Pintaa syvemmältä

Mitä

etua

risteymistä?

Keinotekoisen risteyttämisen tuloksena syntyneet hybridijalosteet ovat usein steriilejä, joten ne eivät tee itäviä siemeniä. Voimakkaan makuinen, hienosti kukkiva ja hanakasti rönsyillä leviävä piparminttu (Mentha × piperita) on vesimintun (M. aquatica) ja vihermintun (M. spicata) risteymä, jonka käytöstä ja suotuisista vaikutuksista kirjoitettiin jo antiikin Roomassa. Risteymien steriiliydestä huolimatta monien hyöty- ja koristekasvien siemenpusseissa on merkintä F1 eli pussissa on ensimmäisen risteytyssukupolven siemeniä. Eivätkö tutut ja turvalliset, mummolta ja vaarilta periytyneet perinnelajikkeet olisi paljon parempia joka suhteessa.

F1-siemenillä on vahvuutensa ja heikkoutensa. Vahvuudet liittyvät siihen, että F1-kasvit ovat eriperintäisiä eli heterotsygoottisia, joten niissä on samasta geenistä kaksi eri muunnosta, alleelia. Kantalajit tai -lajikkeet voivat olla samaperintäisiä, homotsygoottisia. F1-kasvit ovat geneettisesti tasalaatuisia eli ”luotettavia” – ne reagoivat vaikkapa kasteluun ja lannoitukseen samalla tavalla. Siksi niitä suositaan teollisen mittakaavan tuotannossa. Monien lajikkeiden F1-siemenet itävät nopeammin kuin kantalajien siemenet, joten kukinta aikaistuu ja jatkuu periaatteessa maailman tappiin tai ainakin ensimmäisiin pakkasiin asti. Tästä on hyötyä ja iloa erityisesti lyhyen kasvukauden alueilla, kuten meillä. Siksi monet kesäkukkina myytävät lajikkeet ovat F1-risteymiä. Toisaalta Suomessa on kehitetty talvenkestäviä, ainakin Oulun korkeudella asti pärjääviä F1-risteymiä alppiruusuista.

Tomaatin, kurkun, kurpitsan, porkkanan ja monien muiden vihannesten F1-polvesta saadaan parempi sato nopeammin. Risteymät ovat usein kantalajikkeitaan elinvoimaisempia: ne kasvavat suuremmiksi ja kuolleisuus on vähäisempää. Tämä johtuu risteytyselinvoimasta eli heteroosista, joka on pääsääntöisesti sitä voimakkaampaa, mitä suuremmat vanhempien geneettiset erot ovat. Suomessa heteroosia on hyödynnetty esimerkiksi sokerijuurikkaan viljelyssä ja maailmalla tuottoisien ja nopeakasvuisten kahvilajikkeiden kehittämisessä. Heteroosi katoaa, jos F1-kasvien tuottamat siemenet sattuvat itämään; seuraava sukupolvi on paljon heikkokasvuisempi ja kasvit yleensä muistuttavat jompaakumpaa vanhempaansa.

Yksi F1-siementen huono puoli näkyy lompakossa. Niiden tuotanto on bisnestä. Takana on paljon tutkimusta ja siemeniä tuotetaan keinotekoisesti pölyttämällä, mikä on työlästä ja vie aikaa. Siksi siemenet ovat suhteellisen kalliita.

F1-kasvien tasalaatuisuus aiheuttaa hyötyjen ohella ongelmia. Niiden taudinkestävyys saattaa olla parempi kuin perinnelajikkeiden, mutta jos tauti pääsee iskemään, se tuhoaa helposti kaikki kasvit, koska niissä ei ole vastustuskyvyn takaavaa geneettistä muuntelua. Tällaiset lajikkeet vaativat tautien torjuntaa, joten ne eivät oikein sovellu luomutuotantoon. Tasalaatuiset kasvit vaativat myös samankaltaisen kasvuympäristön.

Risteymien jalostamiseen voi näkökulmasta riippuen liittyä eettisiä tai muita ongelmia. Nykymaailmassa kaikki on kaupallistunut, ja risteymienkin tuotanto on paljolti keskittynyttä: muutama suuryhtiö jyllää, joten ne voivat käytännössä määrätä siementensä hintatason. Yhtiöt pyrkivät kehittämään muutaman lajikkeen, joita voidaan tuottaa massoittain ja kaupata laajalti ympäri maailman. Kuitenkaan sama lajike ei todennäköisesti viihdy yhtä hyvin Suomessa ja Australiassa. Kaupallisia tuottajia tietenkin kiinnostavat eniten alueet, joissa asuu paljon ihmisiä, kysyntä on suurta ja rahaa virtaa yhtiöiden kassaan. Suomi ei siinä suhteessa liene polttopisteessä.