Päivi Storgårdin kesät kuluvat leppoisasti puutarhayhteisössä, jossa kitkemisen lomassa juorutaan ja parannetaan maailmaa.
Puutarhani sijaitsee kesäasunnollamme Mathildedalin ruukissa, 1860-luvulla rakennetussa työläiskasarmissa, jonka olemme kunnostaneet yhdessä viiden muun perheen kanssa. Meillä on iso kasvimaa, josta jokaisella on osuutensa, mutta koristeistutuksia hoidamme yhdessä. Ja jos emme itse jaksa tai ehdi tehdä kaikkea, lahjomme perheiden teini-ikäiset hommiin.
Viljelen omalla palstallani aina suunnilleen samoja vihanneksia: perunaa, porkkanaa, sipulia, maa-artisokkaa, salaattia... Ihan siis peruskamaa, jolla pysymme omavaraisina melkein koko kesän. Jos merestä tulee kalaa, ei kaupasta tarvitse ostaa kuin maitoa. Yrteistä sen sijaan kokeilen aina uusia.
Kesäpaikkamme oli ollut asumattomana 25 vuotta, kun aloimme kunnostaa sitä, ja koko puutarha oli aivan villiintynyt.
Yhdessä muiden perheiden kanssa pelastimme pikkuhiljaa heinikosta vanhoja maatiaisperennoja ja valtavia marjapensaita. Nyt puutarhassa kasvaa myös luumu- ja kirsikkapuita sekä valtavasti kukkia, sillä paikka kuuluu kaikkein suotuisampaan Ia-vyöhykkeeseen ja maaperä on sopivan hiekkapitoista.
Kukkapenkeissä pääosassa ovat edelleen isoäidin aikaiset perennat, mutta joka kesä keksimme joukkoon jotain uutta kivaa. Puutarhassamme on esimerkiksi Svenska Teaternin vanha lavaste, räjäytetty rautatiesilta, josta olemme tehneet pergolan ja jota pitkin köynnösruusu kiipeää. Vanhoista perennoista ehdoton suosikkini on särkynytsydän. Se tuo minulle mieleen lempikirjani, Johannes Linnankosken teoksen Laulu tulipunaisesta kukasta.
Minua ei saisi päästää puutarhamyymälään, sillä sorrun aina tekemään impulssiostoksia. Kun kävin ystävättäreni kanssa Kyproksella, ostin sieltä paljon erilaisia siemeniä, ja äkkiä huomasin puutarhassani kasvavan miljoona erilaista tsinniaa. Kaikkein eniten pidän Rosendahlin taimitarhasta Tukholman Djurgårdenilla, kävelymatkan päässä lapsiperheiden vakiokohteesta, Junibackenista. Sen puutarhamyymälästä hankin siementen ohella parhaat pelargonintaimet, jotka raahaan kantamalla takaisin laivaan.
Kesäkukista suosikkejani ovat orvokit – aina ja ikuisesti. Hankin niitä keväisin valtavan määrän erivärisiä ja istutan kukkapenkkiin ja ruukkuihin räsymaton tapaan. Joskun innostun tekemään jopa kirjaimia tai kuvioita. Patiollamme, jossa syömme ateriat, kasvatan ruukussa rosmariinia, josta nipsaisen koristeet ruoan päälle. Siitä lähtee kädellä sipaistessa myös ihana tuoksu.
Puutarhanhoidosta ja käsillä tekemisestä saan hyvää vaihtelua ajatustyöhön ja tietokoneen ääressä istumiseen. Se antaa myös tietynlaista uskoa tulevaisuuteen, sillä pieneen siemeneen ja taimeen on latautunut niin valtava määrä energiaa ja kasvuvoimaa. Kaikkein onnellisin olen puutarhassani, kun kesä on syvimmillään heinä-elokuun vaihteessa. Silloin istun kasvien keskellä lepotuolissa kirja käsissäni ja vain haistelen erilaisia tuoksuja ympärilläni.
