Suviranta

– kolmen sukupolven puutarha

Eero ja Saimi Järnefelt perustivat puutarhansa Tuusulanjärven rannalle lähes tyhjästä noin 120 vuotta sitten. Kolmen sukupolven hoitama, arvokasta kulttuuriperintöä kantava taiteilijakoti runsaine puutarhoineen on nyt avannut ovensa yleisölle.

A ivan järven rannalle rakennettu huvila on nykyisellään suojassa kuusiaidan takana. Yli vuosisadan ajan muodostunut puutarha tarjoaa kauniille ateljeekodille piilopaikan, eikä tietämätön ohikulkija tajua vaeltavansa Suomen tunnetuimman taiteilijayhteisön kotikujilla. Taiteilijayhteisöön kuuluivat paitsi Eero ja Saimi Järnefelt, myös Jean Sibelius, Juhani Aho, J.H. Erkko sekä Pekka Halonen puolisoineen. Tuusulanjärven maalaismaisema tarjosi taiteilijoille kaivattua rauhaa sekä inspiraation lähteen aikana, jolloin suomalaisuutta rakennettiin ja sen puolesta taisteltiin.

Suvirannan puutarha on mielenkiintoinen, eikä se paljasta kaikkea itsestään kerralla. Huolella hoidetut, kaarevat sorakäytävät johtavat kulkua, ja hetki hetkeltä paljastuu enemmän. Talolle johtava polku on huoliteltu ja harkittu, mutta tavattoman kotoisa. Vanhojen tammien säännölliset latvukset ovat lajilleen korostetun tyypillisiä – oksakulmat leveitä, jopa vaakasuoria. Juhani Kolehmainen vastaanottaa tulijan lähellä pihan suurinta tammea. Jo uurtuneen, jykevän puuvanhuksen on istuttanut Suvirannan ensimmäinen isäntä Eero Järnefelt tyttärelleen Lauralle tämän ylioppilaaksi tulon kunniaksi 1920-luvulla. Juhani Kolehmainen on Laura Kolehmaisen (o.s. Järnefelt) poika, Suvirannan kolmatta sukupolvea.

Kolehmainen kertoo heti, että talo ja puutarha on suunniteltu osin taiteen ehdoilla. Atelieerin ikkunat aukeavat pohjoiseen, mikä on ollut taidemaalarille välttämättömyys. Yhtä tärkeää oli se, millainen näkymä ikkunasta avautuu. Tarkoin suunnitellulle pohjoispäädyn puutarhalle Eero Järnefelt antoi kutsumanimen Versailles. Kaarevat käytävät ja istutusten säännölliset muodot ovat sille leimallisia. Juhani Kolehmainen arvelee isoisänsä saaneen inspiraation lukuisilta matkoiltaan Eurooppaan ja erityisesti Pariisiin. Puutarha kokonaisuudessaankin on saanut vaikutteita 1900-luvun alun eurooppalaisista suuntauksista ja puutarha-ajattelusta.

Isänmaallisuuden hengessä

Suvirannan ensimmäinen sukupolvi – kuvataiteilija Eero Järnefelt Saimi-puolisoineen – perusti puutarhan aikansa hengessä. Tuusulanjärven rantaan rajoittuva tontti ostettiin Järvenpään kartanolta vuonna 1900. Koko alue oli vanhaa laidunniittyä, täysin puuton ja paljas. Puutarhan perustaminen aloitettiin jo ennen varsinaisen huvilan rakentamista. Jo tässä vaiheessa oli olemassa visio luontoon sulautuvasta puutarhasta, jossa puut eivät kasva säntillisesti riveissä. Vahvoja männyntaimia siirrettiin luonnosta, asettaen oksat täsmälleen samaan ilmansuuntaan kuin alkuperäisellä kasvupaikallaan. Myös kasvimaa perustettiin heti. Voimanlähteen – ensimmäisen kuorman hevosenlantaa – lahjoitti ystävällisesti jo hetkeä aiemmin alueelle asettunut naapurismies Juhani Aho.

1900-luvun alussa kansan katseet olivat kääntyneet koteihin. Kodin hoito ja lasten kasvatus nousivat keskustelun aiheiksi. Puutarhat miellettiin kodin jatkeiksi, joten niiden merkitys oli suuri. Suomalaista puutarhakulttuuria tutkinut Julia Donner toteaa, että puutarhanhoitoa pidettiin erityisesti naisille sopivana työnä – askareena, joka piti myös naisen mielen terveenä. Puutarhaviljelyä ja omavaraisuutta pidettiin arvossa, ja ne olivat osoitus myös sivistyksestä ja isänmaallisuudesta tuona suomalaisuuden rakentumisen aikana.

Paitsi omavaraisuutta, myös kauneutta pidettiin tavoiteltavana. Kaunis, runsasta satoa tuottava puutarha oli yksi osoitus emäntänä onnistumisesta, ja järven taiteilijayhteisössä myös puoliksi leikikäs kilpailun aihe. Saimi Järnefelt ja Aino Sibelius vertailivat, kumman ruusut ennättivät ensin kukkimaan – Suvirannan vai Ainolan. Yhdessä vaihdettiin kokemuksia ja hankittiin siemeniä aina ulkomailta saakka. Myös Suomessa oli siihen aikaan hyvä siemenien saatavuus ja taimistot olivat suuria.

Taiteilijayhteisön kodeista Suviranta on säilynyt pisimpään yksityiskotina. Edelleen Suvirannan puutarha on ennen kaikkea kotipuutarha, mikä erottaa sen selvimmin muiden nykyisin museoina toimivien taiteilijakotien puutarhoista. Se on täysin omistajiensa ja asukkaidensa suunnittelema.

Puutarha sota-ajan voimavarana

Puutarha on muuttunut vuosien saatossa maailman mukana. 1900-luvun alussa omavaraisuus oli tärkeää, ja myös käytännön välttämättömyys, mikäli mieli tuoreita vihanneksia. Tuohon aikaan Suvirannassa oli tietysti hevonenkin, mikä pakotti myös heinän viljelyyn.

Sota-aikana omavaraisuus nousi omaan arvoonsa. Juhani Kolehmainen sanoo, että myös taiteilijayhteisössä pysyttiin hengissä pitkälti emäntien puutarhurintaitojen turvin. Suviranta oli siirtynyt Kolehmaisen äidin, Laura Järnefeltin ja tämän puolison Erkki Kolehmaisen huomaan lopullisesti vuonna 1937, Eero Järnefeltin kuoleman jälkeen. Kerrotaan, että sota-aikoina Suvirannan omenapuidenkin alla kasvatettiin viljaa ja nurminiittyjä muutettiin perunamaiksi. Parhaimmillaan hyötyviljelyä oli kuudessa eri lohkossa, joita viljeltiin kiertoviljelyn periaattein.

Toinen sukupolvi isännöi taloa lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Erkki Kolehmainen oli koulutukseltaan biologi, ja äärimmäisen kiinnostunut kasveista ja luonnosta. Hän oli erityisen innostunut alppiruusuista ja atsaleoista. Niitä pystyi nyt istuttamaan puutarhaan, jonka puut olivat ehtineet kasvaa sopivan suuriksi tarjoamaan varjoa. Tuusulanjärven pohjamutaa kannettiin rodotarhan perustaksi aikana, jolloin kaupallisesti tuotetusta rodomullasta ei vielä tiedetty mitään. Erkki Kolehmaista voidaan pitää edelläkävijänä, sillä alppiruusut saavuttivat yleistä suosiota Suomessa vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Kohti metsäpuutarhaa

Kolmas sukupolvi – Juhani ja Anna-Kaisa Kolehmainen – muutti pysyvästi Suvirantaan vuonna 1985 Lauran kuoleman jälkeen. Talon ja puutarhan pito otettiin vastaan kunnia-asiana ja elämäntehtävänä, jota on vaalittu aina näihin päiviin saakka. Kolehmaisten kädenjälki näkyy puutarhassa rehevyytenä ja jäsentyneisyytenä. Kehitystä on tapahtunut yhä enemmän metsäpuutarhan suuntaan, mikä lienee alun pitäenkin ollut Eero ja Saimi Järnefeltin tavoitteena. Avoimelle hakamaalle yli sata vuotta sitten istutetut puut ovat saavuttaneet korkean iän, ja toimivat nyt puutarhan voimallisena runkona. Valo-olot ovat muuttuneet valtavasti vuosien saatossa, ja Versailles’n aurinkokasvit ovat jo vuosia sitten vaihtuneet varjon perennoihin ja pensaisiin. Puiden lajirunsaus on vaikuttava, ja puutarhaan on syntynyt puolitahattomasti myös pienimuotoinen arboretum. Puu-, pensas- ja köynnöslajeja on yli 60, perennalajeja noin 70. Kolehmaiset ovat istuttaneet ahkerasti erityisesti ruusuja ja kärhöjä sekä Anna-Kaisan suosikkeja, pioneja.

Pariskunta kertoo, etteivät he silti ole tietoisesti tähdänneet lajimäärän kasvattamiseen. Tärkeämpää on se, että ne lajit, joita puutarhassa on, kasvaisivat mahdollisimman hyvin ja rehevästi. Harmonia ja kasvien viihtyminen ovat puutarhanhoidon punaiset langat.

Suviranta on vastikään siirtynyt Järvenpään kaupungin omistukseen, mutta Kolehmaiset asuvat talossa edelleen. Juhani Kolehmainen hoitaa puutarhaa samalla huolellisella otteella, mutta kertoo, että nyt eletään siirtymävaihetta. On aika siirtää vastuu puutarhan vaalimisesta uudelle omistajalle.

Eri aikakausien muovaama

Suvirannan puutarha on nykyisellään monimuotoinen ja -kerroksinen. Se sisältää paitsi koristekasveja, edelleen myös laajan hyötytarhan kasvimaineen, ansareineen, omenapuineen ja marjapensaineen. Komposti on puutarhan ravinnekierron sydän, jota vaalitaan yhä.

Suviranta on onnekas, sillä sen kaikki asukkaat yli sadan vuoden ajan ovat ymmärtäneet puutarhan arvon. Kiinnostus kasveihin ja luontoon on kulkenut verenperintönä, taaten siten puutarhan elinvoiman, viehätyksen ja kehityksen. Vanhan vaalimisen lisäksi kukin sukupolvi on täydentänyt kokonaisuutta omilla siveltimenvedoillaan sekä ajan hengellä. Puutarhan tarina kertoo pitkäjänteisestä, sisukkaasta työstä – rakkaudesta oman suvun kulttuuriperintöön. Nykyinen puutarha on kolmen sukupolven uutteran työn hedelmä.

Suvirannassa luonto on läsnä kuten Eero ja Saimi Järnefelt sen alun pitäen tarkoittivatkin. Puutarhan hoidetut alueet sulautuvat reunoiltaan ympäröivään luontoon, ja toisaalta luonto tulee paikoin myös osaksi puutarhaa. Missä kauniit luonnonkukat viihtyvät, nurmikkoa ei leikata, vaikka siistit nurmialueet ovat muutoin tärkeä osa puutarhaa. On tärkeää, että myös hyönteisille on oma sijansa. Laajan puutarhan alueella on haluttu pitää luonnonniittyä erityisesti perhosten tähden.

Puutarha on ehkä kaikkein kauneimmillaan keväällä, kun erilaiset vuokot valtaavat sen. Sinivuokot kukkivat metsäisemmällä pihan reunalla, valkovuokot valaisevat omenatarhan. Keltavuokot, sinililjat, esikot ja mukulaleinikit kukkivat kilvan, luovuttaen huomion ensin syreeneille ja alppiruusuille, sitten pioneille ja puutarhan kymmenille ruusuille. On helppo tajuta, mikä inspiraation lähde järven rannassa sijaitseva puutarha on Eero Järnefeltille ja myöhemmin myös Laura Järnefeltille ollut.

Anna-Kaisa Kolehmaiselle kävelyt puutarhassa kesäaamuisin ovat olleet vuosikymmenten mittainen rakas tapa. Silti kevät on se vuodenaika, joka sykähdyttää aina eniten. Silloin kaikki kaunis on vielä edessäpäin.

”Kevät on herkintä aikaa. Se, kun lumi on vasta sulanut ja kaikki on paljasta, odottaen sitä mikä pian on tulossa.”

Kulttuurikoti museoksi

Suviranta on siirtynyt Järvenpään kaupungin omistukseen tammikuussa 2018. Puutarha ja osa huvilasta on avoinna yleisölle kesäaikaan touko–syyskuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11–15. Vierailu Suvirannassa on aina opastettu kierros, joka varataan etukäteen sähköpostitse suviranta@jarvenpaa.fi tai puhelimitse 040 315 3881. Pääsymaksu kierrokselle on 8€/hlö.

www.jarvenpaa.fi/suviranta

Taitelija Eero Järnefeltin Suvirannassa on hellällä kädellä hoidettu yli 100-vuotias puutarha.Taitelija Eero Järnefeltin Suvirannassa on hellällä kädellä hoidettu yli 100-vuotias puutarha.
Kilpikaarnaiset vanhat tammet ovat Suvirannan tunnusmerkkejä.Kilpikaarnaiset vanhat tammet ovat Suvirannan tunnusmerkkejä.
piippuköynnöksen (Aristolochia macrophylla) lisäksi julkisivun puolella kiipeilee runsaasti kärhöjä.piippuköynnöksen (Aristolochia macrophylla) lisäksi julkisivun puolella kiipeilee runsaasti kärhöjä.
Anna-kaisa ja Juhani Kolehmaisen käsissä puutarha on muuttunut yhä enemmän metsäpuutarhan suuntaan. Inspiraatiota ammennetaan luonnosta, joka on molempien sydäntä lähellä.Anna-kaisa ja Juhani Kolehmaisen käsissä puutarha on muuttunut yhä enemmän metsäpuutarhan suuntaan. Inspiraatiota ammennetaan luonnosta, joka on molempien sydäntä lähellä.
Suvirannan vanhassa keinussa ovat kiikkuneet niin Järnefeltien kuin Sibeliusten lapset.Suvirannan vanhassa keinussa ovat kiikkuneet niin Järnefeltien kuin Sibeliusten lapset.
Vuokot ja mukulaleinikit valtaavat puutarhan keväisin. Keltavuokko (Anemone ranunculoides) kukkii upeana mattona loppukeväällä Versaillesiksi nimetyllä sekä vanhan puutarhan alueella. Järvelle aukeava maisema on tallentunut lukuisiin Eero Järnefeltin luonnoksiin ja maalauksiin.Vuokot ja mukulaleinikit valtaavat puutarhan keväisin. Keltavuokko (Anemone ranunculoides) kukkii upeana mattona loppukeväällä Versaillesiksi nimetyllä sekä vanhan puutarhan alueella. Järvelle aukeava maisema on tallentunut lukuisiin Eero Järnefeltin luonnoksiin ja maalauksiin.
Vaikka puutarha on huoliteltu, Eero Järnefelt ei koskaan halunnut siitä prameilevaa. Runsas, terve kasvu on pääosassa, ja värikäs kukinta viimeistelee maiseman.Vaikka puutarha on huoliteltu, Eero Järnefelt ei koskaan halunnut siitä prameilevaa. Runsas, terve kasvu on pääosassa, ja värikäs kukinta viimeistelee maiseman.
Tulppaanit ilahduttavat talon seinustalla.Tulppaanit ilahduttavat talon seinustalla.
Puutarhassa kasvaa viittätoista eri omenalajiketta. Juhani Kolehmainen tekee omenamehua joka vuosi.Puutarhassa kasvaa viittätoista eri omenalajiketta. Juhani Kolehmainen tekee omenamehua joka vuosi.
Päärakennus on valmistunut vuonna
1901. Sen pohjoispäädyssä, järven puolella sijaitsee ateljeehuone, jonka kaikki esineet tuntuvat olevan lähes samoilla sijoillaan kuin sata vuotta sitten.Päärakennus on valmistunut vuonna 1901. Sen pohjoispäädyssä, järven puolella sijaitsee ateljeehuone, jonka kaikki esineet tuntuvat olevan lähes samoilla sijoillaan kuin sata vuotta sitten.
Pääovelle johtavan polun varrella vanha puistolehmus antaa suojaa heisiangervolle, maksaruohoille, hopeahärkille sekä riippalehtikuuselle.Pääovelle johtavan polun varrella vanha puistolehmus antaa suojaa heisiangervolle, maksaruohoille, hopeahärkille sekä riippalehtikuuselle.
Ruusujen runsaus ja kukinta ovat aina olleet yksi Suvirannan ylpeyden aiheista. Ovatpa Saimi Järnefelt ja Aino Sibelius aikoinaan jopa leikkimielisesti kilpailleet siitä, kumman talon ruusut ehättävät ensimmäisinä kukkaan.Ruusujen runsaus ja kukinta ovat aina olleet yksi Suvirannan ylpeyden aiheista. Ovatpa Saimi Järnefelt ja Aino Sibelius aikoinaan jopa leikkimielisesti kilpailleet siitä, kumman talon ruusut ehättävät ensimmäisinä kukkaan.
Kasvihuoneen lämmössä kypsyvät edelleen kurkut, tomaatit ja paprikat.Kasvihuoneen lämmössä kypsyvät edelleen kurkut, tomaatit ja paprikat.
Biologi Erkki Kolehmaisen kädenjälki näkyy puutarhan runsaissa alppiruusu- ja atsaleaistutuksissa.Biologi Erkki Kolehmaisen kädenjälki näkyy puutarhan runsaissa alppiruusu- ja atsaleaistutuksissa.
Hyötykasveilla on puutarhassa paikkansa, vaikka keittiötarha on vuosien saatossa pienentynyt. Hyvän sadon takaa oman puutarhan kompostimulta.Hyötykasveilla on puutarhassa paikkansa, vaikka keittiötarha on vuosien saatossa pienentynyt. Hyvän sadon takaa oman puutarhan kompostimulta.
Hedelmäpuut ovat muodostaneet merkittävän osan puutarhasta jo aivan alusta asti. Luumu-, kirsikka- ja omenalajikkeita on yhteensä noin kaksikymmentä. Kuvassa kukkii vanha luumupuu.Hedelmäpuut ovat muodostaneet merkittävän osan puutarhasta jo aivan alusta asti. Luumu-, kirsikka- ja omenalajikkeita on yhteensä noin kaksikymmentä. Kuvassa kukkii vanha luumupuu.
Syreenit kukkivat Suvirannassa aina Saimi Järnefeltin syntymäpäivän aikaanSyreenit kukkivat Suvirannassa aina Saimi Järnefeltin syntymäpäivän aikaan
Kääpiömanteli (Prunus tenella) on keväisen puutarhan herkkä kaunotar.Kääpiömanteli (Prunus tenella) on keväisen puutarhan herkkä kaunotar.
Järven läheisyys tasaa lämpötiloja puutarhassa ja pitää hallan loitolla pitkälle syksyyn.Järven läheisyys tasaa lämpötiloja puutarhassa ja pitää hallan loitolla pitkälle syksyyn.
Vaikka Suviranta on nyt avannut ovensa myös yleisölle, on se edelleen ennen kaikkea kotipuutarha.Vaikka Suviranta on nyt avannut ovensa myös yleisölle, on se edelleen ennen kaikkea kotipuutarha.