonta hyvää oloa ja onnistumista.

Kevätpolku ja romanttiset kaunottaret

Uusi idea pihalle voi syntyä jonkin aiemman työn tuloksena. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun Jari kymmenisen vuotta sitten päätti rakentaa pihalle kalalammen. Sitkeän lapiointityön tuloksena pihalla oli lähes kaksimetrinen kuoppa, ja kaivetulle maalle piti keksiä jotain käyttöä.

Silloin välähti, että tasaiselle pihalle voisi saada ilmettä pienellä korotuksella. Tuumasta toimeen, ja maat kottikärryllä toiseen paikkaan. Muotoilemalla tätä ylimääräistä maa-ainesta isoksi kohopenkiksi syntyi pihalle kokonaan uusi taso. Piha sai syvyyttä ja kerroksellisuutta.

Kohotettu alue on muodostunut ajan mittaan omaksi tilakseen, jonka läpi kiemurtelee betoni- ja luonnonkivistä tehty polku. Herkkä takorautainen portti kutsuu tutkimaan, minne porrasta ylempänä kulkeva polku vie.

Jari on nimennyt polun kevätpoluksi, sillä se on kauneimmillaan täpläimiköiden lehtien puhjettua varhain keväällä. Lehdet synnyttävät nopeasti viehättävän reunuksen ohjaamaan polulla kulkijaa. Valkotäpläimikkä onkin yksi Jarin suosikeista, sillä se on rehevä keväästä syksyyn.

Kevätpolku vie kulkijan ison istutusalueen ympäri, joten kasvien runsautta voi ihailla joka suunnasta. Runsas alue on parhaimmillaan sydänkesällä, lukuisten pionien kaartaessa kukintojaan polunkin ylle. Kesän mittaan ryhmässä kilpailevat huomiosta daaliat, kärhöt, ruusut ja idänunikot. Rungollisena kasvava köynnösruusu ’Rosarium Uetersen’ vangitsee katseen ryhmän keskellä. Se kasvaa ruukussa maahan upotettuna, ja pääsee talveksi kellarin suojaan.

Pioneja Siikin perheen pihalla on paljon, ainakin viisitoista eri lajiketta. Yleisempien tarha- ja kiinanpionien lisäksi joukossa on myös harvinaisempia kaunottaria, kuten turkinpioni sekä vuoripionien ryhmään kuuluvat vuokko- ja juhannuspioni.

Ruukkukasvatit talvehtivat sisällä

Kun Jari vapun tienoilla kantaa rehevät kuunliljat kellarista pihalle, näky on vaikuttava. Vehreä, näyttävä lehdistö tuo pihalle ripauksen eksotiikkaa, ja kesä näyttää tulleen salaa. Jari kertoo kuunliljojen viihtyvän ruukuissa yllättävän hyvin.

”Moni lajike kasvaa ruukussa jopa paremmin kuin penkkiin istutettuna”, hän arvioi.

Onneksi kotitalon kellari on koko talon mittainen. Se tarjoaa suojan lukuisille aroille kasveille: daalioille, kannoille ja verenpisaroille. Kärhöt ja kuunliljat pitävät pidemmästä kasvukaudesta, jonka kellari mahdollistaa.

Lokakuun lopulla koittaa aika siirtää arat lajit sisälle talvehtimaan. Perennojen varret Jari leikkaa loppusyksyllä, mutta kelien mukaan. Mikäli lumi tulee varhain, saavat varret jäädä törröttämään lintujen iloksi kevääseen saakka.

Syksyllä on aika siirtää lammen asukit talvikotiinsa, sisäakvaarioon. Aasialaisten ruutanoiden heimoon kuuluvista lammikkokultakaloista vain pienet poikaset voivat jäädä talvehtimaan pihalammen syvänteeseen. Ne vaipuvat horrokseen ja pärjäävät ilman ravintoa kevääseen asti.

”Omasta lammesta haaveilevan kannattaa paneutua huolella sen rakentamiseen”, Jari neuvoo.

Kaikista tärkeintä on, että lampi on tarpeeksi syvä. Tällöin vesi pysyy puhtaana, eikä lämpene liikaa.

Jarin urakoima lampi on porrastettu reunoilta, ja keskellä syvimmässä kohdassa vettä on reilusti yli puolitoista metriä. Syvyyden vuoksi lämpötila nousee harvoin kuumimpinakaan kesinä yli 22 asteen.

Puolivarjoon sijoitetussa lammessa viihtyvät kalojen lisäksi lumme ja ulpukat. Alun perin Jari kokeili ulkomaisia lajikkeita, mutta ne eivät menestyneet. Sen sijaan ystävän Pohjois-Karjalasta tuomat, luonnosta siirretyt vesikasvit ovat viihtyneet tässä kantahämäläisessä pihalammessa hyvin. Sammakkokin on tehnyt olonsa kotoisaksi ja asettunut asumaan lammen rakenteisiin.

Havuja vain nimeksi

Pihan isäntää kiehtovat erityisesti lehtien muodot ja värit. Lehdistö voi olla syvän vihreä, herkän heleä tai dramaattisen punainenkin. Erilaisten lehtien yhdistelmät voivat viedä voiton kauniista kukinnasta, joka usein kestää vain hetken.

”Äidin vastuulla on kukkien nyppiminen”, Jari virnistää.

Timanttituijat ja serbiankuuset vartioivat pihan reunamilla. Ne antavat puutarhan kasveille rauhallisen taustan jota vasten erottua. Muualla pihalla havuja ei juuri näy, sillä ne eivät ole Jarin suosikkeja.

Parkkialueen reunasta kaadettiin vastikään kolme valtavaa koivua. Aluksi niiden tilalle oli ajatus istuttaa tyylikäs tuijarivistö, Jari kertoo.

”Mutta enhän minä siihen millään pystynyt, kun ihania kasvilajeja on niin paljon”, mies nauraa ja antaa pilkkeen vilahtaa silmissä.

Nyt aluetta reunustaa hyvässä kasvussa oleva monilajinen istutus. Joukossa on puuvartisten katsuran, syreenien ja magnolian ohella runsaasti perennoja.

Havut eivät muutu, mutta lehtipuut ja -pensaat sekä perennat vaihtavat muotoaan jatkuvasti. Ne puhkeavat keväällä vihreyteensä, kasvavat ja muuttuvat koko kesän ajan. Värittyvät vielä syksyllä, antaen lopulta periksi kylmälle.

”Kun tänne tulee, ei tiedä missä oikeasti on”, Jari Siik kuvailee omaa vehreää keidastaan, joka on niin suojassa kaupungin vilinältä, ettei uskoisi kerrostalojen olevan kivenheiton päässä.

”Lämpimänä kesäyönä, kun ravintolat sulkevat ovensa ja ystävät kiiruhtavat taksijonoon, olen hetkessä täällä, ja silti kuin mökillä.”

Lammessa asuva sammakko kurnuttaa kesäyössä, veden solina vangitsee korvan, ja kaupungin humu on jo kaukana.

1 Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) muistuttaa kasvutavaltaan kuunliljoja. Sen lehdet kuitenkin puhkeavat aikaisemmin keväällä ja kestävät pidempään syksyllä. Kaunis kukinto on joko punertava tai valkoinen.2 Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on levinnyt siementämällä. Lehdistön väri ja muoto ovat tehneet Jariin vaikutuksen. Lisäksi kukinta-aika on pitkä, eikä kasvi kaipaa tukea.3 Kiinanlaikkuköynnöksen (Actinidia kolomikta) lehtien valkoiset laikut vaihtuvat kesän mittaan haalean punertaviksi. Jarin pihalla laikkuköynnös muodostaa herkän parin yhdessä köynnöshortensian kanssa.4 Katsura (Cercidiphyllum japonicum) on kaunis pikkupuu, joka hehkuu syksyllä ruskan väreissä ja tuoksuu piparkakulta. Kotiseudullaan Japanissa katsura voi kasvaa jopa 30-metriseksi puuksi, mutta Suomen oloissa se jää pieneksi ja usein pensasmaiseksi.5 Keijunmekko (Rhodochiton atrosanguineus) on helppohoitoinen ja kukkii läpi kesän. Tätä köynnöstä näkee tyypillisimmin amppelissa.6 Kesäpikkusydän (Dicentra formosa) aloittaa kukinnan alkukesällä ja kukkii puolivarjossa lähes kuukauden ajan.7 Kirjokuunliljojen (Hosta undulata) lehdissä on valkoista. Tasaisen pallomainen, rehevä kasvutapa sopii erityisen hyvin reunuksiin.8 Lumipalloheisi (Viburnum opulus) viihtyy puolivarjoisalla paikalla kosteahkossa maassa. Kuivilla paikoilla se saa helposti kirvat riesakseen.9 Kaarisyreenin (Syringa x josiflexa ’Veera’) hyvä kasvu on ilahduttanut omistajansa. Kyseessä on nuokku- ja unkarinsyreenin risteytys.

Jarin suosikkeja

1 Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) muistuttaa kasvutavaltaan kuunliljoja. Sen lehdet kuitenkin puhkeavat aikaisemmin keväällä ja kestävät pidempään syksyllä. Kaunis kukinto on joko punertava tai valkoinen.

2 Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on levinnyt siementämällä. Lehdistön väri ja muoto ovat tehneet Jariin vaikutuksen. Lisäksi kukinta-aika on pitkä, eikä kasvi kaipaa tukea.

3 Kiinanlaikkuköynnöksen (Actinidia kolomikta) lehtien valkoiset laikut vaihtuvat kesän mittaan haalean punertaviksi. Jarin pihalla laikkuköynnös muodostaa herkän parin yhdessä köynnöshortensian kanssa.

4 Katsura (Cercidiphyllum japonicum) on kaunis pikkupuu, joka hehkuu syksyllä ruskan väreissä ja tuoksuu piparkakulta. Kotiseudullaan Japanissa katsura voi kasvaa jopa 30-metriseksi puuksi, mutta Suomen oloissa se jää pieneksi ja usein pensasmaiseksi.

5 Keijunmekko (Rhodochiton atrosanguineus) on helppohoitoinen ja kukkii läpi kesän. Tätä köynnöstä näkee tyypillisimmin amppelissa.

6 Kesäpikkusydän (Dicentra formosa) aloittaa kukinnan alkukesällä ja kukkii puolivarjossa lähes kuukauden ajan.

7 Kirjokuunliljojen (Hosta undulata) lehdissä on valkoista. Tasaisen pallomainen, rehevä kasvutapa sopii erityisen hyvin reunuksiin.

8 Lumipalloheisi (Viburnum opulus) viihtyy puolivarjoisalla paikalla kosteahkossa maassa. Kuivilla paikoilla se saa helposti kirvat riesakseen.

9 Kaarisyreenin (Syringa x josiflexa ’Veera’) hyvä kasvu on ilahduttanut omistajansa. Kyseessä on nuokku- ja unkarinsyreenin risteytys.

1 Kiinanpioni 'Jadwiga' on kerrannaiskukkainen puolalainen lajike.
2 Jarin autiotalon pihasta pelastama varjolilja (Lilium martagon)leviää mielellään pihassa.
3 Orvokilta tuoksuva kaksivuotinen tarhaillakko (Hesperis matronalis) on perhoskasvi, joka leviää puutarhassa minne itse haluaa.
4 Hyötykasvit sopivat usein myös koristekäyttöön. Kukkiva tilli on herkän kaunis yhdessä sormustinkukkien kanssa.
5 Jari on kylvänyt pihalleen pussillisen idänunikon (Papaver orientale) Pizzicato-lajikkeita. Sekoituksen lohenpunainen kanta asettui puutarhaan.
6 Perinteiset daaliat eli joriinit istutetaan sinne, missä jalostetummat daaliat eivät menesty.
7 Loistokärhö 'Miss Bateman' kukkii loppukesällä puhtaanvalkoisin kukin.
8 Kiinanpioni 'Karl Rosenfield' (Paeonia lactiflora) kuuluu pihan alkuperäisiin pioniasukkeihin.
9 'Bowl of Beauty' -kiinanpioni availee vasta nuppujaan. Kesä–heinäkuussa kukkiva lajike tekee paljon sivunuppuja, mikä pidentää kukinta-aikaa.

Keskikesän upeaa kukintaa

1 Kiinanpioni 'Jadwiga' on kerrannaiskukkainen puolalainen lajike.

2 Jarin autiotalon pihasta pelastama varjolilja (Lilium martagon)leviää mielellään pihassa.

3 Orvokilta tuoksuva kaksivuotinen tarhaillakko (Hesperis matronalis) on perhoskasvi, joka leviää puutarhassa minne itse haluaa.

4 Hyötykasvit sopivat usein myös koristekäyttöön. Kukkiva tilli on herkän kaunis yhdessä sormustinkukkien kanssa.

5 Jari on kylvänyt pihalleen pussillisen idänunikon (Papaver orientale) Pizzicato-lajikkeita. Sekoituksen lohenpunainen kanta asettui puutarhaan.

6 Perinteiset daaliat eli joriinit istutetaan sinne, missä jalostetummat daaliat eivät menesty.

7 Loistokärhö 'Miss Bateman' kukkii loppukesällä puhtaanvalkoisin kukin.

8 Kiinanpioni 'Karl Rosenfield' (Paeonia lactiflora) kuuluu pihan alkuperäisiin pioniasukkeihin.

9 'Bowl of Beauty' -kiinanpioni availee vasta nuppujaan. Kesä–heinäkuussa kukkiva lajike tekee paljon sivunuppuja, mikä pidentää kukinta-aikaa.

Vehreä puutarha Hämeenlinnan keskustassa

Omistajat Jari, Marjatta ja

Eija Siik

Maaperä Vanhaa järven

pohjaa.

Menestymisvyöhyke II

Puutarhan koko

Noin 400 neliömetriä.

Puutarhan ikä Noin sata vuotta. Iso remontti tehty vuonna 2000.

Kellarin suojassa talvehtivat lukuisat daaliat sekä rungollisena kasvava ruusu ’Rosarium Uetersen’ (’Seminole Wind’). Sen Jari upottaa keväisin maahan ruukkuineen.Kellarin suojassa talvehtivat lukuisat daaliat sekä rungollisena kasvava ruusu ’Rosarium Uetersen’ (’Seminole Wind’). Sen Jari upottaa keväisin maahan ruukkuineen.
Pihan runsaus jatkuu portaikossa. Kiinanlaikkuköynnös tuo pihan vehreyden ovelle asti. 'Annikki'-lajike tekee vain vähän laikkuja, mutta sitäkin enemmän pieniä hedelmiä.Pihan runsaus jatkuu portaikossa. Kiinanlaikkuköynnös tuo pihan vehreyden ovelle asti. 'Annikki'-lajike tekee vain vähän laikkuja, mutta sitäkin enemmän pieniä hedelmiä.
Kukkien nyppiminen on Marjatan mielipuuhaa.Kukkien nyppiminen on Marjatan mielipuuhaa.
Kevätpolulle noustaan kevyen kaariportin kautta. Kärhöt 'Blue Angel' ja 'Summer Snow' kiipeilevät portin yli ja ottavat tukea myös omenapuun rungosta. Valkotäpläimikät ohjaavat polulla kulkijan katsetta ja kulkua.Kevätpolulle noustaan kevyen kaariportin kautta. Kärhöt 'Blue Angel' ja 'Summer Snow' kiipeilevät portin yli ja ottavat tukea myös omenapuun rungosta. Valkotäpläimikät ohjaavat polulla kulkijan katsetta ja kulkua.
Pyöreät muodot kaipaavat seurakseen ryhdikkään elementin. Suoraksi kantattu nurmikko kasvaa omenapuun alla hyvin, vaikka piha on varjoinen.Pyöreät muodot kaipaavat seurakseen ryhdikkään elementin. Suoraksi kantattu nurmikko kasvaa omenapuun alla hyvin, vaikka piha on varjoinen.
Lammen reunus on tehty kivistä, jotka löytyivät talon kellarista. Köynnöshortensia ja laikkuköynnös rajaavat suojaisan huoneen, jossa kaupungin voi kuvitella olevan kaukana.Lammen reunus on tehty kivistä, jotka löytyivät talon kellarista. Köynnöshortensia ja laikkuköynnös rajaavat suojaisan huoneen, jossa kaupungin voi kuvitella olevan kaukana.
Jarin lapsuuden akvaarioharrastus jäi itämään. Lammikkokultakalat ovat nyt yksi pihan  katseenvangitsijoista.Jarin lapsuuden akvaarioharrastus jäi itämään. Lammikkokultakalat ovat nyt yksi pihan katseenvangitsijoista.
Jari yhdistää mielellään erisävyisiä ja -muotoisia lehtiä. Verenpisarat ovat saaneet kaverikseen punalehtisen sulkahirssin. Kiinanlaikkuköynnös kiipeilee etualalla. Pihalla on useita verenpisararuukkuja. Ne talvehtivat parhaiten valoisassa ja viileässä. Ruukut kannattaa siirtää ulos vasta kun yöhallojen vaaraa ei ole. Ulkona ne viihtyvät puolivarjossa ja kaipaavat säännöllistä kastelua.Jari yhdistää mielellään erisävyisiä ja -muotoisia lehtiä. Verenpisarat ovat saaneet kaverikseen punalehtisen sulkahirssin. Kiinanlaikkuköynnös kiipeilee etualalla. Pihalla on useita verenpisararuukkuja. Ne talvehtivat parhaiten valoisassa ja viileässä. Ruukut kannattaa siirtää ulos vasta kun yöhallojen vaaraa ei ole. Ulkona ne viihtyvät puolivarjossa ja kaipaavat säännöllistä kastelua.
Innokas puutarhuri hylkäsi ajatuksen tuija-aidasta, ja istutti tontin rajalle monilajisen istutuksen koreanpihdasta, kaarisyreenistä, katsurasta ja tuijista. Maata peittävät tuoksuorvokki, peittokurjenpolvi ja kesäpikkusydän.Innokas puutarhuri hylkäsi ajatuksen tuija-aidasta, ja istutti tontin rajalle monilajisen istutuksen koreanpihdasta, kaarisyreenistä, katsurasta ja tuijista. Maata peittävät tuoksuorvokki, peittokurjenpolvi ja kesäpikkusydän.
Alkukesällä piha täyttyy laukkojen kukinnasta, sen jälkeen ovat vuorossa pionit. Syyskesällä kukkaloistosta vastaavat daaliat, joita on pihalla pitkälti toistakymmentä erilaista.Alkukesällä piha täyttyy laukkojen kukinnasta, sen jälkeen ovat vuorossa pionit. Syyskesällä kukkaloistosta vastaavat daaliat, joita on pihalla pitkälti toistakymmentä erilaista.
Into puutarhanhoitoon on siirtynyt äidiltä pojalle. Marjatta on menettänyt sydämensä kauniille kukille, Jaria kiehtovat lehtien värit ja muodot.Into puutarhanhoitoon on siirtynyt äidiltä pojalle. Marjatta on menettänyt sydämensä kauniille kukille, Jaria kiehtovat lehtien värit ja muodot.