Suuret linjat syntyvät yhdistelemällä yhtenäisiä istutusalueita ja tyhjää tilaa. Istutuksissa vaihtelevat erikorkuiset kasvit puista pensaisiin ja perennoihin. Puuvartiset kasvit ja havut tuovat näkymiin katseltavaa talvellakin.
Suuret linjat syntyvät yhdistelemällä yhtenäisiä istutusalueita ja tyhjää tilaa. Istutuksissa vaihtelevat erikorkuiset kasvit puista pensaisiin ja perennoihin. Puuvartiset kasvit ja havut tuovat näkymiin katseltavaa talvellakin.

Suunnittele itse

linjakas puutarha

Kun nurmikko, kiveys, avara näkymä ja puutarhan rakenteet käyvät vuoropuhelua kerroksellisten istutusten kanssa, syntyy silmää miellyttäviä maisemia. Ammattilainen kertoo oman puutarhansa ratkaisuista ja miten vältetään pipertäminen pihassa, isossa ja pienessä.

Isot ja selkeät linjat luovat tilan

Puutarhan istutusalueet kannattaa jäsentää yhtenäisiksi, monilajisiksi alueiksi, sillä pensas tai puu siellä täällä yksinään on luonnoton näky. Luonnossakin kasvit kasvavat aina toistensa lomassa.

Mieti istutusalueet laajoina kerroksellisina kokonaisuuksina, joiden väliin jää ilmaa. Näin syntyy maisemallinen tila ja näkymälinjoja, jotka tarjoavat luontevia paikkoja katseenvangitsijoille: näyttäville yksittäiskasveille, veistoksille, ruukkuryhmille, rakenteille ja vesiaiheille.

Muodoiltaan vaihtelevat nurmialueet korostavat istutusalueita ja kasveja. Selkeä rajaaminen tuo ryhtiä puutarhan näkymiin. Rajaukset myös helpottavat sekä istutusten että nurmikon hoitoa. Pienellä pihalla nurmikon voi korvata kansilaudoitetulla terassilla tai kiveyksellä, joka rajaa yhtenäistä istutusaluetta.

Niin isossa kuin pienessäkin pihassa kannattaa heti suunnittelun alkuvaiheessa panna merkille luonnonmuodostelmat, olemassa olevat kasvit sekä mahdollisuus lainattuun maisemaan. Kallio, iso kivi, kumpare, näyttävä puu, pensas ja pihasta aukeava näkymä tuovat monipuolisuutta puutarhaan. Pihalta avautuva maisema saa tilan tuntumaan kokoaan isommalta.

Kasveja valitessa moni haksahtaa istuttamaan paljon eri lajeja pienelle alalle. Istutusten tilkku-täkkiä muistuttava ilme rauhoittuu kun huomaa, että vähemmän on enemmän. Kokeiluvaiheen ohittaneet tapaavat myös löytää luottolajinsa, jotka muodostuvat puutarhan runkokasveiksi. Ammattilaisten suunnitelmissa sellaisiksi valikoituu lajeja, jotka istuvat puutarhan olosuhteisiin ja henkeen.

Jutun kuvat ovat hortonomi ja viherrakentaja Jorma Kymäläisen puutarhasta. Hän on valinnut oman pihansa peruskasveiksi atsaleat ja alppiruusut, jotka näkyvät maisemassa läpi vuoden.

Leikittelyä kasveilla

”Omassa puutarhassani runkokasveina ovat happaman, kostean maan alppiruusut ja atsaleat. Kevään ja alkukesän kukinnan jälkeen pensaiden lehdistöt toimivat taustana perennoille, ja syksyllä on vuorossa atsaleojen huikea syysväri. Talvella maisemaan tuovat väriä ja muotoja atsaleapensaiden oksistot ja alppiruusujen ainavihannat lehdet.

Asiakkaille tekemissäni suunnitelmissa on usein suosikkikasvejani. Puista hevoskastanja on hyvä valinta suurelle pihalle. Dahurianalppiruusu ja sen risteymä ’P.J.Mezitt’ on mielestäni yksi hienoimpia aikaisin keväällä kukkivia pensaita. Sen pinkeistä kukista saa nauttia Etelä-Suomessa jo vapun tienoilla. Käytän myös paljon erilaisia havukasveja. Pallohopeakuusi ansaitsee monessa puutarhassa paraatipaikan. Se kasvaa yllättävän nopeasti ja kookkaaksi hyvässä kasvualustassa.

Mietin istutuksia suunnitellessani ensin aina puut ja ikivihreät kasvit, ja niiden ympärille hahmottelen perennat. Suosikkejani katseenvangitsijoiksi pallohopeakuusen lisäksi ovat hemlokki ja riippajalava. Puuvartisten kasvien lisäksi leikittelen paljon perennoilla. Perennoissa kiinnitän huomiota lehtiin, sillä lehtiä katsellaan koko kasvukausi. Kukat ilahduttavat yleensä vain muutaman viikon ajan, joten niiden ei tarvitse olla pääosassa. Kilpiangervo ja komeakuunliljat ovat esimerkiksi näyttäviä ja ne maisemoivat laajojakin alueita.”

1 Revontuliatsalea ’Rosy Lights’ (Rhododendron Lights-Ryhmä) kukkii ruusunpunaisin, tuoksuvin kukin. Se kuuluu Northern Lights -lajikesarjaan, joka on Minnesotan yliopiston jalostama. ’Rosy Lights’ kasvaa sarjan muihin lajikkeisiin verrattuna melko nopeasti reilun metrin korkuiseksi ja levyiseksi. Se sopii hyvin yhdistettäväksi esimerkiksi havukasvien kanssa. Jorma käyttää suunnitelmissaan usein atsaleaa, sillä pensas pysyy sopusuhtaisen kokoisena, toisin kuin esimerkiksi moni angervo.
100–150 cm2 Revontuliatsalea ’Mandarin Lights’ on kohtalaisen pystykasvuinen. Kukat ovat voimakkaan oranssinpunaiset ja näkyvät hyvin etäältäkin.
100–150 cm3 Kotimainen, Mustilan arboretumista peräisin oleva atsalea ’Ruususen Uni’ ilahduttaa vaaleanpunaisin, kerrannaisin kukin. Syksyllä lehdet saavat huikean punaisen tai oranssinpunaisen syysvärin.
50–100 cm4 Gentinatsalea ’Aamurusko’ (Rhododendron Ghent-Ryhmä) erottuu kaksivärisillä kukillaan. Jorma yhdistää atsaleoja havujen ja perennojen kanssa. Havut toimivat taustana molemmille kasvityypeille niiden kukinnan aikana. Monet perennat kukkivat heinäkuussa ja loppukesällä, jolloin atsalean kukinta on jo ohitse.
100–180 cm5 Revontuliatsalea ’Lemon Lights’ kukkii tuoksuvin kukin. Jorman puutarhassa se viihtyy puolivarjossa. Raikkaan vihreä lehdistö saa syksyn ilmojen viiletessä tummanpunertavan syysvärin. Lajike on erityisen kestävä, kuten muutkin Northern Lights -sarjan atsaleat.
100 cm

Jorman puutarhan upeat atsaleat

1 Revontuliatsalea ’Rosy Lights’ (Rhododendron Lights-Ryhmä) kukkii ruusunpunaisin, tuoksuvin kukin. Se kuuluu Northern Lights -lajikesarjaan, joka on Minnesotan yliopiston jalostama. ’Rosy Lights’ kasvaa sarjan muihin lajikkeisiin verrattuna melko nopeasti reilun metrin korkuiseksi ja levyiseksi. Se sopii hyvin yhdistettäväksi esimerkiksi havukasvien kanssa. Jorma käyttää suunnitelmissaan usein atsaleaa, sillä pensas pysyy sopusuhtaisen kokoisena, toisin kuin esimerkiksi moni angervo.

100–150 cm 5–6 I–V

2 Revontuliatsalea ’Mandarin Lights’ on kohtalaisen pystykasvuinen. Kukat ovat voimakkaan oranssinpunaiset ja näkyvät hyvin etäältäkin.

100–150 cm 5–6 I–IV

3 Kotimainen, Mustilan arboretumista peräisin oleva atsalea ’Ruususen Uni’ ilahduttaa vaaleanpunaisin, kerrannaisin kukin. Syksyllä lehdet saavat huikean punaisen tai oranssinpunaisen syysvärin.

50–100 cm 5–6 I–II(III)

4 Gentinatsalea ’Aamurusko’ (Rhododendron Ghent-Ryhmä) erottuu kaksivärisillä kukillaan. Jorma yhdistää atsaleoja havujen ja perennojen kanssa. Havut toimivat taustana molemmille kasvityypeille niiden kukinnan aikana. Monet perennat kukkivat heinäkuussa ja loppukesällä, jolloin atsalean kukinta on jo ohitse.

100–180 cm 5–6 I–III

5 Revontuliatsalea ’Lemon Lights’ kukkii tuoksuvin kukin. Jorman puutarhassa se viihtyy puolivarjossa. Raikkaan vihreä lehdistö saa syksyn ilmojen viiletessä tummanpunertavan syysvärin. Lajike on erityisen kestävä, kuten muutkin Northern Lights -sarjan atsaleat.

100 cm 5–6 I–IV

aurinko  puolivarjo  varjo  kukinta-aika

1 Vihreä istutus on mielenkiintoinen eikä kukkia kaipaa. Alueeseen syntyy vaihtelua kuunliljojen selkeillä lehdillä, saniaisen rennolla olemuksella ja viiruhelpin vaalealla heinämättäällä.

2 Kilpiangervon (Astilboides tabularis) kookkaat lehdet voivat kasvaa hyvässä ja ravinteikkaassa maassa halkaisijaltaan jopa metrin kokoisiksi. Varjon valtias päihittääkin koossa monet pienemmät pensaat, ja tuo puutarhaan ripauksen eksoottista, vihreän viidakon tunnelmaa. Kilpiangervon juurella kasvaa komeakuunlilja Hosta ’Francee’ (Fortunei-Ryhmä)

3 Japaninkuunliljan (H. lancifolia) tummanvihreät lehdet sopivat varjon siimekseen. Helppohoitoinen laji kasvaa nopeasti ja muodostaa pian kookkaan ja mulloksen peittävän lehtimättään.

4 Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) herättää huomiota erikoisen kirjavilla lehdillään. Varjossa viihtyvä valkotäpläimikkä sopii esimerkiksi istutusalueen dramaattiseksi reunakasviksi.

5 ’Univittata’-kirjokuunliljan (H. undulata) lehtiä valaisee vaalea raita. Kirjokuunlilja kasvaa hillitysti, korkeutta sille kertyy noin 30–50 cm.

6 Sinikuunliljan (H. sieboldiana) lajikkeilla lehdet ovat yleensä pyöreämmät kuin muilla kuunliljoilla. Kuunliljojen näyttävät ja tiiviit mättäät tarjoavat istutusalueisiin selkeitä muotoja. Kirjavalehtiset lajikkeet tuovat vaihtelua vihreään.

Vehreää pintaa lehtiperennoilla

1 Vihreä istutus on mielenkiintoinen eikä kukkia kaipaa. Alueeseen syntyy vaihtelua kuunliljojen selkeillä lehdillä, saniaisen rennolla olemuksella ja viiruhelpin vaalealla heinämättäällä.

2 Kilpiangervon (Astilboides tabularis) kookkaat lehdet voivat kasvaa hyvässä ja ravinteikkaassa maassa halkaisijaltaan jopa metrin kokoisiksi. Varjon valtias päihittääkin koossa monet pienemmät pensaat, ja tuo puutarhaan ripauksen eksoottista, vihreän viidakon tunnelmaa. Kilpiangervon juurella kasvaa komeakuunlilja Hosta ’Francee’ (Fortunei-Ryhmä)

3 Japaninkuunliljan (H. lancifolia) tummanvihreät lehdet sopivat varjon siimekseen. Helppohoitoinen laji kasvaa nopeasti ja muodostaa pian kookkaan ja mulloksen peittävän lehtimättään.

4 Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) herättää huomiota erikoisen kirjavilla lehdillään. Varjossa viihtyvä valkotäpläimikkä sopii esimerkiksi istutusalueen dramaattiseksi reunakasviksi.

5 ’Univittata’-kirjokuunliljan (H. undulata) lehtiä valaisee vaalea raita. Kirjokuunlilja kasvaa hillitysti, korkeutta sille kertyy noin 30–50 cm.

6 Sinikuunliljan (H. sieboldiana) lajikkeilla lehdet ovat yleensä pyöreämmät kuin muilla kuunliljoilla. Kuunliljojen näyttävät ja tiiviit mättäät tarjoavat istutusalueisiin selkeitä muotoja. Kirjavalehtiset lajikkeet tuovat vaihtelua vihreään.

aurinko  puolivarjo  varjo  kukinta-aika

Tasapainoa näkymään

Tuijat muodostavat ainavihannan taustan ryhmälle. Keltakurjenmiekka on luonnonvaraisenakin kasvava laji. Toinen luonnonvarainen laji on vesikasvi sarjarimpi, herkkä heinämäinen kaunotar toimii vastakohtana lumpeiden pyöreille lehdille. Atsalea tuo kukkaloistoa alkukesään ja tarjoaa loistavan syysvärin. Korkeutta alueeseen syntyy rautatienomenapuulla.

Kerroksellisen istutuksen tasapaino syntyy vaihtelevilla lehtimuodoilla ja kasvien korkeuseroilla. Lisämaustetta tuovat lampi ja suuri kivi.

A Rautatienomenapuu (Malus ’Hyvingiensis’)

B Kiinankataja (Juniperus chinensis)

C Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)

D Revontuliatsalea ’Golden Lights’

E Komeakuunlilja ’Ellerbroek’

(H. Fortunei-Ryhmä)

F Kilpiangervo (Astilboides tabularis)

G Valkolumme (Nymphaea alba) ja tuntematon punakukkainen lajike

H Sarjarimpi (Butomus umbellatus)

I Purppurapunalatva (Eupatorium purpureum)

J Kanadantuija ’Brabant’ (Thuja canadensis)

Maalaa paikan luonne näkyviin

Runsas vehreys, kerroksellisuus, erilaiset lehtimuodot, kasvien kasvutapa eli habitus ja korkeus luovat vaihtelua istutusalueiden ilmeeseen.

Puut ja korkeat pensaat ovat runkokasveja, jotka tuovat korkeutta kasviryhmiin. Ne tarjoavat myös suojaa aremmille lajeille ja katseltavaa pimeänä vuodenaikana. Koristepensaat ovat helppohoitoisia, mikä ilahduttaa erityisesti suuren puutarhan omistajia, joiden haasteena on isojen alojen kasvittaminen.

Näyttävät, huomiota herättävän näköiset ja olemukseltaan graafiset kasvit ovat omiaan istutusalueiden katseenvangitsijoiksi. Pikkupuut ja erikoiset havut sopivat hienosti monilajisiin istutuksiin.

Perennoilla syntyy puolestaan runsautta, vehreyttä ja mielenkiintoisia muotoleikkejä. Kookas ja muodokas perennan lehti tarjoaa selkeän kontrastin esimerkiksi kapealehtisille lajeille. Liuskalehtiset, kirjava- ja värikäslehtiset kasvit toimivat katseenvangitsijoina, eikä kukintaa tarvita mielenkiinnon herättäjäksi ehkä laisinkaan.

Rakenteet puntarissa

Puutarhassa on hyvä pohtia mittasuhteita. Suurella tontilla on tilaa laajoille istutusalueille, monipolvisille nurmialueille ja kookkaille kasveille. Pienellä pihalla tila kannattaa ottaa tehokkasti käyttöön ja pitää linjat samalla tavalla selkeinä kuin isolla pihalla.

Kun tilaa on paljon, pitää rakenteiden olla reilun kokoisia. Pieni terassi, pergola tai vesiaihe tuntuu suuressa puutarhassa mitättömältä. Suhteuta siis rakenteet ja puutarhan elementtien koko miljööseen ja tilaan, jotta kokonaisuudesta syntyy sopusuhtainen.

Puutarhan kovat elementit kannattaa maisemoida. Istutukset terassin ja pation laidalla pehmentävät kovia materiaaleja. Pergolan tolppiin kietoutuvat köynnökset pehmentävät näkymää. Terassia ympäröivät korkeat kasvit tarjoavat myös näkö- ja tuulisuojaa. Kasveilla ei kannata kuitenkaan ympäröidä terasseja kokonaan, jotta ilmavuus säilyy. Rakenteet tuovat vihreän rinnalle vaihtelua.

Pienellä pihalla on vaarana haksahtaa ajatukseen, että kaiken pitäisi olla pientä. Lopputuloksena voi olla miniatyyrimäinen tunnelma. Pieni saattaakin kaivata jotain suurta ja yhtenäistä vastapainokseen: yhden kookkaan istutusalueen, linjakkaan polun, näyttävän kasvin tai ison terassin.

Taponlehti ja kääpiökataja kasvavat mattomaisina vuorimännyn juurella. Mitä laajempi istutusalue on, sitä isompi ala kannattaa kasvittaa yhdellä lajilla.Taponlehti ja kääpiökataja kasvavat mattomaisina vuorimännyn juurella. Mitä laajempi istutusalue on, sitä isompi ala kannattaa kasvittaa yhdellä lajilla.
Istutusten reunuksiin sopivat reheväkasvuiset lajit, jotka pysyvät matalina. Kuvassa valkotäpläimikkää, jonka taustalla miekkamaista päivänliljaa ja hibatuijaa.Istutusten reunuksiin sopivat reheväkasvuiset lajit, jotka pysyvät matalina. Kuvassa valkotäpläimikkää, jonka taustalla miekkamaista päivänliljaa ja hibatuijaa.
Kun istutuksessa on maanpeittokasveja, erikorkuisia perennoja ja puuvartisia kasveja, kasviryhmiin syntyy luontevaa, kerroksellista vaihtelua.Kun istutuksessa on maanpeittokasveja, erikorkuisia perennoja ja puuvartisia kasveja, kasviryhmiin syntyy luontevaa, kerroksellista vaihtelua.
Liuskekivistä ladotulta patiolta aukeaa näkymä altaalle ja taloa kohti. Kivet ja kasvillisuus peittävät allassuodattimia.Liuskekivistä ladotulta patiolta aukeaa näkymä altaalle ja taloa kohti. Kivet ja kasvillisuus peittävät allassuodattimia.
Altaan maisemoinnissa on hyödynnetty rakentamisen yhteydessä löytyneet kookkaat maakivet. Näin altaan taakse on saatu maamassoilla korotettu katselupaikka penkkeineen. Laatikon suojissa on altaan tekniikka suodattimineen. Vesi kiertää pumpun avulla ja valuu purona takaisin altaaseen. Parin metrin pituisen puron alkupään ja laskukohdan korkeusero on noin 50 cm.Altaan maisemoinnissa on hyödynnetty rakentamisen yhteydessä löytyneet kookkaat maakivet. Näin altaan taakse on saatu maamassoilla korotettu katselupaikka penkkeineen. Laatikon suojissa on altaan tekniikka suodattimineen. Vesi kiertää pumpun avulla ja valuu purona takaisin altaaseen. Parin metrin pituisen puron alkupään ja laskukohdan korkeusero on noin 50 cm.
Huomioi paikan luonne puutarhassa. Komeat kivet ja kalliot saavat näkyä, mutta kasvillisuus pehmentää ja sulauttaa niitä osaksi puutarhaa. Kuvassa luontevana kokonaisuutena muun muassa saniaisia ja sammalta sekä köynnöshortensia kiipeämässä kalliota pitkin.Huomioi paikan luonne puutarhassa. Komeat kivet ja kalliot saavat näkyä, mutta kasvillisuus pehmentää ja sulauttaa niitä osaksi puutarhaa. Kuvassa luontevana kokonaisuutena muun muassa saniaisia ja sammalta sekä köynnöshortensia kiipeämässä kalliota pitkin.
Jorma Kymäläisen puutarhassa altaan laidalle rakennetulla pergolakatoksella on reilusti kokoa, mutta köynnökset pehmentävät korkeutta ja kovia materiaaleja. Kalusteryhmälle ja oleiluun on tarpeeksi tilaa.Jorma Kymäläisen puutarhassa altaan laidalle rakennetulla pergolakatoksella on reilusti kokoa, mutta köynnökset pehmentävät korkeutta ja kovia materiaaleja. Kalusteryhmälle ja oleiluun on tarpeeksi tilaa.
Kun salaojitukset ja kaadot ovat kunnossa ja sokkeli suojattu patolevyin ja soralla, voi köynnöksen istuttaa etäämmälle talon rakenteista ja ohjata kasvua kohti seinää. Köynnöshortensia kiipeää vaivatta ilman tukea, mutta sen kasvua on syytä tarkkailla ja rajoittaa, jotta versot eivät pääse tunkeutumaan esimerkiksi kattorakenteisiin. Vaihtoehtoisesti talon seinän viereen, pienen etäisyyden päähän voi kiinnittää köynnössäleikön, jonka juurella on paikka kärhölle tai jollekin muulle paikkaan sopivalle köynnökselle.Kun salaojitukset ja kaadot ovat kunnossa ja sokkeli suojattu patolevyin ja soralla, voi köynnöksen istuttaa etäämmälle talon rakenteista ja ohjata kasvua kohti seinää. Köynnöshortensia kiipeää vaivatta ilman tukea, mutta sen kasvua on syytä tarkkailla ja rajoittaa, jotta versot eivät pääse tunkeutumaan esimerkiksi kattorakenteisiin. Vaihtoehtoisesti talon seinän viereen, pienen etäisyyden päähän voi kiinnittää köynnössäleikön, jonka juurella on paikka kärhölle tai jollekin muulle paikkaan sopivalle köynnökselle.