Adrianin puutarhassa

Kalkitus, pH ja viljelymaan ravinteet

Kysymys, johon usein törmään, on: ”Miksi vihannekseni eivät kasva niin hyvin ja niin suuriksi kuin muilla?” Toinen yleinen kysymys taas kuuluu: ”Miksi pensaani lehdet näyttävät vihreän sijasta kellertäviltä, vaikka lannoitan sitä runsaasti?”

Useimmissa tapauksissa päädytään siihen, että kasvit kasvavat maassa, joka on liian hapan, eli sen pH on matala. Lyhenne tulee sanoista ”power of hydrogen” eli ”vedyn vahvuus” ja sitä mitataan asteikolla 1–14. Matalin arvo 1 on hyvin hapan ja verrannollinen akkuhappoon, neutraalia arvoa 7 voi verrata makeaan veteen ja ylintä, hyvin emäksistä arvoa 14 lipeään. Mitä enemmän maanesteessä on vetyä, sitä happamampaa maa on ja sitä vähemmän ravinteita, kuten typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K) on tarjolla kasveille. Vähistä ravinteista seuraa heikko kasvu ja muita puutosoireita, kuten lehtien kellastuminen. Useimmat kasvit viihtyvät parhaiten kasvualustassa, jonka pH on lukemien 6–7 välillä.

Ja tähän loppui kemiantunti!

Mitä asialle sitten voisi tehdä? Suurimmassa osassa Suomea maa on hapanta, joten ihan ensimmäiseksi maasta kannattaa ottaa näyte ja tutkia sen happamuus pH-testillä, joita on myynnissä puutarhaliikkeissä ja maatalousmyymälöissä. Testinäyte kannattaa kerätä eri puolilta puutarhaa koriste- ja hyötyistutuksista ja sitten sekoittaa se kunnolla.

Puhun aina vahvasti sen puolesta, että puutarhassa valittaisiin oikea kasvi oikeaan paikkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että valitaan kasveja, jotka kasvavat ja kukoistavat oman puutarhan tarjoamissa olosuhteissa. Esimerkiksi happamiin olosuhteisiin metsäpuutarhaan kannattaa valita happamassa maassa viihtyviä lajeja, kuten alppiruusuja, atsaleoja ja pensasmustikoita.

Alueille joissa halutaan kasvattaa laajempaa valikoimaa kasveja tai vihanneksia, kalkin lisäys maaperään nostaa pH-tason sellaiseksi, että useimmat kasvit viihtyvät siinä. Kalkki myydään yleensä isossa pussissa, josta löytyvät selkeät annostus- ja levitysohjeet sekä kerrotaan, paljonko kalkkia tarvitaan muuttamaan eri maalajien pH-arvoa.

Vasta kun pH on istutuksen kasveille oikea, ne pystyvät hyödyntämään maaperän ja maanesteiden sisältämiä ravinteita sekä kasvamaan normaalisti. Silloin on tärkeää myös ruokkia maaperää säännöllisesti lisäämällä maahan palanutta kompostia tai kasvijätteitä tai käyttämällä kemiallisia lannoitteita, joita myydään niin rakeina, jauheena kuin nesteinäkin.

Turvepitoisen katemullan lisääminen maan pinnalle keväällä antaa taimille kasvuvoimaa sekä parantaa ja pitää yllä ravinnetasoa kasvukauden ajan. Vastaavasti pintamultaan haratut lannoiterakeet varmistavat sadon hyvän alkuunlähdön. Myöhemmin sen vaikutusta voi täydentää nestemäisellä kastelulannoitteella, kun vihannekset ovat jo vahvassa kasvussa ja peittäneet viljelyalan. 

Englannin kielestä kääntänyt: Maija Stenman, Kuva: Katja Lösönen