Kohtaamisia

Jalostus on sitkeän puuhaa

Peter Joyn intohimo kohdistui aluksi ruusuihin, mutta nykyisin iirikset ovat vieneet miehen mennessään.

Miten päädyit puutarha-alalle jalostamaan koristekasveja? Muutin Englannista Suomeen opiskelemaan kasvinjalostustiedettä vuonna 1970. Myöhemmin aloin tehdä väitöskirjaa vehnän lajikesekoituksista ja samaan aikaan risteytin huvikseni vanhoja ruusuja. Tämä projekti ryöstäytyi käsistä ja väitöskirja sai jäädä.

Miksi juuri ruusuista tuli erityinen kiinnostuksen kohteesi?

En osaa sanoa. Saan aina välillä innostuksen puuskia. Aikoinaan sellainen kohdistui ruusuihin, nykyään yhä enemmän iiriksiin, mutta ehdottomasti aina J.S. Bachin musiikkiin.

Mitä eri lajikkeita olet itse vuosien varrella jalostanut?

Ensimmäisiä olivat muun muassa kauniin punainen pimpinellaruusu 'Tove Jansson', neidonruusun tyyppinen 'Lumo' ja Rugosa-hybridi 'Sointu'.

Iiriksiäni on lisännyt Särkän perennataimisto ja niistä on nyt tullut myyntiin esimerkiksi sinivalkoinen 'Hiisi', liila 'Ilmatar', vaaleankeltainen 'Otra' ja keskikorkea, pienikukkainen 'Siniviitta'. Kaikki kestävät hyvin Suomen talvia.

Miten koristekasvien jalostus tapahtuu?

Ruusuissa vanhemmat valitaan huolellisesti ja niillä tehdään lukuisia risteytyksiä, joista vain murto-osa tuottaa hyvän tuloksen. Kärsivällisyyttä tarvitaan, sillä siementen itäminen kestää pari vuotta, ja kukat puhkeavat 3–4 vuoden kuluttua. Tuhansista yksilöistä valitaan 20–30 lupaavaa, jotka kloonataan jatkokokeita varten. Niissä testataan kestävyyttä eri vyöhykkeillä ennen kuin lajiketta päästään lisäämään. Koko prosessiin menee 15–20 vuotta. Perennojen jalostus on nopeampaa.

Voisiko suomalaisia perinnekasveja käyttää hyväksi jalostuksessa?

Niistä saattaisi olla apua kestävyyden lisäämisessä. Vanhoja maatiaiskantoja voisi hyvin kokeilla risteyttää vaikkapa arkojen, suurikukkaisten pioni- ja liljalajikkeiden kanssa.

Mitkä ovat helppoja lajeja, joiden jalostus onnistuu aloittelijalta?

Vanhoilla ritarinkannuksilla, päivänliljoilla ja päivänhatuilla voisi aloittaa, mutta liikoja ei kannata odottaa. Yhdistelmissä ainakin toisen vanhemmista tulee olla hyvin talvenkestävä.

Jos itselläni olisi vielä 30 vuotta jäljellä, yrittäisin lisätä Viburnum-suvun meillä arkojen mutta upean suurikukkaisten kaunottarien kestävyyttä villaheiden (Viburnum lantana) avulla.

Mitä Suomessa jalostettuja lajikkeita pidät erityisen onnistuneina?

'Tove Jansson' on kaunis, samoin lähes piikitön pensasruusu 'Ilo'. Upeita yksilöitä on myös löytöruusuissa, kuten "Porin ruusu", joka löytyi erään koulun pihalta Porista. Mielestäni se on vähintään yhtä hyvä kuin mikään meidän jalostamistamme ruusuista ja ansaitsisi laajempaa huomiota.