Ohuehkossa kasvualustassa menestyy takuuvarma vuorenkilpi (Bergenia cordifolia), jonka kesäkuinen kukinta on suotta aliarvostettu.
Ohuehkossa kasvualustassa menestyy takuuvarma vuorenkilpi (Bergenia cordifolia), jonka kesäkuinen kukinta on suotta aliarvostettu.

Kalliosta puutarhan sydän

Haravointi pääkaupungin ytimessä ei ole utopiaa. Viehättävällä töölöläisellä yhteis- pihalla on ennen kaikkea sosiaalinen merkitys.

Talkoot alkavat iltakuudelta, mutta pari innokasta on saapunut paikalle jo viiden jälkeen. Yksi saapuu jätesäkkeineen, toinen pitkiä oksasaksia kantaen. Yksi huikkaa tervehdyksen parvekkeelta ja sanoo liittyvänsä joukkoon myöhemmin. Ajatukset lennähtävät ilmassa yhä tiheämmin, kun väkeä saapuu. Tänään voisi napata syreenistä ne pari kuivaa oksaa pois, joku tuumaa. Toinen huomaa, että hiljattain istutetut kesäkukat näyttävät hyvältä. Kolmas kiikuttaa voileipätarjotinta ja ryhtyy lämmittämään pientä grilliä. Tyytyväinen puuhastelu täyttää alkukesän viileän illan .

Joutsenportista sisään

Taloyhtiön piha asettuu luontevasti neljän talovanhuksen kainaloon. Se saa siis suojaa myös naapuritaloilta antaen vastineeksi silmäniloa suuremmallekin määrälle korttelin asukkaita. Varsinaisena korttelipihana sillä ei ole historiaa, mutta hyvät edellytykset sillä olisi jatkossa, mikäli korttelipihaperinnettä saataisiin elvytettyä.

Alkuvuosinaan 1920- ja 1930-luvuilla piha on ollut lähinnä toiminnallinen takapiha ja pyykinkuivatuspaikka. Valtava pyykkiteline oli paikoillaan pitkään, kunnes nykyiset asukkaat purkivat sen vasta muutamia vuosia sitten. Samalle paikalle tehtiin uusi, sirompi teline, joka näin kuivausrumpujen aikakaudella riittää varsin hyvin mutta toimii hyvänä tuuletuspaikkana.

Pyykkitelineen urakointi oli osa suurempaa remonttia, joka toteutettiin osin ulkopuolisin voimin. Pihan puuhanainen Seija Luukkainen kertoo, että samaan aikaan tehtiin turvallinen aita kallion päälle sekä hyvät portaat ja kaiteet. Urakka oli suuri, mutta mullisti pihan täysin. ”Samalla kertaa pihasta tuli paitsi viihtyisä, myös turvallinen”, Seija kertoo.

Saman remontin aikana pihalla toteutettiin lohkokivipengerrys luonnonkivistä. Lisäksi tarvittiin kiviä kallionseinämän koloihin ja istutusten reunoiksi. Yhtiön väki halusi lopputuloksen olevan luonnollinen, mutta silti kaupunkiin sopiva. Materiaaliksi valittiin Lapin rakkakivi. Se on komeaa, kotimaista ja luonnollista, väki kiittelee. Logistiikka meinasi muodostua haasteeksi, sillä suurien kivikuormien saaminen korkealle kalliopihalle ei ollut yksinkertaista. Apua saatiin lopulta naapuriyhtiöltä, joka ystävällisesti antoi ajaa ja purkaa kivikuormat oman pihansa puolelta. ”Vastineeksi hankimme heille sen kauden kesäkukat”, Seija kertoo.

Aitamateriaalista ja kaiteen malleista käytiin innostunutta keskustelua, ja taidettiinpa valinnasta lopulta äänestääkin. Nyt jälkeenpäin musta, eleetön metalliaita yksinkertaisine koristeineen näyttää siltä, kuin se olisi ollut paikoillaan aina. Se on kevyt ja ilmava, mutta samalla jykevän tukeva. Samaa tyyliä on porttikongin sisääntulossa. Siihen tilattiin kaunis joutsenkuviointi. ”Suomen kansallislintu on laulujoutsen, Cygnus cygnus. Mikäpä sopisi Cygnaeuksenkadun varteen paremmin?”, Seija selittää.

Tekemisen meiningillä

Piha alkoi muodostua nykyisen kaltaiseksi puutarhaksi 2000-luvun lopulla, kun suurempi piharakenteiden remontti oli vielä haaveen tasolla. Taloyhtiöllä oli takana isoja remontteja itse rakennuksessa ja korjausvelka oli suuri. Itse tehden ja suurella palolla saa kuitenkin aikaan paljon. Seija, joka näki pihan mahdollisuudet, innostui ensin. Ensimmäisinä vuosina hän toi kesäkodistaan Iitistä itse kasvatettuja ruukkutaimia ja istutti niitä pihalle. Siitä se lähti. Pian kasveista innostui myös toinen yhtiön asukas, Marjaana Sirkka. Kahden puuhanaisen kaksikko ei siinä vaiheessa aavistanut, millaisen vyöryn olivat juuri pukanneet liikkeelle. Yhä useammat ovat vuosien mittaan innostuneet pihan laitosta, eikä talkooväkeä tarvitse patistaa paikalle. Innostuksella on tapana tarttua, Seija ja Marjaana miettivät.

Pieni nurmilämpäre, pusikoituneet kallionkolot, kuivahtaneet koivut ja villiintyneet kurtturuusut ovat poissa. Menneistä ajoista muistuttaa vaaleakukkainen, tuntematon pyöreä ruusupensas. Se pysyy kurissa kevyellä leikkauksella ja ilahduttaa kukinnalla joka vuosi. Myös puut ovat vanhaa perua – jalava ja pihlajat. Vehreyttä sisäpihalle tuo myös naapuriyhtiön tammi.

Pihasta on haluttu sellainen, että kaunista katseltavaa on ympäri vuoden – talvella ikivihreitä havuja ja kesällä eri kasvien vuorottelevaa kukintaa. Kasvuolosuhteet ovat kieltämättä haasteelliset. Ollaan keskellä kivikaupunkia ja talojen välissä kuumuus on välillä paahtavaa. Niin ikään niukka, vähähumuksinen kasvualusta on asettanut omat rajoitteensa.

Kalliopihassa multaa piti kasata painanteisiin, jotta istutuksille saatiin jonkinlaista tilaa. Nurmikko sinnittelee hyvin kuivista olosuhteista riippumatta, sillä kallion muodoissa vesi myös viipyilee silloin, kun sadetta saadaan. Pihan ylläpidossa auttaa hyvä yhteistyökumppani, joka hoitaa säännöllisesti tarvittavat toimet kuten nurmikon leikkuun. Huoltoyhtiö hoitaa kastelun kuivina kausina.

”Palvelu on meille kullanarvoinen, sillä moni asukkaista viettää kesänsä poissa kaupungista”, Seija selittää.

Monen tarinan kallio

Asukkaat sanovat, että vierailijoidenkin on ehdottomasti nähtävä piha myös ylhäältä päin. Parvekkeelta katsoessa ymmärtää, miksi. Yhdessä kohdassa kallio tulee pintaan sydämen muotoisena. Seija kehottaa huomaamaan myös pienet halkeamat ja painanteet kalliossa. ”Niin kuin sydämissä aina, siinäkin on pieniä uurteita ja säröjä.” Kallio on pihan keskeisin elementti ja näyttäytyy toki eri muotoisina eri asuntojen asukkaille.

Marjaana kertoo kirjailija Maria Jotunin asuneen viereisessä talossa kirjoittaessaan kuuluisaa romaaniaan Huojuva talo. Asunnon ikkunoista on ollut näkymä tälle kalliopihalle. Romaanissa Jotuni puhuu kalliopihasta – liekö tämä sydänkallio ollut kirjailijan silmissä silloin? Teos julkaistiin vasta parikymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen.

Joka tapauksessa monta silmäparia on saanut ammentaa inspiraatiota kallioisesta pihanäkymästä vuosikymmenten varrella – onhan talo pian satavuotias. Tällä hetkellä asukkaita on noin neljäkymmentä. Talossa on aina viihdytty pitkään, ja onpa joku asukas jo kolmannessa polvessa. Kaksi iäkkäämpää henkilöä on asunut samassa talossa koko ikänsä. Sekä nuoret tulokkaat että vanhemmat asukkaat ovat ottaneet nykyisen pihan omakseen. Talon vanhin asukas Erik Klinge on ottanut erityiseksi hoidon kohteeksi hentoiseksi päässeen syyssyrikän. Mies toivoo voimakkaan kukinnan houkuttelevan pihalle päiväperhosia.

Kohti sadan vuoden juhlaa

Yhteispihasta voi poimia itselleen juuri sen tunnelman mitä kulloinkin haluaa. Siihen voi tuoda oman osaamisensa ja panoksensa, pienenkin. Samalla piha antaa asukkaille eri asioita. Pieni puutarha on toiselle hyötyliikunnan väline, toiselle paikka istahtaa sanomalehden ja viinilasillisen ääreen.

Andreas Teir perheineen on asunut talossa kahdeksan vuotta. Sinä aikana lapset ovat varttuneet sylivauvoista jalkapalloikään. ”Tyttärien kanssa on monet kerrat potkittu pihalla palloa ja talvisin tehty lumiukkoja”, Andreas sanoo. Talkoisiin mies saapui tottuneesti harava kourassa, ja kertookin ottaneensa omaksi hommakseen sammalen rapsuttelun nurmikolta. Haravaan tarttui mieluiten myös Jukka-Pekka Vuori, joka mielellään istahtaa työpäivän jälkeen pihalle vaikkapa lukemaan päivän lehden. ”Vaikka pihalla ei olisi muita, parvekkeilla saattaa olla väkeä, joiden kanssa syntyy hyviä keskusteluja”, Jukka-Pekka sanoo.

Seija Luukkaiselle pihan hoito on ennen kaikkea rakas harrastus ja hyvä hyötyliikunnan muoto. Myös kaikenlaisia kokeiluja on mukava tehdä. Tällainen on esimerkiksi luonnonkuusien kasvattaminen ruukuissa. Talvisin ne koristavat portinpieliä vilkkaan kadun suuntaan, kesäksi väistyvät kausi-istutusten tieltä lomailemaan pihan kalliotaskuihin. Tänä kesänä ruukkuihin valittiin verililjapuita ja murattia, jotka ovat kauniit keväästä syksyyn.

Kauden avajaistalkoissa nautitaan myös rennosta yhdessäolosta ja kukin tekee sen, mitä parhaiten osaa. Juuri siistitty piha vaikuttaa valmiilta, mutta kasvien toivotaan vielä hieman kasvavan ennen kuin muutaman vuoden päästä juhlitaan talon 100-vuotispäivää. Onnistunut talkooilta syntyy sopivasta työmäärästä, hyvistä voileivistä ja rennosta puheensorinasta – innostuupa joku viihdyttämään porukkaa upealla laulullaankin. Alkukesän ilta tummuu ja viilenee, tuuli tyyntyy.

Kun laulu päättyy, myös kadun puolelta taputetaan. 

1 Pihaa ympäröivät korkeat kivirakennukset luovat keskelleen suojaisan piirin, jossa riittää lämpöä.

2 Yhdessä tekemällä tutustuu uusiin asukkaisiin. Seija Luukkainen on asunut talossa 13 vuoden ajan.

3 Villiviini valittiin pehmentämään metallista aitaa. Se pysyy kurissa säännöllisellä kevätleikkauksella.

4 Sydämen muotoisen kallion taustalla kasvoi aiemmin villiintynyttä kurtturuusua. Haitallinen laji kaivettiin pois talkoilla ja paikalle rakennettiin lohkokivipengerrys.

5 Marjaana Sirkka viettää kesän pitkälti poissa kaupungista, mutta osallistuu ahkerasti talkoisiin keväällä ja syksyllä.

6 Istutukset on suunniteltu siten, että kukintaa on keväästä syksyyn. Havut ja kivet ovat talvisen puutarhan elementit.


Sydämen muoto näkyy parhaiten ylhäältä päin. Talkooeväät on katettu.Emil, Petteri ja Tiina Rapo ovat talon tuoreimmat ja samalla nuorimmat asukkaat. On hienoa, että myös keskellä kaupunkia saa kosketuksen luontoon.Arovuokko (Anemone sylvestris) viihtyy tuulensuojassa aidan vierustalla. Kaunis, hieman nuokkkuva kukinta valaisee alueen kesäkuun alussa.Havujen lomassa kukkii tulppaaneja ja pinkki pikkusydän (Dicentra).Jalava tarjoaa viilentävää suojaa kuumina kesäpäivinä.Pihasyreeni (Syringa vulgaris) sopii vanhojen rakennusten henkeen.Pölyttäjät löytävät tiensä keskikaupungilla sijaitsevaan korttelipihaan. Kruunukärhön (Clematis macropetala) mesi maistuu kimalaiselle.

1 Sydämen muoto näkyy parhaiten ylhäältä päin. Talkooeväät on katettu.

2 Emil, Petteri ja Tiina Rapo ovat talon tuoreimmat ja samalla nuorimmat asukkaat. On hienoa, että myös keskellä kaupunkia saa kosketuksen luontoon.

3 Arovuokko (Anemone sylvestris) viihtyy tuulensuojassa aidan vierustalla. Kaunis, hieman nuokkkuva kukinta valaisee alueen kesäkuun alussa.

4 Havujen lomassa kukkii tulppaaneja ja pinkki pikkusydän (Dicentra).

5 Jalava tarjoaa viilentävää suojaa kuumina kesäpäivinä.

6 Pihasyreeni (Syringa vulgaris) sopii vanhojen rakennusten henkeen.

7 Pölyttäjät löytävät tiensä keskikaupungilla sijaitsevaan korttelipihaan. Kruunukärhön (Clematis macropetala) mesi maistuu kimalaiselle.

Helsingin Etu-Töölön alueella asuu noin 15 000 ihmistä. Cygnaeuksenkatu sijaitsee kivenheiton päässä Kansallismuseosta.Helsingin Etu-Töölön alueella asuu noin 15 000 ihmistä. Cygnaeuksenkatu sijaitsee kivenheiton päässä Kansallismuseosta.Sydänkallion alueella kasvaa matalina maanpeittäjinä suikeroalpia (Lysimachia nummularia), kissankäpälää (Antennaria) ja oranssina hehkuvaa tulikellukkaa (Geum coccineum). Taustalla pihlajan alla kääpiöserbiankuusi (Picea omorika) ’Nana’.Sydänkallion alueella kasvaa matalina maanpeittäjinä suikeroalpia (Lysimachia nummularia), kissankäpälää (Antennaria) ja oranssina hehkuvaa tulikellukkaa (Geum coccineum). Taustalla pihlajan alla kääpiöserbiankuusi (Picea omorika) ’Nana’.Kalliopihalle vievien portaiden vieressä kiipeilee köynnöshortensiaa (Hydrangea anomala subsp. petiolaris). Iltamyöhällä kallioseinämä on valaistu.Kalliopihalle vievien portaiden vieressä kiipeilee köynnöshortensiaa (Hydrangea anomala subsp. petiolaris). Iltamyöhällä kallioseinämä on valaistu.Kadunvarren ruukkuistutukset ilahduttavat myös lukuisia ohikulkijoita päivittäin. Tänä kesänä pääkasviksi valittiin tummanpuhuvat verililjapuut (Cordyline fruticosa).Kadunvarren ruukkuistutukset ilahduttavat myös lukuisia ohikulkijoita päivittäin. Tänä kesänä pääkasviksi valittiin tummanpuhuvat verililjapuut (Cordyline fruticosa).