Kultajyvät

Katoavaa taidetta

suomen historia tuntee komeita puutarhoja, joista nykyään on vain kuvia ja piirroksia jäljellä, toteaa puutarhahistorian grand old lady Eeva Ruoff.

Kuinka aikoinaan kiinnostuit puutarhahistoriasta?

Opiskelin historiaa Helsingin yliopistossa ja aloin taidehistorian luennoilla ihmetellä, kun rakennusten arkkitehtuuri oli aina keskiössä ja niiden puutarhat jäivät sivuun, vaikka sama arkkitehti oli usein suunnitellut molemmat. Sitä kautta sitten pikkuhiljaa liu'uin puutarhahistoriaan.

Milloin puutarhakulttuuri on alkanut Suomessa?

Tämä on aika makuasia. Jos siihen lasketaan mukaan maiseman muokkaus, se on alkanut jo yli tuhat vuotta sitten. Varhaisin tunnettu tekosaari, Köyliön Kirkkokari eli piispa Henrikin saari, rakennettiin 1100-luvulla paikalle, jossa Lalli oli surmannut piispan. Lampia ja saaria on tehty kautta aikojen, ja kun kiinalainen ja japanilainen taide tulivat muotiin 1800-luvulla, saaria syntyi paljonkin näköaloja somistamaan.

Milloin koristekasvit saivat roolin puutarhassa?

Moni koristekasveistamme on ollut alunperin käytössä lääke­kasvina. Esimerkiksi pionia käytettiin lääkkeenä halvauksiin. Esteettinen merkitys tuli vasta myöhemmin. Vähitellen Suomeenkin saapui länsinaapurin kautta vaikutteita kasvien koristekäytöstä, ja 1600-luvulta lähtien täällä tutkittiin ranskan- ja ruotsinkielisten kirjojen neuvoja kasvien sijoittelusta ja yhdistelystä.

Mitkä koristekasvit olivat meillä tyypillisiä?

Ainakin akileija, jossa on nähty myös paljon symboliikkaa: kyyhkysiä ja pyhää henkeä. Pionit ovat olleet meillä satoja vuosia, päivänlilja on vanha kasvi ja samoin esikolla on pitkä historia. Niiden keltaiset ja valkoiset muodot ovat säily­neet parhaiten. Luonnosta on siirretty kautta aikojen puutarhoihin kauneimpia kasveja, ja erityisen haluttuja ovat olleet kerrannaiset sinivuokot, rentukat, esikot, leinikit, kielo ja horsma.

Mitä tärkeitä puutarhoja historiassamme on ollut?

Pappiloiden puutarhat ovat olleet aina paikallisesti tärkeitä ja niistä on otettu mallia kansan keskuudessa. Turun linnassa oli hieno puutarha 1500-luvulla, ja Turun akatemian kasvitieteellisellä puutarhalla oli myös opetustarkoitus. Ihmiset saivat käydä siellä tutustumassa myrkkykasvien ja turvallisten kasvien eroihin.

Pietari Brahella oli 1640-luvulla merkittävä puutarha, jossa kasvoi sekä hyöty- että koristekasveja. Puutarha hävisi isonvihan aikana, eikä sen tarkkaa sijaintia enää tunneta.

Turun piispan hienoa puutarhaa kansa kurkki aidan yli 1700-luvulla. Linnén oppilas, kasvitieteilijä Pietari Kalm sai käydä sen huvimajassa lukemassa piispan puutarhakirjoja, joihin hänellä itsellään ei ollut varaa.

Mitä tuhoutuneita puutarhoja kaipaat eniten?

Töölön kirkon edustalla oli aiemmin hienosti kukkiva kallio­puutarha, joka hävisi sotavuosina. Monrepos'n puutarha on jäänyt rajan toiselle puolelle, ja venäläiset ovat yrittäneet kohentaa sitä, mutta ovat tehneet siinä outoja virheitä. Esplanadin puisto olisi mahdollista vielä ennallistaa. Silloin tosin pitäisi viedä pois Runebergin patsas, johon ollaan jo totuttu.