Urbaani puutarhuri
 |
Toimitusjohtaja Johanna Piisi tuulettaa aivojaan ja kerää voimia pienessä ruukku- puutarhassaan Etelä-Helsingissä.
Asun Punavuoressa, yhdessä Helsingin keskustan vanhimmista kivitaloista. Aiemmin piha oli ankea ja asfaltin peittämä, mutta neljä vuotta sitten talossamme tehtiin peruskorjaus, jonka yhteydessä myös piha-alue kunnostettiin puistomaiseksi.
Yhteisten alueiden istutukset ovat puutarhurin hoidossa, mutta ulko-ovemme eteen olen joka kevät perustanut itseni ja muiden talon asukkaiden iloksi ruukkupuutarhan.
Valitsen ruukkuihin kukat yleensä jonkin väriteeman mukaan. Tänä kesänä väreinä olivat punainen ja valkoinen, vuosi sitten paletissa oli lisäksi keltainen. Kukat hankin sen mukaan, kuinka ne sopivat väriteemaan, mutta pelargonit ovat aina mukana. Istutin samat pelargonit ruukkuihin nyt jo kolmannen kerran, sillä olen onnistunut talvettamaan ne rappukäytävässämme.
Ruukkupuutarhani on elämässäni erittäin tärkeä ja iso asia. Kun kastelen ja nypin niitä päivittäin, vietän samalla inspiraatiohetkeä, joka tuo paljon uusia ideoita myös työhöni. Olen huomannut, että pihan kunnostus on lisännyt muutenkin taloyhtiön asukkaiden yhteisöllisyyttä. Nyt ihmiset viihtyvät grillailemassa ja seurustelemassa ulkona paljon enemmän kuin aikaisemmin.
Olen viettänyt kaikki kesät neljävuotiaasta lähtien sukumme kesämökillä Porin Ahlaisissa. Vanhempani ovat metsäisen ja kallioisen tontin pääpuutarhureita, mutta olen aina koko neljän viikon kesälomani siellä aputyttönä kastelemassa ja kitkemässä.
|
Sinne on siirretty isäni kotitalosta Kokemäeltä syreenien lisäksi paljon erilaisia liljoja ja perennoja. Hoitoa helpottavat maata peittävät kivikkokasvit, jotka estävät rikkaruohojen leviämistä. Tänä kesänä erityinen ylpeyden aiheemme oli yli kaksi metriä korkea miekkalilja, jossa oli parikymmentä kukkaa.
Mökillä minulla on oma yrttitarha laatikoissa. Viime keväänä en ehtinyt sinne heti keväällä siivoamaan kuivia varsia pois, ja kun lämpimät ilmat alkoivat, rakuunan lisäksi timjami ja jopa rosmariini virkosivat taas kasvamaan.
Puutarhan hoitaminen on opettanut minulle ennen kaikkea nöyryyttä. Kasveilla on oma elämänsä, ja niiden kukinta on joskus komeaa, joskus vaatimatonta. Uskon vahvasti, että ihmiset tarvitsevat puutarhoja voidakseen hyvin. Tämä näkyy ihan kaikissa kulttuureissa. Kasveissa on jotain hyvin mystistä ja voimakasta. Nautin siitä, että ne edustavat puutarhassa samaan aikaan sekä pysyvää että uutta ja muuttuvaa.
