Kysy meiltä

Käytäviä omenassa

Kotipihani omenapuissa oli tänä vuonna erityisen paljon käyttökelvottomia omenia. Joissakin oli isoja käytäviä täynnä purua ja lisäksi omenan mallossa risteileviä kapeita käytäviä. Muutamista omenista löysin pieniä vaaleita toukkia, joilla oli mittaa noin puoli senttiä. Voiko näin myöhään syksyllä tehdä vielä jotain, ettei tuho toistu ensi kesänä? Heitin kelvottomat omput kompostikasaan. Meeri

Omenakääriäisen toukka syö hedelmään ison käytävän, josta tursuaa ruskeaa purua jopa omenan pintaan saakka. Aikuinen kääriäinen on harmaankirjava sentin mittainen perhonen, joka munii kukinnan jälkeen kesä–heinäkuussa omenan tai päärynän raakileisiin. Parin viikon kuluttua kuoriutuva toukka kaivaa käytävän kohti hedelmän siemenkotaa. Isohko 10–15 millin pituinen, punertavanvalkoinen, tummapäinen toukka poistuu hedelmästä heinä–elokuussa ja menee talvehtimaan ja koteloitumaan puun rungon koloihin.

Kapeat käytävät aiheuttaa pihlajanmarjakoin toukka, joka on kääriäistoukkaa selvästi pienempi. Aikuinen pihlajanmarjakoi on ruskea-valkokirjava, kapea perhonen, jonka siipiväli on 10–14 milliä. Se lentelee yleensä kesäkuusta elokuun alkuun ja munii raakileisiin useita munia. Toukat poistuvat hedelmistä tavallisesti elo–syyskuun vaihteessa. Pihlajamarjakoista on suurta haittaa sellaisina kesinä, kun pihlaja kukkii ja tuottaa marjoja heikosti, minkä takia koit siirtyvät omena- ja päärynäpuihin.

Syksyyn ajoittuvia torjuntakeinoja on niukasti. Yleisesti hedelmäpuiden terveyttä voi edistää hävittämällä kasvitautien ja tuhoeläinten pilaamat hdelmät ja lakastuneet lehdet hyvin toimivassa lämpökompostorissa. Vanhojen kaarnaisten hedelmäpuiden rungoilta kehotetaan usein harjaamaan pois sammalet ja jäkälät, jolloin tuhoeläinten talvehtimisasteiden pitäisi vähetä. Keväästä lähtien omenakääriäisten ja pihlajanmarjakoin määriä voi tarkkailla feromoniansoilla, jotka toimivat samalla torjuntakeinona. Jos oksiin ripustettaviin ”omenatoukka-ansoihin” tarttuu runsaasti näitä tuholaisia, niitä on sallittua torjua kesällä pyretriiniruiskutuksilla.


Kärsämöt hyötykäyttöön

Käytän paljon siankärsämöä uutteeksi ja teeksi. Ovatko myös jalostetut värilliset siankärsämölajikkeet käyttökelpoisia? Risteytyvätkö lajikkeet keskenään? Salla T.

Ainakin siankärsämön (Achillea millefolium) eri lajikkeet risteytyvät keskenään. Koristekasveiksi jalostettuja kärsämöitä voi hyödyntää mausteena ja teeseoksissa siankärsämön tavoin kohtuullisina annoksina. Eri ainesosien pitoisuudet varmasti vaihtelevat kasvitaksonin mukaan, jolloin makukin voi vaihdella.

Luonnonvaraisia siankärsämöjä – saati sen lähimpiä sukulaislajeja tai risteymiä, kuten kulta- ja punakärsämö – ei kuitenkaan kelpuuteta kaupalliseen yrtti- ja rohdosviljelyyn. Koska luonnonvaraisten siankärsämöiden kaikki yksilöt eivät sisällä prokamatsuleeneja, viljelyssä on vain tiettyjä lajikkeita kuten ’Azoff’, ’Proa’ ja ’Spak’. Niiden prokamatsuleeneista tislattaessa syntyvä kamatsuleenipitoisuus on 37–55 prosenttia.

Kärsämötuotteet eivät sovi kelle tahansa. Monien terveellisten aineiden lisäksi kärsämöissä on muun muassa suurina määrinä haitallista tujonia, minkä vuoksi niitä ei suositella raskaana oleville naisille. Kärsämöt eivät sovi myöskään pujo- ja kamomilla-allergisille, ja monen iho ärtyy pelkästä kasvin koskettelusta.


Nilviäisten syystorjuntaa

Espanjansiruetanat löysivät kasvimaani. Kotilot ovat olleet riesana useamman vuoden, mutten ole erityisesti torjunut kumpaakaan. Olen vain liiskannut nilviäiset tavatessa. Sinikka

Kuolleet siruetanat ja lehtokotilot tulisi haudata maahan tai laittaa sekajätteeseen, sillä siruetanat syövät kuolleet lajitoverinsa ja lisääntyvät entistäkin tehokkaammin. Yksi espanjansiruetana tai lehtokotilo munii vuodessa parisataa munaa, keväästä syksyyn.

Samat torjuntakeinot tehoavat niin lehtokotiloon kuin siruetanaan. Vielä syksylläkin sulan maan aikaan pahimpiin etanoiden lymypaikkoihin voi laittaa syötiksi rautafosfaatti-rakeita. Koska limaa liikkuessaan erittävät nilviäiset eivät viihdy kuivilla paikoilla, sitä hyödynnetään torjunnassa. Kasvimaan ympäristö pidetään mahdollisimman paljaana ja kuivana esimerkiksi sorakäytävillä ja -katteilla sekä leikkaamalla nurmikko lyhyeksi. Nilviäiset talvehtivat lehti- ja risukasojen, lautojen, ruukkujen ja muovien alla, joten kaikki tarpeeton poistetaan pihalta.

Avokompostin päälle ripoteltu kalkki imee etanoista veden. Kompostia kalkitaan vain torjuttaessa etanoita, sillä kalkitseminen haittaa kompostin pieneliöiden toimintaa.


Mikä kasvi?

Keltakukkainen kasvi ilmestyi itsekseen lavakauluspenkkiin. Harri V.

Kuvan tummarusokki (Bidens tripartita) on yksivuotinen siemenillä leviävä kasvi, jota pidetään viljelmillä rikkakasvina. Tämä muinaistulokas on yleisin Etelä- Suomessa, mutta sitä tavataan paikoitellen runsaslukuisena Oulun korkeudelle saakka. Tummarusokki suosii kosteita typpipitoisia maita. Se kukkii heinä–syyskuussa. Väkäselliset siemenet tarttuvat herkästi lahkeisiin ja eläinten turkkiin.

Luumupuu oksasta

Miten saan hengissä olevan luumupuun oksan kasvamaan ja tuottamaan satoa? Puu on pystyyn kuivunut, vain yksi oksa on elossa. Koetin ilmajuurrutusta. Muovikanisteri multinensa on ollut rungossa vuoden päivät, mutta juuria ei näy. Kasvupaikkakin on huono. Myöhäisaloittelija

Kuvan luumupuun runko ja ylöspäin kasvava oksa ovat niin vanhoja, että juurien kasvu tuskin onnistuu useassakaan vuodessa. Jos paksusta oksasta erkanee nuoria, noin sormen paksuisia versoja, niitä olisi mahdollista varrentaa perusrunkoon. Perusrunkoja sekä jaloversoja varttamisohjeineen voi ostaa joiltakin hedelmäpuiden taimia kasvattavilta tarhoilta. Varmempaa ja nopeampaa on hankkia uusi luumupuun taimi ja istuttaa se nykyistä paremmalle paikalle.


Kesäkukkien kasvatus

Voisiko vielä myöhään syksyllä hienosti kukkivan petunian ja ahkera­liisan pitää talven yli ikkunalaudalla, jolloin kasvit saisivat ”varaslähdön” ensi kevään kukintaan? Kauko

Monet kesäkukkina Suomessa viljellyt kasvit ovat kotiseudullaan monivuotisia, joten talvetus saattaa kannattaa. Koska talvemme ovat pimeitä, kasvit eivät varsinaisesti kasva edes eteläpuolen ikkunalaudalla. Paras talvetuspaikka olisi viileä – lämpötila noin 1–15 astetta – ja valoisa, kuten ikkunallinen autotalli, lasikuisti tai lasitettu parveke. Talvella kastellaan niukasti: mitä kylmempi tila, sitä kuivempana multa pidetään.

Huonelämmössä ja ilman lisävaloa kesäkukat ränsistyvät, mutta säilyvät yleensä hengissä kevääseen. Huone­lämmössä niitä joutuu kastelemaan useammin kuin viileässä tilassa.


Kuvat Lukijat ja Ella Räty/espanjansiruetana, omena, kärsämö