Pintaa syvemmältä

Geenisaksista

apu jalostukseen

UUseimpien ihmiskunnan tärkeimpien ravintokasvien takana on satojen tai tuhansien vuosien jalostushistoria. Useimmista on vieläpä viljelyssä lukemattomia erilaisiin oloihin sopeutuneita lajikkeita eri puolilla maapalloa. Kasvit ovat aina muodostaneet ravitsemuksemme perustan. Mutta kuinkahan nopeasti on ylipäänsä mahdollista kehittää villeistä kantamuodoista satoisia ravintokasveja ja saada niitä kauppoihin?

Muuntogeeninen eli gm-ravinto jakaa mielipiteitä. Uskallan kuitenkin sanoa, että raivokkain vastustus perustuu tietämättömyyteen ja kummallisiin periaatteisiin, joiden syntyjä syviä en osaa lähetä setvimään. Kaikenlainen jalostaminenhan on yhtään kärjistämättä viime kädessä geenimuuntelua, joko hitaampaa tai nopeampaa. Väli-Amerikan intiaanit harrastivat sitä lähes 9000 vuotta sitten kehittäessään teosintti-heinästä maissin. Jos ei suostu syömään geenimuunneltua ravintoa, on syötävä vain villikasveja ja -eläimiä. Jos ihan tarkkoja ollaan, eliöiden evoluutio ja yhä paremmin ympäristöön sopeutuneiden muotojen kehittyminen on eliöiden omaehtoista, passiivista geenimuuntelua. Se ei periaatteessa eroa ihmisten suorittamasta ”keinotekoisesta” geenimuuntelusta mitenkään, on vain paljon hitaampaa ja epätäsmällisempää.

Jalostamisessa voidaan nykyään käyttää geenisaksia, niin sanottua CRISPR-menetelmää. Se perustuu DNA-molekyylin katkaisemiseen täsmälleen halutusta kohdasta, jolloin voidaan tutkia jonkin geenin ”knock-outin” eli sammuttamisen vaikutuksia. Katkaistuun molekyyliin voidaan toisaalta liittää jokin muu geeni kuin paikassa alun perin ollut ja seurata uusien geeniyhdistelmien toimintaa. Menetelmä on nopea, helppo, tarkka ja halpa joten se on laajalti käytössä – siellä missä sitä saa käyttää. On ehkä syytä korostaa, että kaikki geenit esiintyvät luonnossa eli mitään ”luonnotonta” geenisaksilla ei luoda.

Tutkijat ovat geenisaksien avulla kolmessa vuodessa – voisi siis sanoa käden käänteessä – kehittäneet tomaatin villistä kantamuodosta mainiosti viljelyyn sopivan muodon. Ensin he selvittivät tarkasti, miten viljellyn tomaatin perimä erosi kantamuodosta ja paikansivat haluttuja ominaisuuksia tuottavat geenit. Sitten vain molekyylisakset heilumaan. Uudella tomaatin muodolla oli hedelmiä kymmenkertainen määrä kantamuotoon nähden ja hedelmät olivat kolme kertaa suurempia. Syövältä ja verisuonitaudeilta suojaavaa punaista antioksidanttia, lykopeenia, oli viisinkertainen määrä nykyisin viljeltyyn tomaattiin verrattuna. Itse asiassa viljelytomaatissa lykopeenia on vain noin puolet villitomaatin sisältämästä määrästä eli siinä suhteessa jalostaminen oli vienyt väärään suuntaan. Kaiken kukkuraksi geenisaksitut tomaatit olivat selvästi maukkaampia. Tämähän on aivan loistavaa eli siitä vain viljelyyn ja kauppoihin, eikö niin?

No ei ainakaan Euroopassa, missä suhtautuminen gm-kasveihin on selkeää hätävarjelun liioittelua. EU-tuomioistuin on linjannut, että geenisaksilla tuotetut kasvit ovat muuntogeenisiä kasveja, joiden tuotantoa ja kauppaa säännellään Euroopassa tarkasti – ja aivan turhaan. Asioista perillä olevat, kaupallisista tahoista riippumattomat tutkijat vastustivat sääntelylakeja, mutta perusteluja ei otettu kuuleviin korviin. Tämä tarkoittaa, että Euroopassa rahoittajat eivät uskalla panostaa tehokkaaseen kasvinjalostukseen, koska lopputuotteita ei luultavasti voi kaupallistaa ainakaan lähitulevaisuudessa. Säteilyttämällä tuotetut mutantit sen sijaan ovat EU:n mielestä OK; niitä voi myydä jopa luomuna. On varmaa, että esimerkiksi Yhdysvalloista tuodaan Eurooppaan geenisaksittuja lajikkeita, jotka täällä ovatkin lainsuojattomia.

Kuvitus Katri Einola