Kultajyvät

Varmat suomalaiset

Suomalaisista saduista nimensä saaneet puistoatsaleat ’Adalmina’, ’Illusia’, ’Tarleena’ ja ’Onnimanni’ on jalostettu maamme ilmastossa pärjääviksi. Ne sietävät villisti vaihtelevia säitä, kuumia ja kuivia tai kylmän kosteita kesiä ja koviakin pakkasia. Hyvien ominaisuuksien ansiosta niille on myönnetty FinE-tunnus.

Rhododenron-sukuun kuuluvat alppiruusut ja atsaleat viihtyvät happamassa, runsasravinteisessa, hikevässä ja ilmavassa maassa. Ainavihannat rodot suosivat siimestä ja niitä varjostetaan kevättalvella, mutta atsaleat menestyvät jopa auringon paahteessa eikä niitä tarvitse suojata kevätahavalta. Se johtuu atsaleoiden lehdistöstä, joka saa syksyllä ruskavärin ja varisee maahan. Näin atsalea ei haihduta vettä maan ollessa jäässä.

Pienestä, hitaasti kasvavasta juuristosta on sekä hyötyä että haittaa. Etenkin pienen pihan omistaja arvostaa atsaleapensasta, joka mahtuu vanhanakin pieneen tilaan eikä nujerra kasvikumppaneitaan. Toisaalta suppea juuristo tekee nuoresta pensaasta herkästi kuivuvan. Atsaleoita onkin kasteltava alkuvuosina helteillä. Kastelutarve onneksi vähenee sitä mukaa, kun pensas kasvaa ja juurtuu yhä laajemmalle. Täysikasvuinen atsalea kestää hyvin kuivuutta.  Ella Räty