Maa-artisokkia kaupataan usein ilman lajikenimeä tai uudestaan nimettyinä esim.erkiksi löytöpaikan mukaan. Gotlannista kulkeutunut kanta on syksyllä nostettuna vaaleanpunaraitainen, talven jäljiltä kuoren väri on tummunut.
Maa-artisokkia kaupataan usein ilman lajikenimeä tai uudestaan nimettyinä esim.erkiksi löytöpaikan mukaan. Gotlannista kulkeutunut kanta on syksyllä nostettuna vaaleanpunaraitainen, talven jäljiltä kuoren väri on tummunut.

Maa-artisokan kasvatus

Monivuotinen ja kylmänkestävä maa-artisokka on kotitarveviljelijän unelmakasvi: lähes hoitovapaa, monivuotinen, satoisa, kestävä ja terve.

Kriisiaikojen – toivottavasti vain kuvitteellisten– varalle olen listannut kasvimaani satoisimpia, varmimpia ja parhaiten vatsaa täyttäviä kasveja. Listan ykkössijaa pitää maa-artisokka (Helianthus tuberosus).

Tämä kasvi tekee uskollisesti vuodesta toiseen lempeästi artisokalta maistuvia mukuloita lähes omia aikojaan ja vieläpä Oulun korkeudella asti. Kotipuutarhoissa kasvitaudit harvoin iskeytyvät maa-artisokkaan. Tuholaisistakin vain talvella ruokaa etsivät myyrät voivat verottaa satoa. Rikkaruohoja ei tarvitse kurittaa kuin alkukesällä; myöhemmin kasvi ottaa itse paikkansa.

Sukulaisensa auringonkukan tavoin maa-artisokka kasvaa parimetriseksi ja kukkii syksyllä keltaisin kukin. Kukat ovat tosin alle kymmensenttiset, ja meillä kukkaan ehtivät vain päiväneutraalit lajikkeet kohtuulämpimän kesän päätteeksi. Muhkeaa maanpäällistä kasvustoa voi hyödyntää puutarhan raja-aitana, tuulensuojana ja eläinten rehuna.

Kehnojakin puolia löytyy. Mukula säilyy huonosti varastossa ja muhkuraisuuden takia se on epäkiitollinen kuorittava. Mukulan varastosokeri, inuliini, aiheuttaa usein ilmavaivoja, vaikka se onkin terveellinen, myös diabeetikoille sopiva aine.

Talvella vesimyyrät voivat syödä mukuloita. Ammattiviljelmillä esiintyy verson tyvestä alkavaa pahkahometta, joka näännyttää kasvin, kun ravinteiden kulku varressa lakkaa. Pahkahomeiset kasvinosat hävitetään polttamalla ja kasvupaikkaa vaihdetaan.

Kiehtova maatiaistausta

Maa-artisokka tuotiin Pohjois-Amerikasta Eurooppaan 1600-luvun alussa. Suomessa sitä viljeltiin Elias Tillandzin kasviluettelon mukaan ainakin Turussa jo 1600-luvulla. Kaikki 1600- ja 1700-luvun ruotsalaiset puutarhakirjat mainitsevat kasvin. 1700-luvun lopulla peruna syrjäytti maa-artisokan täysin marginaaliseen rooliin koko Euroopassa.

Ossian Lundénin Kasvitarhakirjasta (1921) löytyy vielä kolme meillä kasvatettua lajiketta: ’Suttonin pyöreä valkoinen’, ’Valkoinen Jerusalem’ ja ’Tavallinen punainen’. Vanhoina viljelyjäänteinä puutarhoissamme kasvaa nykyisinkin kantoja, joiden alkuperää ei tiedetä. Koska mukuloita on kuitenkin koko ajan tuotu lisää ulkomailta, jossa pienimuotoista jalostustakin on tehty, on vaikea tietää, mikä kanta on todella vanha.

Nykyään meillä myydään päiväneutraalia, vaaleamukulaista 'Biancaa' tai sen kaltaisia nimettömiä kantoja. Jos mukuloita ei löydy puutarhamyymälästä, kasvuston voi perustaa ruokakaupan maa-artisokista.

Naapurissamme Ruotsissa kasvatetaan nimettömiä puna- ja valkokuorisia kantoja. Siellä punakuoriset ovat aikaisempia, satoisampia, suurikasvuisempia ja tasaisemman muotoisia kuin valkoiset.

Hassua kyllä, olen saanut ruotsalaisen punakuorisen maa-artisokan Saksasta nimellä ’Götlansk Lilafleckig’. Pari muutakin lajiketta ovat tulleet kasvimaalleni Manner-Euroopan harrastajilta.

Omalla toivelistallani on kaksi lajiketta. ’Fuseau’ on ranskalainen lajike, jolla on vaalea, sileä ja pitkänpuikea mukula. Haaveissani on myös kotimainen, vähintään satavuotiasta maatiaiskantaa edustava maa-artisokka. Mistähän sellaisen saisi?

Uudelleenistutus pitää mukulat kookkaina

Palstani maa-artisokat ovat kasvaneet samoilla teloillaan ensimmäisestä istutuksesta asti, ’Biancaksi’ olettamani lajike jo kahdeksan vuotta. Ei ihme, että kasvusto on tiukkaan pakkautunutta mattoa ja mukulat tuskin pingispallon kokoisia. Pienissä mukuloissa on tosin se etu, että ne ovat sileitä ja siksi helpompia kuoria kuin muhkuraisiksi haarautuneet isot jötkylät.

Keväällä käärin hihat ja otin kaikki lajikkeet ylös maasta. Pientä rupeloa karttui lähes kymmenen kiloa neliöltä. Keskikokoiset mukulat istutin kunnostettuun maahan 30–40 sentin välein. ’Biancan’ istutin harjuihin perunan tapaan, muut lajikkeet tasamaalle.

Tein harjuviljelmän samalle paikalle, jossa lajike oli kasvanut tähänkin saakka. Vaikka luulin kaivaneeni tarkkaan kaikki mukulat maasta, toukokuun alussa koko alue versoi artisokkaa – niin harjut kuin niiden välitkin. Maa-artisokka ei lisäänny pelkästään mukuloista vaan pienestäkin maavarren palasesta. Minun palstallani se ei onneksi ole lähtenyt vaeltamaan kauemmas. Silti juuriston eristäminen voi olla paikallaan.

Kesällä ehdin unohtaa koko maa-artisokat, koska ne eivät vaadi hoitoa. Mukulanmuodostus alkaa syksyllä päivien lyhetessä. Silloin olen jo palannut kasvimaaltani Hämeestä kotiin Uudellemaalle, mutta maa-artisokan takia vääntäydyn paikalle vielä lokakuun alussa. Versot ovat edelleen täysin vihreitä ja maasta kaivamani mukulat voisivat kernaasti olla suurempia. Päättelen, että kaksivuotinen viljely sopisi minun palstalleni yksivuotista paremmin ja mukuloista tulisi suurempia.

Ammattiviljelijä Hannu Rinnekari Perttulasta on eri mieltä. Hänen perustelee kantansa näin: ”Olet korjannut ne liian aikaisin. Vasta kun lehdistö on lakastunut, sato räjähtää kerralla maahan.”

Ammattiviljelmillä kasvatus on yksivuotista; muu ei tulisi kuuloonkaan. Rinnekarin tilalla istutus tehdään perunanistutuskoneella harjuihin. Kokeilujen kautta optimaaliseksi etäisyydeksi on vakiintunut 55 sentin mukulaväli ja 77 sentin riviväli. Kuohkea ja multava maa on oleellista, kun tavoitteena on iso sato ja kauniit, sileät mukulat. Pääsato korjataan loka–marraskuun räntäsateissa. Osa sadosta jätetään syksyllä maahan ja korjataan kevään sesonkiherkuksi huhtikuussa.

Ainakin permakulttuurin kannattajat arvostavat silti monivuotista viljelyä. Useamman vuoden paikallaan rehottavaa kasvustoa voi elvyttää korjaamalla satoa harventaen sieltä täältä ja lisäämällä keväisin kompostimultaa. Reunimmaiset varret käyvät vaikka hernekasvuston tueksi.

Toinen toistaan herkullisempia maa-artisokkareseptejä löytyy nykyisin kaikkialta. Oma suosikkini on uunijuurekset, johon mukulat voi käyttää kuorineen. Kuoritut mukulat kannattaa laittaa välittömästi kylmään veteen, jossa on loraus sitruunamehua, jotta ne eivät tummuisi. Keittoaika on noin 15 minuuttia. Ryöpättyjä mukuloita voi pakastaa kuutioina tai soseena. Raakana ne sopivat salaatteihin ohuen ohuina, rapeina siivuina. 

1.MAA-ARTISOKKA kasvaa missä tahansa, paitsi seisovan märässä paikassa. Suurimmat mukulat saat humuspitoisessa, ravinteikkaassa ja kuohkeassa maassa aurinkoisella paikalla. Palanut komposti sopii maanparannukseen. Ihanteellinen pH 6,0–7,5. Mieti istutuspaikka tarkkaan, sillä kasvia voi olla vaikea hävittää paikalta. Huomioi, että kasvusto venyy 1,5–3-metriseksi. ’Bianca’ sopii myös syyskukkijaksi puutarhaan.2.ISTUTA mukulat keväällä heti kun maa on muokattavissa tai myöhään syksyllä. Istutussyvyys noin 10 senttiä. Taimiväli noin 40 senttiä. Riviväli 60–80 senttiä.3.KASVUN edetessä maa-artisokan varsia voi mullata perunan tapaan. Näin varret pysyvät paremmin pystyssä. Kastelusta on hyötyä kuivina kausina, vaikka kasvi kestää hyvin kuivuutta. Mukulat voi myös esikasvattaa sisällä maalis–huhtikuussa ja istuttaa ne taimina maahan.4.ALOITA sadonkorjuu syys–lokakuussa. Korjaa pääsato loka–marraskuussa. Sulasta maasta voit korjata mukuloita talvellakin. Keväällä mukulat ovat korjuukelpoisia ennen versomista. Mukulat säilyvät parhaiten kosteassa hiekassa tai turpeessa viileissä tiloissa. Kellarissa ohutkuoriset mukulat nahistuvat pelkältään nopeasti. Parasta olisi nostaa mukuloita vain tarpeeseen.5.LEIKKAA varret syksyllä 10–20 sentin tapeille, kun lehdistö on kellastunut. Kasvupaikan ylle levitetyt varret suojaavat maata jäätymiseltä. Lisää vielä lehtiä, olkia tai muita peitteitä, jos haluat nostaa mukuloita talven leutoina kausina. Nosta kaikki mukulat vähintään neljän vuoden välein ja istuta uudestaan parannettuun maahan, jotta mukuloiden koko ja sato pysyvät hyvänä.6.KOKEILE maa-artisokan kasvatusta laatikossa, lavakauluksessa tai ruukussa. Laita vähintään kaksi kaulusta päällekkäin ja täytä muhevalla mullalla. Istuta 30–40 sentin välein, 10 sentin syvyyteen. Valitse ruukkukasvatukseen vähintään 15 litran vetoinen, 30 cm syvä astia. Tee pohjaan reiät ja täytä ravinteikkaalla puutarhamullalla. Upota mukulat 10 sentin syvyyteen, 3–5 mukulaa 15 litran astiaan.

Aloita viljely keväällä tai syksyllä

1.Maa-artisokka kasvaa missä tahansa, paitsi seisovan märässä paikassa. Suurimmat mukulat saat humuspitoisessa, ravinteikkaassa ja kuohkeassa maassa aurinkoisella paikalla. Palanut komposti sopii maanparannukseen. Ihanteellinen pH 6,0–7,5. Mieti istutuspaikka tarkkaan, sillä kasvia voi olla vaikea hävittää paikalta. Huomioi, että kasvusto venyy 1,5–3-metriseksi. ’Bianca’ sopii myös syyskukkijaksi puutarhaan.

2.Istuta mukulat keväällä heti kun maa on muokattavissa tai myöhään syksyllä. Istutussyvyys noin 10 senttiä. Taimiväli noin 40 senttiä. Riviväli 60–80 senttiä.

3.Kasvun edetessä maa-artisokan varsia voi mullata perunan tapaan. Näin varret pysyvät paremmin pystyssä. Kastelusta on hyötyä kuivina kausina, vaikka kasvi kestää hyvin kuivuutta. Mukulat voi myös esikasvattaa sisällä maalis–huhtikuussa ja istuttaa ne taimina maahan.

4.Aloita sadonkorjuu syys–lokakuussa. Korjaa pääsato loka–marraskuussa. Sulasta maasta voit korjata mukuloita talvellakin. Keväällä mukulat ovat korjuukelpoisia ennen versomista. Mukulat säilyvät parhaiten kosteassa hiekassa tai turpeessa viileissä tiloissa. Kellarissa ohutkuoriset mukulat nahistuvat pelkältään nopeasti. Parasta olisi nostaa mukuloita vain tarpeeseen.

5.Leikkaa varret syksyllä 10–20 sentin tapeille, kun lehdistö on kellastunut. Kasvupaikan ylle levitetyt varret suojaavat maata jäätymiseltä. Lisää vielä lehtiä, olkia tai muita peitteitä, jos haluat nostaa mukuloita talven leutoina kausina. Nosta kaikki mukulat vähintään neljän vuoden välein ja istuta uudestaan parannettuun maahan, jotta mukuloiden koko ja sato pysyvät hyvänä.

6.Kokeile maa-artisokan kasvatusta laatikossa, lavakauluksessa tai ruukussa. Laita vähintään kaksi kaulusta päällekkäin ja täytä muhevalla mullalla. Istuta 30–40 sentin välein, 10 sentin syvyyteen. Valitse ruukkukasvatukseen vähintään 15 litran vetoinen, 30 cm syvä astia. Tee pohjaan reiät ja täytä ravinteikkaalla puutarhamullalla. Upota mukulat 10 sentin syvyyteen, 3–5 mukulaa 15 litran astiaan.

1 ’Bianca’ ('Bianka') Ehtii kukkia meilläkin. Mukula valkoinen, pienenä pyöreä ja sileähkö, suurena monimuhkurainen. Päiväneutraali. Meillä usein viljelty. Lajikkeista makein.2 ’Götlansk Lilafleckig’ ja ’Götlansk’ Hollannissa ja Saksassa tällä nimellä myytävä ruotsalainen satoisa ja korkeakasvuinen kanta. Alkuperä Sesam-yhdistys. Mukulan kuori punertavaraitainen. Makeus niukka, malto kiinteä.4 ’Aurora Rubin’ Mukula sileä, pitkulainen ja punakuorinen, niukasti makea. Helppo kuoria. Paikalliskanta, joka on peräisin lähellä Berliiniä sijaitsevalta Werder-nimiseltä paikkakunnalta, entisen Itä-Saksan alueelta.3 ’Dwarf’ Korkeus vain 40 senttiä. Sopii ruukkuun ja reunakasviksi. Mukula tummanpunakuorinen, niukasti makea, pienehkö. Versoo aikaisin keväällä. Alkuperämaa Hollanti.

Lajikkeet Leenan palstalla

1 ’Bianca’ ('Bianka') Ehtii kukkia meilläkin. Mukula valkoinen, pienenä pyöreä ja sileähkö, suurena monimuhkurainen. Päiväneutraali. Meillä usein viljelty. Lajikkeista makein.

2 ’Götlansk Lilafleckig’ ja ’Götlansk’ Hollannissa ja Saksassa tällä nimellä myytävä ruotsalainen satoisa ja korkeakasvuinen kanta. Alkuperä Sesam-yhdistys. Mukulan kuori punertavaraitainen. Makeus niukka, malto kiinteä.

3 ’Dwarf’ Korkeus vain 40 senttiä. Sopii ruukkuun ja reunakasviksi. Mukula tummanpunakuorinen, niukasti makea, pienehkö. Versoo aikaisin keväällä. Alkuperämaa Hollanti.

4 ’Aurora Rubin’ Mukula sileä, pitkulainen ja punakuorinen, niukasti makea. Helppo kuoria. Paikalliskanta, joka on peräisin lähellä Berliiniä sijaitsevalta Werder-nimiseltä paikkakunnalta, entisen Itä-Saksan alueelta.

Leena Hokka kokeilee erilaisia kasveja vihannesmaallaan III-vyöhykkeellä.Leena Hokka kokeilee erilaisia kasveja vihannesmaallaan III-vyöhykkeellä.
Alkuaan pohjoisamerikkalainen maa-artisokka on lyhyenpäivän kasvi. Vain päiväneutraalit lajikkeet ehtivät meillä syksyllä kukkaan.Alkuaan pohjoisamerikkalainen maa-artisokka on lyhyenpäivän kasvi. Vain päiväneutraalit lajikkeet ehtivät meillä syksyllä kukkaan.
Syys–lokakuussa hyönteisille on yleensä niukasti mesikasveja tarjolla. Maa-artisokan kukat täyttävät aukon tarjonnassa.Syys–lokakuussa hyönteisille on yleensä niukasti mesikasveja tarjolla. Maa-artisokan kukat täyttävät aukon tarjonnassa.
Mukulat on istutettu uuteen muhevamultaiseen paikkaan, jossa lajia ei ole aiemmin kasvatettu. Ensimmäisenä vuonna kasvusto on aluksi harvaa ja taimivälit kannattaa peittää katteella.Mukulat on istutettu uuteen muhevamultaiseen paikkaan, jossa lajia ei ole aiemmin kasvatettu. Ensimmäisenä vuonna kasvusto on aluksi harvaa ja taimivälit kannattaa peittää katteella.