Riho Teraksen puutarhassa suokasvit muuttuvat syksyn tullen vihreästä ruskaväreihin. Matala varpukalmia (Kalmia polifolia) ja suohelonia (Helonias bullata) viihtyvät märässä.
Riho Teraksen puutarhassa suokasvit muuttuvat syksyn tullen vihreästä ruskaväreihin. Matala varpukalmia (Kalmia polifolia) ja suohelonia (Helonias bullata) viihtyvät märässä.

Piha luonnon malliin

Virolainen Riho Teras ei jätä kasvien viihtymistä sattuman varaan, vaan saattaa yhteen toisilleen sopivat lajit. Toimivien kasviyhdyskuntien suunnittelu vaatii kasvituntemusta ja kokeilunhalua.

Napakasti rajattu nurmikkokäytävä soljuu nauhamaisesti istutusten lomassa puutarhan osasta toiseen. Puiden suojaan jäävän varjopuutarhan lehtevä vihreys kietoo joukkoonsa harvinaiset kärsäkallat, kookkaat kolmilehdet ja sudenmarjat. Auringon puolelle tultaessa polku johtaa kuivan niityn tuntumaan, jossa kasvillisuus muuttuu matalaksi ja lajit runsaasti kukkiviksi. Niittyä vastapäätä availevat nuppujaan tummakukkaiset pionit ja joukko värikkäitä kurjenmiekkoja.

”Eri alueet muodostavat erilaisia kasvuympäristöjä, joihin valitsen sinne parhaiten sopivia lajeja. Olen rakentanut tänne muun muassa suoalueen ja kivikon”, Riho Teras esittelee Keski-Virossa, Võhmassa sijaitsevaa puutarhaansa.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että moni puutarhan kasvilajeista on suomalaisille tuttu vain ruukussa kasvavana huonekasvina. Kivikkopuutarhan opuntiat ja Kiinasta kotoisin olevat miniatyyrilajit ovat ennennäkemättömiä kasvaessaan avomaalla näillä leveyksillä.

Intohimoisesti kasveja keräilevä Riho on ammatiltaan molekyylibiologi ja genetiikan tutkija, joka perehtyy tiedemiehen tarkkuudella myös kasvien alkuperään ja elinkaareen. Harrastus yhdistää, ja monet kasviharrastajat ovat löytäneet Rihon runsaslajisen puutarhan.

”Järjestin viime syksynä puutarhassani avoimien ovien päivän, jossa tapasimme ja vaihdomme uusia löytöjä. Myös jotkut suomalaiset harrastajat ovat vierailleet täällä”, Riho kertoo.

Kuivaa ja märkää suota

Riho on perustanut kasvualueet lisäämällä maahan kullekin biotoopille tyypillistä kasvualustaa. Suoalueelle hän kärräsi paksun kerroksen turvetta ja metsämaata, jotka hapattavat maata. Kaikista märin kohta syntyi, kun Riho kaivoi maahan laajan altaan ja eristi kasvupaikan pohjamaasta allasmuovilla. Nyt suon olosuhteita jäljittelevällä alueella kasvaa tuttujen puolukoiden ja mustikoiden lisäksi muun muassa harvinaista varpukalmiota sekä suoheloniaa ja tötterölehteä, joiden lehdet värittyvät upeasti syysruskan aikaan. Kasvillisuuden väliin jäävät kulkupaikat ovat suoalueella sammalten ja karikkeen peittämät.

”Biotooppipohjainen suunnittelu perustuu kasviyhdyskuntien luomiseen. Kasvit saavat levitä niissä vapaasti kuten luonnossakin”, Riho selvittää.

Kivikkoa ja kanervanummea

Talon eteläpuolella on karuun kasvuympäristöön sopeutuneiden kasvien alue. Karkean soran keskellä kasvaa yksittäisiä opuntioita ja harvinaisia maksaruohoja sekä mättäinä pikkuruisia kellokukkia. Tämä on todellinen keräilijän valtakunta, koekenttä, jonka jokaista kasviyksilöä Riho vaalii silmäteränään. Vaikka kasvilajit ovat harvinaisuuksia, ne on koottu niin, että eri lajien kasvu tukee toisiaan. Karu alue on myös kaunis.

”Parina viime talvena on kuollut useita lajeja. Kokeiluahan tämä paljolti on, ja pettymyksiä tulee väistämättä”, Riho tietää.

Karun alueen kuivimman paikan olosuhteet lähestyvät jo aavikon oloja. Hiekkaharjulla kasvavassa kasviyhdyskunnassa voi tavata muun muassa opuntioita, jukkia ja mehikasveja.

Kuivia kasvupaikkoja Riho pitää yhtä arvokkaina kuin perinteisiä muhevan mullan maita, sillä karun paikan kasvilajit ovat laajoina pintoina erityisen kauniita, ja myös mehiläiset ja perhoset suosivat niitä. Luonnon monimuotoisuus toteutuu karuillakin paikoilla sitä paremmin, mitä useammat lajit saavat kasvuyhdyskunnissa elintilaa.

Rihon uusin kokeilu, skotlantilaisen maiseman innoittama kanervanummi, pukkaa jo lupaavasti erilaisia arktisia lajeja, kanervia ja harvinaisia kellokanervia.

kukintaa valoisalla niityllä

Rihon niityksi nimeämä alue on oikeastaan vain nurmikkopolun varteen jäävä kapeikko, joka seuraa nauhamaisena polun viertä. Sammalleimujen lisäksi niityllä kasvaa suurina mättäinä suomalaisille tuttuja ketoneilikoita. Vapaana oleviin tiloihin on pipojen ja kulleroiden joukkoon levinnyt esikoita, joita kasvaa eri puolilla puutarhaa jo liki 100 erilaista.

Niityn halki kulkeva polku vie puutarhamaisemmalle alueelle, johon Rihon isä on istuttanut lempikasvejaan. Avoin, aurinkoinen kasvupaikka on täynnä kukkivia perennoja.

”Isäni rakastaa pioneja, joten olemme istuttaneet niitä tänne laajalle alueelle. Myös erilaiset kurjenmiekat ovat saaneet meiltä runsaasti kasvupaikkoja.”

Eri vuosina kasvit kukkivat ja kasvavat eri tavalla. Säätila, sateisuus ja kuivuus vaikuttavat kasvuun ja kukintaan. Lämpötilojen vaihtelu ja kasvukauden lämpösumma vaikuttavat kaikkeen: kukinnan intensiivisyyteen, puuvartisten lajien tuleentumiseen ja ruskan väreihin. Joinakin vuosina kurjenmiekat kukkivat erityisen runsaasti, toisena on pionien vuoro hehkua.

Muutosta ilmassa

Varjon alueella viihtyvät suurilehtiset kilpirikot, saniaiset ja kolmilehdet tarvitsevat paljon kosteutta ja syvää kasvualustaa. Nämä lehtiperennat tarjoavat suojaa ja tukea pienemmille lajeille, tikankonteille, sudenmarjalle ja kärsäkalloille, joita pilkottaa kasvillisuuden lomassa. Rihon mukaan kasvituntemusta tarvitaan, kun mietitään, mitkä lajit sopivat toistensa kasvukumppaneiksi. Tarkoitus on, että kasvit pystyvät kasvamaan toistensa lomassa vuosia, eivätkä tukahduta toisiaan.

”On hyvä tuntea myös kasvien juuriston rakenne ja juurten kasvutapa, sillä kasvien viihtyminen on riippuvainen nimenomaan juuriston tilasta ja niiden maanalaisesta elämästä”, Riho tietää.

Onnistuneet kasviyhdyskunnat ovat ekologisesti kestäviä, pitkäikäisiä ja luonnonmukaisia, mikä tarkoittaa puutarhan ylläpitäjälle helppohoitoisuutta, mutta myös asennemuutosta.

Ammattilaisten dynaamisiksi istutuksiksi nimeämä istutustapa tarkoittaa sitä, että kasvit eivät kaipaa tukemista, jakamista ja nyppimistä. Sen sijaan kasvimassan hyödyntäminen ja kierrättäminen, perennojen varsien ja kukintojen silppuaminen kasvupaikan katteeksi sekä maan hoitaminen kompostilla kuuluvat uudistuneeseen hoitotapaan. Kuivina kausina kasteleminen on ilmastonmuutoksesta johtuen tarpeen entistä varmemmin.

”Mitä jalostetumpi lajike, sitä enemmän hoitoa tarvitaan. Luonnonmukainen suuntaus on hyvin tervetullut, mutta vaivattomien kumppaneiden rinnalla myös paljon huolenpitoa vaativat pionit ja kurjenmiekat ovat vaivan arvoisia”, Riho tuumii.


1 Laaja puutarha mahdollistaa erilaisten kasvupaikkojen luomisen. Syvämultaiset kasvupaikat on tehty lehteviä perennoja varten. Kolmilehdet, kurjenmiekat, kullerot ja särkynytsydän kukkivat vuorotellen.2 Kivikkopipo (Penstemon confertus) kattaa maata tiiviinä kasvustona. Sen topakat varret pysyvät hyvin pystyssä.3 Luhtaesikko (Primula sieboldii) leviää kasvupaikalleen rönsyillä. Kukkien väri vaihtelee valkoisista liilaan ja punaiseen.4 Kärsäkalla (Arisaema ciliatum) viehättää erikoisella kukallaan. Kasvi on viihtynyt puolivarjon paikassa erinomaisesti.5 Japaninesikko (P. japonica) on helppo saada viihtymään. Laji kasvaa parhaiten puolivarjossa ja kosteassa, multavassa kasvupaikassa.6 Tahmasinilatva (Polemonium viscosum) tarvitsee kuivan kasvupaikan ja hyvän salaojituksen.

7 Luhtaesikon (P. sieboldii) lehdet ovat koristeellisesti hammaslaitaiset. Lehdet lakastuvat melko pian kukinnan jälkeen kesäkuussa.8 Liuskakämmekkä (Dactylorhiza sp.) kasvaa ravinteikkaassa maassa tiiviiksi kasvustoksi. Luonnossa kämmekät kasvavat usein yksittäin.

9. Tiibetinesikko (P. alpicola var. alba) on kesäesikon (P. florindae) sukulaislaji. Sen kukkavanat kasvavat korkeiksi ja erottuvat hienosti. Kasvi kukkii keskikesällä.

1 Laaja puutarha mahdollistaa erilaisten kasvupaikkojen luomisen. Syvämultaiset kasvupaikat on tehty lehteviä perennoja varten. Kolmilehdet, kurjenmiekat, kullerot ja särkynytsydän kukkivat vuorotellen.

2 Kivikkopipo (Penstemon confertus) kattaa maata tiiviinä kasvustona. Sen topakat varret pysyvät hyvin pystyssä.

3 Luhtaesikko (Primula sieboldii) leviää kasvupaikalleen rönsyillä. Kukkien väri vaihtelee valkoisista liilaan ja punaiseen.

4 Kärsäkalla (Arisaema ciliatum) viehättää erikoisella kukallaan. Kasvi on viihtynyt puolivarjon paikassa erinomaisesti.

5 Japaninesikko (P. japonica) on helppo saada viihtymään. Laji kasvaa parhaiten puolivarjossa ja kosteassa, multavassa kasvupaikassa.

6 Tahmasinilatva (Polemonium viscosum) tarvitsee kuivan kasvupaikan ja hyvän salaojituksen.

7 Luhtaesikon (P. sieboldii) lehdet ovat koristeellisesti hammaslaitaiset. Lehdet lakastuvat melko pian kukinnan jälkeen kesäkuussa.

8 Liuskakämmekkä (Dactylorhiza sp.) kasvaa ravinteikkaassa maassa tiiviiksi kasvustoksi. Luonnossa kämmekät kasvavat usein yksittäin.

9. Tiibetinesikko (P. alpicola var. alba) on kesäesikon (P. florindae) sukulaislaji. Sen kukkavanat kasvavat korkeiksi ja erottuvat hienosti. Kasvi kukkii keskikesällä.


RIHON vinkit

Tee oma puoliaavikko

Valitse puutarhan aurinkoisin paikka kuumuutta kaipaaville kasvilajeille, opuntialle ja jukalle. Suojaa kasvupaikka pohjoisen puolelta suurilla kivillä tai kivimuurilla. Kivi kerää päivällä lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä vieressä kasvaville kasveille.

HYVÄ SALAOJITUS on välttämätön. Kohopenkki on paras ja helpoin ratkaisu, sillä voit kehystää alueen kivillä ja täyttää sen ojituksen jälkeen soralla. 20–40 sentin sorakerros on riittävä, mutta soran tulee olla ainakin kerroksittain karkeaa, raekooltaan vähintään 20 millimetriä, jotta veden kapillaarinen nousu maasta katkeaa.

ravinteikas maa pohjamaana sorakerroksen alla on paras. Pohjamaasta veden mukana saatavat ravinteet laukaisevat hyvän juurten kasvun ja parin vuoden kuluttua vahvat juuret ulottuvat jo pohjamaahan.

puhdista kasvuturve taimien juurista tarkkaan ennen kuin istutat taimet soraan. Erityisesti mehitähdet ja jukat vaativat juurten puhdistuksen menestyäkseen. Ensimmäinen talvi on tuhoisa taimille, joilla on turvetta juuristossaan. Kivennäismaassa kasvatetut taimet sen sijaan hyötyvät, kun saavat pitää taimipotissa olleen kasvumaan mukanaan istutuksessa.

Riho Teras on ammatiltaan mikrobiologi. Han rentoutuu hoitamalla puutarhaa ja tapaamalla muita harrastajia.Riho Teras on ammatiltaan mikrobiologi. Han rentoutuu hoitamalla puutarhaa ja tapaamalla muita harrastajia.

Kasviharrastajan biotooppipuutarha viron tartossa

Puutarhaa hoitaa Riho Teras yhdessä vanhempiensa Kristi ja Rein Teraksen kanssa.

tilan koko hoidettua alaa noin 6 000 neliömetriä.

Maaperä Ravinteikas kivennäismaa.Muuta Riho on hoitanut puutarhaa 10 vuotta. Sitä ennen paikkaa hoitivat hänen vanhempansa. Paikka on ollut Teraksen perheen omistuksessa vuodesta 1999.


Aasiasta kotoisin oleva  pikkukello (Disporum cantoniense) on eräs Rihon harvinaisuuksista. Suvusta tunnetaan vain 25 lajia, joista viisi on Pohjois-Amerikasta.Aasiasta kotoisin oleva pikkukello (Disporum cantoniense) on eräs Rihon harvinaisuuksista. Suvusta tunnetaan vain 25 lajia, joista viisi on Pohjois-Amerikasta.
Nurmikkopolun vasemmalla puolella kasvaa kuivassa viihtyvia sammalleimuja ja  neilikoita. Oikella pioneja muita lehteviä perennoja.Nurmikkopolun vasemmalla puolella kasvaa kuivassa viihtyvia sammalleimuja ja neilikoita. Oikella pioneja muita lehteviä perennoja.
Kiinanpioni ’Kansas’  (Paeonia lactiflora) kukkii juhannuksen tienoilla runsaasti.Kiinanpioni ’Kansas’ (Paeonia lactiflora) kukkii juhannuksen tienoilla runsaasti.
Tikankontti (Cypripedium kentuckiense) voi kasvaa humuspitoisessa maassa jopa 80 senttiä korkeaksi.Tikankontti (Cypripedium kentuckiense) voi kasvaa humuspitoisessa maassa jopa 80 senttiä korkeaksi.
Sudenmarja (Paris sp.) laji muistuttaa kärhön kukkaa. Erikoisuus on kotoisin Kiinasta.Sudenmarja (Paris sp.) laji muistuttaa kärhön kukkaa. Erikoisuus on kotoisin Kiinasta.
Kuunliljat ja suurilehtinen kilpiangervo viihtyvät hyvin ravintekkaassa maassa saadessaan kasvurauhan.Kuunliljat ja suurilehtinen kilpiangervo viihtyvät hyvin ravintekkaassa maassa saadessaan kasvurauhan.
Opuntia on totuttu näkemään kukkaruukussa, ei avomaalla. Teraksen puutarhassa opuntiat viihtyvät talon eteläpuolen lämpimässä puoliaavikon istutuksessa. Karkea sora estää vettä kertymästä kasvien tyvelle. Suomessakin opuntioita on kokeiltu avomaallaOpuntia on totuttu näkemään kukkaruukussa, ei avomaalla. Teraksen puutarhassa opuntiat viihtyvät talon eteläpuolen lämpimässä puoliaavikon istutuksessa. Karkea sora estää vettä kertymästä kasvien tyvelle. Suomessakin opuntioita on kokeiltu avomaalla
Kivikkopuutarha  syntyy pieneenkin tilaan maakivien ja soran avulla. Viron maaperä on luonnostaan kalkkipitoista ja viljavaa. Kohopenkin avulla kasvuoloja voi muokata kasvien vaatimusten mukaiseksi.Kivikkopuutarha syntyy pieneenkin tilaan maakivien ja soran avulla. Viron maaperä on luonnostaan kalkkipitoista ja viljavaa. Kohopenkin avulla kasvuoloja voi muokata kasvien vaatimusten mukaiseksi.
Kruunutikankontti (Cypripedium reginae) viihtyy kosteassa kasvualustassa, mutta ei siedä jatkuvaa märkyyttä. Kasvi on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja kuuluu kämmekkäkasvien heimoon.Kruunutikankontti (Cypripedium reginae) viihtyy kosteassa kasvualustassa, mutta ei siedä jatkuvaa märkyyttä. Kasvi on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja kuuluu kämmekkäkasvien heimoon.