Reilun kokoinen perennapenkkini kasvaa vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi, ja nurmikon osuus supistuu. Täytyyhän uusille, mielenkiintoisille kasveille löytää paikka! Viimeisin projekti on ollut orapihlajapöheikön raivaaminen varjopuutarhaksi. Lisäksi minulla on pieni keittiöpuutarha, josta käyn läpi kesän poimimassa tarpeet salaattiin. Perunoita, sipuleita ja juureksia viljelen puolen aarin palstalla parin kilometrin päässä. Pidän erityisesti upeasti kukkivasta Endless Summer -hortensiastani sekä keijunkukista, jonka eri lajikkeita olen istuttanut vaihtelevan väriseksi ryhmäksi.

Kesytän vaihtelevalla menestyksellä hehtaarin kokoista kukkulaa, jonka suojaisa nurkkaus on varattu hyötytarhalle ja etupiha koristekasveille. Kaikenlaiset kasvikokeilut ja kompostointi ovat intohimoni. Kasvimaan multatyöt ja kylvöt saavat minut joka vuosi yhtä hyvälle tuulelle. Mikään ei ole parempaa kuin kesän ensimmäiset sirkkalehdet! Koristetarhan puolella kestosuosikkejani ovat erilaiset kärhöt, koristeheinät ja kaikenlaiset puut ja pensaat. Metsäiseen rinteeseen istuttelen yllätyksiä tuleville sukupolville. Douglaskuusen, metsälehmuksen ja saarnivaahteran vaaksanmittaiset taimet tekeytyvät aikanaan täysimittaisiksi puiksi – toivottavasti.

Puutarhurina olen innostunyt aloittelija. Ideoita vain tuntuu olevan enemmän kuin tiloja kaikkien unelmien toteuttamiseen. Olen kokeillut pienkerrostalon terassilla ja parvekkeella daalioita, perennoja, kärhöjä ja hortensijoita sekä hyötykasveista yrttejä ja tomaatteja. Kesällä haastavinta on saada lomakastelu toimimaan ja syksyn tullen löytää monivuotisille kasveille jonkinlaiset talvetuspaikat pienistä nurkistamme. Ehkä ensi kesänä yritän pitäytyä vain kiitollisissa yksivuotisissa, jos ruukkujen vuoraus ja lumen alle kallelleen peittäminen eivät riitä aarteideni varjelemiseksi. Haaveissani muotoilen pulleita pukseja ja huumaannun daalioiden tuoksusta, joten enköhän taas kevätauringon myötä pyörähdä puutarhamyymälässä kerran jos toisenkin.

Olen puolen hehtaarin metsäpuutarhan onnellinen omistaja. Tosiasiassa puolet alasta on edelleen metsää ja toisen puolen olen ottanut haltuuni puutarhakasvien avulla. Metsäpuutarhassa haasteenani on täydentää ja vaalia olemassaolevaa sinne sopivin kasvein ja rakentein. Terassilla ruukuissa kasvatan tomaatteja ja salaattia sekä pienellä kasvimaalla yrttejä ja palkokasveja. Lempikasvejani ovat muun muassa daaliat joita talvetan. Lehtevät maanpeiteperennat kuten alppivarjohiippa ja peittolehti ovat juuri nyt suosikkejani.

Kotiani ympäröi hieman villi puutarha 1950-luvulla istutettuine omenapuineen ja marjapensaineen. Kielo, vuokot, esikot ja sipulikukat saavat vallata tilaa mielin määrin enkä kavahda sammalen peittämään nurmikkoakaan. Vanhojen pionien ja koukeroisten puunrunkojen lisäksi nautin keittiöpuutarhan sadosta ja kompostoinnista.

Innostukseni puutarhanhoitoon iski ensimmäisen oman pihan myötä vuonna 2004 ja hurahdus oli niin vaikeaa sorttia, että jo keväällä 2007 istuin puutarhakoulun penkillä ja suunnittelin alan vaihtoa. Pihani on tyypillinen pk-seudun pientalotontti – pieni, tasainen ja vanhaa peltomaata. Sinnikkyydellä, loputtomalla maanparannuksella ja kohopenkeillä olen saanut aikaan useita perennapenkkejä, havu- ja ruusuryhmiä. Kasvatan myös yrttejä, tomaatteja ja chilejä kasvihuoneessa sekä vihanneksia ja erilaisia sipuleita lavoissa.

Muutimme nykyiseen taloomme 2006 ja nyt olen pikkuhiljaa muuttanut tuhannen neliön nurmikenttää puutarhaksi. Olemme tehnyt pihalle pienen kasvimaan ja rakentanut kasvihuoneen, jossa kasvatan tomaatteja näin alkajaisiksi. Olen istuttanut pihalleni myös syreenin ja jasmikkeen sekä perustanut suuren perennapenkin. Kasvisuosikkini on ehdottomasti pioni. Sen pitää olla iso, muhkea ja kerrannainen!