Meteorologi Seija Paasosen pihalla kasvavat toki myös kesäpöydän perusvihannekset, mutta erityisen lähellä hänen sydäntään ovat maatiaisperennat.   Rakensimme pari vuotta sitten talon Tuusulaan keskelle maaseutua, ja uuden puutarhani perustaminen alkoi hakkuuaukeaman raivaamisesta. Edellistä pienehköä pihaa olin ehtinyt hoitaa jo parikymmentä vuotta, ja se oli käynyt toivottoman ahtaaksi. Suuri osa kasveista joutuikin odottamaan muuttoa valeistutuksessa pellon laidassa. Toin niitä sieltä uuteen puutarhaani viisi traktorin peräkärryllistä. Edelleen yksi kuormallinen etsii lopullista paikkaansa.   Kerään erityisesti vanhoja perennakantoja puutarhaani. On ollut kiehtovaa seurata, poikkeavatko eri puolilta Suomea saadut saman lajin kasvit toisistaan. Rakastan myös ruusuja, ja puutarhassani on noin 15 vanhaa pensasruusua. Yksi ehdoton kasvisuosikkini on kuitenkin musta salkoruusu, joka on jäänyt pihaani perennaksi. Se on niin ylväs ja upea, vaikuttavan erilainen. Joka kevät odotan innolla merkkejä sen talvehtimisesta. Lisäksi kerään mausteyrttejä, mutta hyödynnän niitä aika vähän. Enemmän ne ovat silmäniloina.

 

Rikkaruohot kitken, mutta muuten en ole lainkaan pedantti puutarhurina. Villi rönsyily ei haittaa maaseudulla, ja puutarhani saa mieluusti noudattaa cottage garden -tyyliä. Istutusten perustustyöt teen kyllä huolellisesti, jotta niiden hoitaminen olisi myöhemmin helpompaa. Kitkemistä vähentää myös se, että istutan kasvit niin tiheästi, että ne peittävät maan. Suurin haasteeni on saada kaikki kasvit mielekkäille paikoille. Nautin eniten uuden luomisesta ja olen suunnitellut puutarhani osin piirrellen, osin paikan päällä suoraan kokeilemalla. Polut ja kulkureitit jakavat sen istutusalueita, joihin olen valinnut kasveja teemojen mukaan. Juuri nyt on työn alla alppiruusumetsä. 

 

En juuri seuraa uutuuksia enkä välitä muotivillityksistä. Vaihdan paljon taimia naapurien ja tuttujen kanssa ja olen vuosien mittaan saanut paljon puutarhaystäviä. Moni kasvihoidokeistani on ollut matkalla kaatopaikalle, kun olen ehtinyt hätiin niitä pelastamaan. Haaveeni on, että joskus vielä saan kaikkien kasvieni juurelle lapun, jossa nimen lisäksi olisi myös sen historia: keneltä olen sen saanut ja missä se on aiemmin kasvanut. Toistaiseksi tiedot ovat vain Excel-taulukossa tietokoneeni muistissa.

 

Puutarhanhoito on ehdottomasti tärkein harrastukseni. Vaikka meillä on rakentaminen vielä vähän kesken, puutarhassa kuluu kaikki liikenevä aikani. Se on minun omaa valtakuntaani, jossa kukaan ei tule häiritsemään. Teen kaikki raskaatkin työt yksin – eipähän tarvitse sitten ohjailla ketään. Talvet luen puutarhalehtiä ja -kirjoja ja keväällä laitan sitten taas siemeniä ruukkuun.

 

Pidän paljon puista, sillä ne merkitsevät minulle elämän jatkuvuutta. Siksi onkin niin harmi, ettei pihapiirissäni ole isoja puita, eivätkä istuttamani taimet ehdi elinaikanani kasvaa todella jykeviksi. Toivon, että tästä puutarhasta tulee loppuelämäni paratiisi, joka mahdollisesti jotenkin jatkaa elämäänsä minun jälkeenikin. Sillä tavoin saan ehkä jätettyä oman, toivottavasti positiivisen sormenjälkeni tähän maailmaan.