Puolivarjossa viihtyvät jalkalehdet ovat vanhoja hyötykasveja ja lehtiperennoja. Lehdistö on kauneimmillaan keväällä, kun sitä koristavat punaruskeat täplät. Samaan aikaan huomiosta kilpailevat hennon punertavat kukat.
Vaikka jalkalehdet ovat sukua happomarjoille, niiltä puuttuvat piikit, ja hedelmätkin ovat paljon suuremmat. Meillä myydään vain himalajanjalkalehteä (Podophyllum hexandrum), mutta Aasiassa kasvaa 13 muuta lajia.
Jalkalehtien hedelmät maistuvat raakoina karvailta, ja ne ovat suorastaan myrkyllisiä. Haitalliset aineet hajoavat vasta hedelmien kypsyttyä makeiksi. Tänä viileänä kesänä satoa ei saatu, sillä himalajanjalkalehden hedelmät punastuivat elokuussa, mutta makeus jäi puuttumaan. Siemeniä sen sijaan muodostui runsaasti. Laji kylväytyy itsekseen tai sen siemenet voi kylvää tuoreina ulos loppukesällä, jolloin ne itävät seuraavana keväänä. |
|
 |
Lisää taimia saa myös jakamalla vanhan yksilön juurakon. Taimet istutetaan 30 sentin välein runsasravinteiseen ja hikevään multaan. Jalkalehdet viihtyvät maassa, jonka pH on 4–7.
Vaikka himalajanjalkalehti on kotoisin Himalajalta, tämä vuoristometsien perenna menestyy meillä ja tulee pitkäikäiseksi.
45–60-senttisen kasvin lehdet ovat 15–30 senttiä leveät ja avautuessaan täplikkäät. Kukat puhkeavat ennen lehtiä, mutta jäävät pian lehdistön alle. Jopa kolme senttiä pitkät terälehdet muuttuvat vähitellen kalpeanpunaisista valkoisiksi. Kukat nuokkuvat yksittäin tukevan varren päässä. Kypsä hedelmä muistuttaa oranssinpunaista suippopaprikaa tai chiliä; juurakko on muhkurainen, punaruskea ja leveä.
Keski-Euroopassa myydään myös amerikanjalkalehteä (P. peltatum), jota kutsutaan Pohjois-Amerikassa toukokuun omenaksi (May apple). Teriö muistuttaakin omenan kukkaa, hedelmä sen sijaan näyttää keltaiselta luumulta. Laji leviää voimakkaammin kuin himalajanjalkalehti.
Ainakin yhdessä suomalaisessa postimyyntikuvastossa on esitelty ’Kaleidoscope’-jalkalehteä. Erikoisen näköinen risteymä on peräisin Terra Nova -taimistosta USA:sta. Kuusikulmaista lehteä koristavat symmetriset pronssin- ja hopeanväriset kuviot. Keväällä kasviin avautuu enimmillään 20 viininpunaista kukkaa.
Myrkyllinen lääkekasvi
Jalkalehdet ovat myrkyllisiä monien muiden koristekasvien tavoin. Eläimille ja ihmisille haitalliset aineet maistuvat onneksi kitkeriltä – näin kasvi ei tule syödyksi ja mahdollinen kasvinsyöjäkin pelastuu vatsavaivoilta tai jopa kuolemalta. Myrkyllisiä kasveja ei kannata kavahtaa senkään vuoksi, että niistä saadaan usein tehokkaita lääkeaineita.
Intiaanit käyttivät amerikanjalkalehteä jo satoja vuosia sitten muun muassa syylien ja känsien poistoon. Laji otettiin vuonna 1820 Yhdysvaltain farmakopeaan ja se mainitaan yhä podofylliinin ja podofyllotoksiinin lähteenä aasialaisen himalajanjalkalehden ohella. Vuonna 1958 jalkalehdistä eristettävien aineiden havaittiin ehkäisevän myös syöpäkasvainten kasvua. Jalkalehtiä hyödynnetään nyt kemoterapiassa.
Mitään lääkekasvia ei saa käyttää omin päin, sillä annostusta on mahdotonta säädellä kotioloissa ja käsittelykin on vaikeaa. Esimerkiksi jalkalehdillä myrkylliset ja samalla lääkinnälliset aineet keskittyvät juurakkoon. Kun kasvi vaikkapa jaetaan uusien taimien vuoksi, työ on tehtävä hansikkaat kädessä, koska juurakosta tihkuva neste ärsyttää voimakkaasti ihoa.
|
