Kukista upeimpia

Huumaavasti tuoksuva kuningaslilja on niin ihana, että sen löytäjä menetti toisen
jalkansa sitä tavoitellessaan.


Kuningasliljan (Lilium regale) kukkien tuoksu kantautuu kymmenien metrien päähän. Teriö on lumivalkoinen, mutta ulkopinnaltaan violetinpunainen. Suppilomaisen kukan keltaisesta nielusta työntyvät pitkät keltaiset heteet. Perusmuodon lisäksi myydään harvinaista Alba-lajiketta, jonka teriö on ulkopintaa myöten valkoinen. Kuningasliljan kukka on peräti 15 senttiä pitkä, ja yhteen varteen kehittyy nuppuja 10–30, kun sipuli on vanha ja hyvin isokokoinen. Etelä-Suomessa kukinta alkaa yleensä heinäkuun alkupuolella.

Tukevassa tummassa varressa kasvaa lukuisia tasasoukkia, tummanvihreitä lehtiä. Korkeutta kuningasliljalle kertyy kasvupaikasta ja sipulin iästä riippuen 60–200 senttiä. Kuningaslilja lisääntyy varteen kehittyvistä itusilmuista, joista kasvaa pikkusipuleita maahan laitettaessa.

Kuningaslilja on erittäin suosittu Suomea etelämpänä, mutta meillä sitä näkee harvoin. Laji onkin melko talvenarka ja vaativa kasvupaikan valon ja lämmön suhteen. Lisäksi versot nousevat mullasta varhain keväällä, minkä vuoksi niitä joutuu usein suojaamaan hallalta.

Kuningasliljaa on kasvatettu eurooppalaisissa puutarhoissa vasta hieman yli 100 vuotta. Myöhäinen löytöajankohta johtuu siitä, että kuningaslilja kasvaa vaikeakulkuisessa vuoristossa Länsi-Kiinassa, lähellä Tiibetin rajaa.

Englantilainen Veitchin puutarhaliike lähetti retkikunnan vuonna 1910 Kiinaan kasveja keräämään. Retkeä johti kasvitieteilijä E.H. Wilson, joka havaitsi ensimmäisenä jyrkästi viettävässä rinteessä kasvavat kuningasliljat. Kun Wilson tavoitteli innoissaan liljoja, hän menetti jalansijan ja mursi toisen jalkansa. Hänestä tuli raajarikko lopun ikäänsä, mutta retkikunta saavutti tavoitteensa. Eurooppaan kuljetettiin 7 000 kuningasliljan sipulia. Niistä saivat alkunsa nykyiset ympäri maailmaa kasvavat kuningasliljat.

Talveta kellarissa

Yleensä liljat myydään sipuleina, mutta toisinaan on tarjolla astiataimia, joita voi istuttaa keväästä syksyyn. Suomumaiset sipulit istutetaan elo–syyskuussa. Kuningasliljan sipulit upotetaan multaan noin 12–15 sentin syvyyteen. Mitä isompi sipuli on, sitä syvemmälle se istutetaan. Maan tulee olla noin 40 sentin syvyydeltä hyvin läpäisevää – voit lisätä siihen hiekkaa – sekä runsasravinteista, hikevää ja reilusti kalkittua. Liljat kannattaa sijoittaa aurinkoisen perennaryhmän keskelle, jolloin kukinnan jälkeen ränsistyvät versot jäävät piiloon. Sekaistutus ehkäisee lisäksi sienitautien ja liljakukon hyökkäyksiä.

Koska kuningaslilja on kohtalaisen talvenarka, sen voi talvettaa kellarissa tai muussa viileässä tilassa. Myöhään syksyllä sipuleista karistetaan ylimääräiset mullat ja sipulit laitetaan turpeen sekaan. Ne istutetaan seuraavana vuonna ulos avomaalle tai ruukkuun kesäkuun alkupuolella, kun keväthalloista ei ole enää pelkoa.

Kuva ja teksti: Ella Räty

Julkaisija
Puutarha-alan
keskusjärjestö

Puutarhaliitto,
Viljatie 4 C,
00700 Helsinki,
puh. 09 584 166.