Eksoottisen näköinen ja kestävä uutuus on yksi komeimmista viljelyyn otetuista saralajeista.
Pohjoisamerikkalaisen palmusaran (
Carex muskingumensis) ulkonäkö poikkeaa selvästi tyypillisistä saroista, joita kasvaa Suomen luonnossa kymmenittäin. Palmusara muistuttaa bambua tai palmua, sillä sen pystystä varresta kasvavat leveähköt lehdet haarautuvat säteittäisesti kolmeen suuntaan.
Useimmat saralajit näyttävät erehdyttävästi heiniltä, mutta sarakasvien (Cyperaceae-heimo) varret ovat täyteiset ja läpileikkaukseltaan kolmiomaiset, kun taas heinien varret ovat ontot ja pyöreät.
Maapallon yli 2 000 saralajia ovat levinneet joka mantereelle pääosin kosteille ja märille, niukkaravinteisilla maille. Suomessa tavataan noin 90 saraa. Kukin on vaatimaton kasvupaikan ravinteiden suhteen eikä kaipaa juuri minkäänlaista hoitoa.
Myös palmusara on helppohoitoinen ja lisäksi monien vuosien kokemuksen perusteella meillä täysin talvenkestävä. Se viihtyy parhaiten tuoreilla ja kosteahkoilla mailla. Palmusara sijoitetaan puutarhassa joko aurinkoon tai varjoon. Kun taimi istutetaan siimekseen, se sietää paremmin kuivuutta. Kasvustosta tulee jopa varjossa tiheähkö ja noin 60 senttiä korkea. Laji leviää juurakon avulla.
Vaaleanvihreät lehdet muuttuvat syksyllä keltaisiksi, ja osa lehdistä talvehtii lumen suojassa seuraavaan kevääseen. Varhain kesäkuussa avautuvia kukkia tuskin huomaa, sillä ne ovat kalpeanvihreät ja avautuvat lehtien lomaan. Ne ruskettuvat myöhemmin kesällä siementen kypsyessä.
Ulkomailla myydään palmusaran perusmuodon lisäksi muutamaa lajiketta. Esimerkiksi ’Little Midge’ on vain 20 senttiä korkea. ’Oehme’-palmusaran lehtiin kehittyy kasvukaudella keltaiset reunat, ja ’Silberstreif’-saran lehdet ovat keskeltä hopeanvalkoiset. Värimuunnokset kasvavat hieman hitaammin kuin tavallinen vihreä palmusara.
Sarat pitävät varjosta
Useimmat sarat viihtyvät parhaiten puolivarjossa tai varjossa. Aurinkoinen kasvupaikka menettelee vain, jos maassa riittää kosteutta helteilläkin. Sen sijaan punaruskealehtinen kuparisara sekä valko- ja keltaviiruiset lajikkeet tarvitsevat runsaasti hajavaloa – suora auringonpaiste polttaa kuitenkin helposti niidenkin lehdet.
Saroille riittää yleensä 20–30 senttiä syvä kasvualusta, mutta palmu- ja nuokkusaran kaltaisille isoille lajeille varataan 40 sentin multakerros. Koska sarat ovat ravinteiden suhteen vaatimattomia, ne eivät kaipaa vuosittaista lannoitusta, kunhan kasvualusta on peruslannoitettu ja -kalkittu istutettaessa.
Kotimaiset sarat kasvavat kosteassa maassa, mutta esimerkiksi ulkomaiset kupari- ja pronssisarat menestyvät vain nopeasti kuivuvassa ja lämpenevässä hiekkaisessa alustassa. Istutus loivaan rinteeseen tai kohopenkkiin sekä paksu lumipeite varmistavat arkojen sarojen talvehtimisen.
Teksti ja kuvat Ella Räty
|
