Piha kuntoon

Renessanssia puutarhaan

Valitse istutukseen kasveja, joiden värit vievät tunnelman Italian piazzoille ja taideaarteiden äärelle. Sijoita kukkaympyrä rakennuksen läheisyyteen paikkaan, johon kodista on suora näkymä.

S uunnitelman inspiraationa on renessanssikauden maalaustaide ja sille tyypilliset värisävyt. Hieman murretut ja sammuneet sininen ja vihreä toistuvat sinipallo-ohdakkeen kukissa ja sininatan lehdissä. Rusopäivänliljan poltettu oranssi on kuin suoraan renessanssiajan freskosta. Istutuksen väripalettia täydentävät lämmin keltainen ja viininpunainen eri sävyissään. Tummia varjoja edustaa puksipuun syvä vihreä ja vaaleita sävyjä konnantattaren hento, murrettu vaaleanpunainen.

Istutuksen keskellä on korkea patsas, jonka voi korvata myös suihkulähteellä. Veistokset ja koristeelliset vesiaiheet olivat 1300–1500-luvuilla tyypillisiä elementtejä italialaisissa puutarhoissa labyrinttien ja pergoloiden lisäksi. Istutukseen on valittu ajan henkeen sopivasti muotoon leikattuja puksipuita. Suomalaisessa puutarhassa ne voi korvata pienillä, kestävillä angervopensailla (Spirea), jotka taipuvat muotoonleikkaukseen. Muita puksin korvikkeita on lueteltu sivulla 43.

Renessanssin aikakaudelle tyypillisinä puutarhoina pidetään erityisesti renessanssinero Leon Battista Albertin (1404–1472) suunnittelemia kokonaisuuksia. Albertin mukaan rakennuksen eteen tuli rakentaa säännöllinen kukkatarha. Jos haluat viedä istutusta pidemmälle, reunusta kukkakortteli parterrilla eli suorakulman muotoon leikatulla pensasaidalla. Historiallista tyyliä mukaileva puutarha sopii erityisen hyvin rinnetontille. Kokonaisuus hajotetaan silloin moneksi pieneksi istutukseksi rinteen ehdoilla. Suunnitelman värimaailmaa voi toistaa ja muokata eri tasoihin. Tuloksena on syvien sävyjen puutarha.



Näin onnistut

1Ympyrän muotoinen istutus on halkaisijaltaan 7 m. Tee keskikohtaan halkaisijaltaan 50 cm kokoinen, ympyrän muotoinen pohja, joka on kivetty. Varaa kasveille 40 cm syvä, ravinteikas ja läpäisevä kasvualusta. Sen saa sekoittamalla puutarhamultaan noin ¼ verran hienoa hiekkaa. Istutukseen uppoaa iso määrä taimia. Harkitse osan kasveista kasvattamista siemenistä.

2. Aseta patsas paikalleen ja sommittele kasvit istutuskartan mukaan. Istuta ensin pensaat ja sen jälkeen perennat ja koristeheinät. Peitä kasvien juuripaakut mullalla ja tiivistä ne käsin kevyesti painellen.

3Kastele istutusta 2–3 kertaa viikossa ensimmäisen kuukauden ajan. Sen jälkeen tahtia voi harventaa. Kasvit pärjäävät omillaan seuraavana kesänä.

4Jos talvetat puksipuut ulkona I-vyöhykkeellä, suojaa pensaat havuilla talvea vasten. Vaihtoehtoisesti voit nostaa pensaat ruukkuihin ja talvettaa puksit viileässä, valoisassa varastossa tai kellarissa.

5Leikkaa perennat kasvualustan ravinteeksi vasta keväällä. Kasvualusta voi hyvin, kun lisäät siihen keväisin kompostimultaa ja kevätlannoitteen. Varmista parempi talvenkestävyys vähätyppisellä syyslannoitteella.


FAKTA /

Mikä renessanssi?

Renessanssilla tarkoitetaan antiikin vertauskuvallista uudelleen syntymistä. Antiikin arvojen, kirjallisuuden ja kuvataiteiden lisäksi renessanssitaide ammensi inspiraatiota luonnosta. Tämä näkyi erityisesti 1400-luvun arkkitehtuurissa. Miljöösuunnittelussa otettiin huomioon ennen kaikkea rakennusten maisemasijainti ja yhteys luontoon. Esimerkiksi keskuksen Firenzen renessanssikauden aikaiset huvilat on sijoitettu parhaille paikoille Arno-joen rinteille.


Isopuksipuu (Buxus sempervirens) on houkuttava pensas. Kun sitä leikkaa säännöllisesti, se muuttuu täysin tasaiseksi. Puksit kestävät voimakasta saksimista, jonka ansiosta niitä voi leikellä moneen muotoon. Puksipuu on aina ollut yksi käytetyimmistä pensaista eurooppalaisessa puutarhataiteessa. Puksiparterrit ovat toistuneet renessanssikauden jälkeen myös barokkipuutarhoissa. Moni englantilaisen puutarhan ystävä haaveilee puksiaidasta myös suomalaiseen puutarhaan, mutta pensaan menestyminen on epävarmaa jopa I-vyöhykkeellä. Korvikkeena istutukseen voi valita esimerkiksi japaninhappomarjan (Berberis thunbergii ’Kobold’), marjakuusen (Taxus baccata) tai harvemmin nähdyistä lajeista myrttikuusaman (Lonicera nitida) tai varpukuusman (Lonicera pileata).