
Kalkitseminen nostaa maan pH-lukua, jolloin useimmat puutarhakasvit viihtyvät paremmin. Jos maa on kovin hapan, kasvit eivät pysty käyttämään hyväkseen maaperän ravinteita. Kalkista hyötyvät myös pieneliöt. Kalkin lisäksi puutarhakasvit tarvitsevat lannoitteita. Lue lisää lannoittamisesta.
Valtaosalle puutarhakasveista sopii lievästi hapan maa, jonka pH on 6−6.5. Jotkut kasvit sen sijaan vaativat kalkkia ja toiset taas viihtyvät happamassa maassa. Näistä käytetään nimitystä kalkinsuosijat ja kalkinkarttajat. Kalkinsuosijoille maan pH pitäisi olla noin 6,5 – 7,5 ja kalkinkarttajille alle 5.
Tavallisista puutarhakasveista kalkinsuosijoita ovat mm. kirsikkapuut, jasmikkeet, ruusut, syreenit ja monet perennat. Kalkinkarttajia ovat puolestaan alppiruusut, atsaleat, hortensiat ja pensasmustikka.
Uudet istutusalueet on hyvä kalkita ennen kasvien istuttamista. Valmiissa puutarhassa kalkki levitetään muutamaa viikkoa ennen ja lannoitteet vasta sitten kun kalkki on alkanut liueta maaperään.
Nurmikko on hyvä kalkita vuoden tai kahden välein. Yleensä kalkki levitetään kevätkostealle nurmelle heti lumien sulettua, mutta periaatteessa nurmikon voi kalkita milloin vain. Hyvä nyrkkisääntö vuosittaiselle ylläpitokalkitukselle on noin 10 kiloa kalkkia 100 neliölle nurmikkoa.
1. Dolomiittikalkki sisältää kasvien tarvitsemaa magnesiumia, joten se on hyvä valinta kotipuutarhaan.
2. Puhdas puutuhka sopii kalkitsemiseen, jos se on poltettu risuista riisutusta lehtipuusta.
3. Rakeinen kalkki ei pölise ja on helppo levittää. Rouhe liukenee hitaammin, mutta sen vaikutus kestää pidempään kuin hienojakoisella jauheella.
4. Puutarhakalkkia saa myös kosteana, murumaisena marmorirouheena.
Tiesitkö? Suomessa maa-aines on luonnostaan enimmäkseen hapanta. Happamuuteen vaikuttavat metsien puulajit, maaperän kivilajit sekä itse maalaji. Havumetsissä maan pH on alhainen (noin 5), kun taas lehtometsissä pH on korkea (noin 7). Myös monet kivilajimme, kuten graniitti, gneissi ja rapakivi, ovat happamia. Maalajeista alhaisimmat pH-luvut ovat turvemailla ja korkeimmat hietasavimailta.
Katso myös Kotipuutarhurin kalkitusopas (pdf). Oppaan on laatinut Kalkitusyhdistys.

Tuhkan sopivuus kalkitsemiseen on kestoaihe puutarhaharrastajien parissa. Tarkkojen annosteluohjeiden antaminen on vaikeaa, sillä tuhkan ravinnepitoisuus vaihtelee sen mukaan mitä puuta on poltettu. Kokoluokka on oikea, kun vuosittaisessa käytössä viisi kiloa eli noin ämpärillinen tuhkaa levitetään 50–100 neliölle. Tuhkan neutraloiva kyky on noin puolet tavanomaisesta puutarhakalkista. Tuhkaa ei kuitenkaan pidä käyttää ”kaksinkertaisesti” sillä liiallinen tuhkan käyttö voi nostaa maan pH:n niin korkealle, että osa ravinteista muuttuu kasveille käyttökelvottomaan muotoon.
Kalkin tavoin tuhkan voi levittää juuri lumesta vapautuneeseen maahan. Tumma tuhka kerää auringon lämpöä, joten tasamaalla sitä voi käyttää myös viimeisen lumen ja jään sulattamiseen. Rinteissä sitä ei kannata sulatteluun käyttää, sillä sulamisvedet vievät tuhkan hyödyt helposti mukanaan.
Hyvälaatuista tuhkaa saa polttamalla ainoastaan kuivaa ja puhdasta puuta. Rakennus- ja purkujäte sekä runsas puunkuorien ja risujen määrä lisäävät tuhkan raskasmetallipitoisuuksia. Epätäydellisen palamisen seurauksena muodostuu myös haitta-aineita, esimerkiksi PAH-yhdisteitä. PAH-yhdiste/Wikipedia
Tuhka sisältää fosforia ja kaliumia sekä hivenravinteista erityisesti mangaania, kuparia, sinkkiä, kobolttia, molybdeenia ja rautaa. Typpeä tuhkassa ei ole. Tuhka siis lannoittaa, muttei yksistään riitä lannoitteeksi.
Asiantuntijana tuhka-aiheessa ylitarkastaja Titta Suoniitty, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.
REKISTERÖIDY JA LATAA AIHEESEEN LIITTYVÄ ARTIKKELI
|
Maaperä kaipaa kalkkiaTämä 2 sivun juttu on ilmestynyt Kotipuutarhan numerossa 4/2011. |
Voit ladata viereisen jutun pdf-tiedostona ilmaiseksi. Täytä rekisteröitymislomake, niin saat sähköpostiisi linkin, josta voit ladata tämän ja kaikki muutkin tällä hetkellä saatavilla olevat jutut. Kotipuutarhan kestotilaajana voit hakea jutun suoraan lehtiarkistosta ilman rekisteröitymistä. Lehtiarkistoon pääset tilaajanumerollasi, joka on lehden takakannen osoitekentässä. |