|
|
Viikonloput viljelyksillä
 |
Yrittäjä Lilli Toukolehto rentoutuu vapaa-aikanaan vanhan kansakoulun puutarhassa.
Sukuni hankki 40 vuotta sitten vapaa-ajan asunnoksi vanhan kansakoulun Karunasta, Turun liepeiltä. Silloin hehtaarin kokoisella tontilla oli vain paljas koulun piha, mutta vuosikymmenten aikana olemme istuttaneet talon ympärille vehreän, puistomaisen puutarhan. Paikka on suotuisaa 1a-vyöhykettä ja sijaitsee aukealla etelärinteellä.
Vanhempani ovat hoitaneet koulun pihaa systemaattisesti 80-luvun puolivälistä lähtien, ja olen kasvanut puutarhatöihin jo pienenä. Muistan vieläkin, kuinka jouduin lapsena leikkaamaan pihan yhteydessä olevaa niittyä vanhalla kelaleikkurilla. Silloin se tuntui todella tuskaiselta. Nyt meillä on pieni traktorimallinen ajoleikkuri samaan puuhaan. Edelleen puutarha on kuitenkin perhettämme yhdistävä tekijä. Saatamme hyvinkin puuhailla koko porukka kolmessa polvessa esimerkiksi kiviaitaa rakentamassa.
Puutarha on laajentunut vähitellen ja vaatii nykyisin lähinnä ylläpitotyötä. Lempikasvejani ovat omenapuiden lisäksi isot ja rehevät pionit, jotka tarjoavat aina juhannuksen tienoilla hurjan kukkaloiston. Viime kesän |
kokeilujani oli hauska hippipenkki, johon kylvin paljon erilaisia pussien pohjalle jääneitä kesäkukkien siemeniä. Tulos oli todella kaunis! Olen myös erityisen ylpeä tuuheasta, pihaa kiertävästä kuusiaidastamme, joka on kasvanut yllättävän nopeasti. Kun se kymmenen vuotta sitten istutettiin, muistan ajatelleeni, että mahdanko koskaan nähdä sitä valmiina.
Yhteisellä kasvimaallamme minä olen keskittynyt lähinnä yrttien viljelyyn – ne ovat niin helppoja. Rosmariini ja laventeli talvehtivat yrttimaallani, samoin saksankirveli. Basilikat ostan taimina, mutta tilliä ja persiljaa kylvän reilusti. Lipstikka on levinnyt itsekseen, ja nyt sitä on jo vähän liikaakin. Meillä on myös vanha parsapenkki, joka tuottaa keväisin paksuja tankoja. Toinenkin on jo perustettu, mutta kestää vielä joitakin vuosia, ennen kuin se tuottaa satoa. Parsanversojen korjaamisessa täytyy vain olla nopea, etteivät ne pääse liian pitkälle ja ehdi aueta.
Ainoa ongelmamme on savinen maaperä, joka on vanhaa merenpohjaa. Olemme sekoittaneet siihen kuormakaupalla hiekkaa ja kompostia, mutta silti se tahtoo paikoitellen olla kivikovaa. Toisaalta se pidättää hyvin kosteutta, eikä meidän tarvitse viikon aikana kaupungissa miettiä, miten kasvit pärjäilevät ilman kastelua.
Nautin erityisesti siitä, että työviikon jälkeen voin maalle tullessani mennä ensimmäiseksi keittiöpuutarhaan tutkimaan, miten kylvökseni ovat viikon aikana kasvaneet. Yhtä ihanaa on myös se, että loppukesästä voimme noutaa kaikki salaatin ainekset suoraan kasvimaalta kulhoon – tuoreina ja herkullisina. |
|
|
