Koristeelliset pikkuvaahterat ovat olleet suosiossa meitä lämpimämmissä maissa jo pitkään. Täällä ne viihtyvät vain etelärannikolla.
Etelämpänä Euroopassa japaninvaahtera (
Acer palmatum) on ehdottomasti suosituin kotipihojen vaahteralaji – erilaisia lajikkeita on yli 300! Meillä se pysyy harvinaisena ilmastollisen arkuutensa vuoksi. Sen suosion etelämpänä selittää lehtien laaja muoto- ja värivaihtelu ja vertaansa hakevat syysvärit. Koska useimmat lajikkeet ovat täysikokoisinakin vain kolmisen metriä korkeita, ne mahtuvat pieniin pihoihin.
Japaninvaahteran latinankielinen lajinimi palmatum tarkoittaa kädenmuotoista, mikä kuvaa hyvin lajin lehtiä. Ne ovat syvään 5- tai 7-jakoiset ja 5–10 senttiä leveät. Lehti voi olla paitsi vihreä, myös vaaleanpuna-, kelta- tai valkokirjava, punaruskea, punajuurensävyinen tai keltainen. Liuskat saattavat olla rihmamaisen ohuet ja niin syvään sahalaitaiset, että lehti muistuttaa saniaista.
Toukokuun lopussa avautuva kukinto on tavallisesti tummanpunainen, terttumainen ja pysty, mutta se kääntyy alaspäin, kun lohkohedelmät kehittyvät. Punaiset siemenet lenninsiipineen koristavat kasvia loppukesällä.
Japaninvaahteran kotiseudulla ilmasto on lauhkean mereinen. Niinpä laji viihtyy meillä vain Ahvenanmaalla sekä Lounais- ja Etelä-Suomessa meren tuntumassa. Isoimmista japaninvaahteroista kasvaa kotiseudullaan jopa 8–10 metriä korkeita, mutta me saamme tyytyä enintään 3–4-metrisiin yksilöihin. Leveälehtiset, vihreät ja tummanpunaiset muodot ovat voimakaskasvuisimpia ja kestävimpiä. Yleensä oksien kärjet paleltuvat vuosittain, ja taimesta kehittyy noin metrin korkuinen pensas.
Aasiassa luonnonvaraiset japaninvaahterat kasvavat ravinteikkaissa lehti- ja sekametsissä, usein joen varrella. Kasvupaikan tulee olla meillä aurinkoinen tai puolivarjoinen ja maan tuoretta, kalkittua ja melko runsasravinteista. Lumisuoja tai pakkaspeite on tarpeen jopa Etelä-Suomen I-vyöhykkeellä. Pienimmät lajikkeet voi kasvattaa ruukuissa patiolla tai viileässä viherhuoneessa. Kääpiömäisistä muodoista tehdään bonsai-puita.
Lajikkeiden kirjoa
Japaninvaahterat voi jakaa karkeasti tavallisiin, melko leveälehtisiin ja rihmamaisen kapeisiin Dissectum-lajikkeisiin. Lisäksi voidaan erottaa Autumn Glory
-lajikeryhmä, johon luetaan hienon syysvärin takia viljeltäviä muotoja.
Suhteellisen leveälehtinen ’Atropurpureum’ on yleisin lajike. Punajuurta muistuttava sävy pysyy vahvana koko kesän jopa puolivarjossa, mutta syksyllä lapa vaalenee lehtivihreän vetäytyessä puuhun. ’Bloodgood’ on yhtä tummanpunainen kapeampia liuskoja lukuun ottamatta. Vihreä ’Osakazuki’ värittyy syksyllä oranssinpunaiseksi. Vihreän ’Senkakin’ ruska-asu on keltainen – lisäksi lajike tunnetaan korallinpunaisista nuorista oksistaan.
Sahalaitalehtiset Dissectum-lajikkeet kasvavat hitaammin kuin muut japaninvaahterat. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi pitkälle kesään punainen ’Crimson Queen’, valko-vihreäkirjava ’Filigree’ ja vihreä ”Dissectum”. ’Dissectum Atropurpureum’ on ruskeanpunainen ja ’Dissectum Garnet’ lähes mustanpunainen.
|
